Hahaa! Terve, maailma.

Lukuisia sosiaalisen median alustoja käyttäneenä olen huomannut jatkuvan ärsytyksen aiheen: Sen, että toisten tekemisiä on hankala seurata, koska pitäisi olla jatkuvasti hereillä. Aivan kuin suuret uutiset vanhenisivat nopeasti. Sitten viikkojen takaisia tietoja tykkäillessä herää mieleen että mitäpä muuta sitä jää huomaamatta.

Minusta on myös erityisen hauskaa jakaa hienoja havaintoja päivieni kuluista, enkä ole löytänyt sille läheisten ihmisten kanssa kasvotusten tai verkossa käytäviä keskusteluja parempia paikkoja. Somen syövereissä kaikki huutavat kilvan, enkä usko siellä selailevien ihmisten olevan välttämättä kovin alttiita ajattelemaan. Toista se on pienryhmissä, joita voi selata omaan tahtiinsa ja kuvitella kaiken loppuvan ennen pitkää.

Jakamishaluni ei välttämättä pohjaudu siihen, että toiset siitä viisastuisivat, vaan jotta ajatus päässäni kypsyisi. Mahdolliset vastineet ja suurtykkäykset ovat tietenkin kiva mahdollisuus, jota ei tavan päiväkirjamerkinnöillä saa.

Lisäksi harmittaa tuottaa uskomattoman arvokasta sisältöä tahoille, jotka käyttävät sitä minua ja kaltaisiani ajattelijoita vastaan. Eivätkä edes lupaa että voisin palata tiedon äärelle esimerkiksi kymmenen vuoden päästä, sillä jokin osa kirjoituksista tai koko tili saattaa olla hävitetty minulle tuntemattomasta syystä minä hetkenä hyvänsä.

Kaipasin siis paikkaa, johon jakaa kauppareissuhavaintoja, joihin voivat sitten ihmiset reagoida, jos siltä tuntuu. Paikka, johon voisin halutessani viitata että luepa tuo, mutta jota ihmiset voisivat kelailla myös vuosien päästä tutustuessaan uskomattomaan arkeeni ilman, että kaiken keskellä pitää taistella mainoshoukutuksia vastaan.

Piti tehdä itse, ei onneksi tyhjästä, mutta nyt sellainen on.

Tervetuloa lyhyiden havaintojen maailmaan.

Olo on kuin huonekasvilla ja tulevaisuus yhtä epävarma.