Henkinen ystäväni Ville Voipio on virkeänä keski-ikäisenä ehtinyt antamaan haastatteluja, joissa on kertonut elämäntilanteensa ankeutta. Kommentoin hiukan hövelin Yleisradion toimittajan tekemää[1], koska hyvän journalismin tavoin se herätti ajatuksia.

Aivan kuin kuka hyvänsä kuolevainen, myös Vaisalan (ent. Väisälä) hallituksen puheenjohtaja Ville pelkää kuolemaa. Hänen omaansa sivutaan vain viitteellisesti, onhan hän yhä nuori ja huoleton, mutta varjot piileksivät ympärillä aina kun suvun kanssa on tekemisissä. Tämä näin joulun jälkeen on monen mielestä hyvin ymmärrettävää, myös minun, sillä muistini pelaa kuin teinitraumaisella.

Villen huoli on myös sikäli omani kanssa yhtenevä, ettei läheisten kuolema itsessään sureta maininnan vertaa. Mutta ne seuraukset sen sijaan! Joutuuhan läheisiltä tulevista arvopapereista maksamaan perintöveroa, johon ei mitenkään ole varaa, sillä Vaisala on strategisesti tähdännyt yrityksen menestyksen maksimoimiseen eikä hyväosaisten aseman turvaamiseen. Tästä virheestä joutuu hän pian yksilönä maksamaan, eikä liene montaakaan veronmaksajaa jotka lähettävät adresseja muistotilaisuuteen vaikka heille olisi kullekin tipahtanut euro tai toista valtion kautta ilakoitavaksi.

Uutisessa pyöritään sen arkisen pulman äärellä, jossa omaisuutta tulee, mutta sitä joutuu myymään perintöverosta päästäkseen. Kaiken kaikkiaan kohtaamme mahdottomaksi kuvatun tilanteen. Yritys ei jaa osinkoa kuin pari hassua prosenttia hinnastaan, eikä Ville-poloisen korkosalkku ehdi kertyä kyllin suureksi, jotta tulevien sadankin miljoonan perintöveroista voisi hän jälkeenjääneine sukuineen selvitä.

Lehtijutussa keskitytään siihen, ettei yhtiön maksama pikkiriikkinen, vaivainen parin prosenttiyksikön osinko ole riittävä perintöverojen maksuun. Haastateltava kertoo syyksi kasvuinvestoinnit ja haastaa tämän kiitollisuuden että kun kerrankin tehdään kuten yhteiskunta toivoo niin sitten perinnön tullessa henkisesti ansaitut varat varastatetaan kiittämättömien laiskureiden syötäväksi. Lisähuolta tuo se kuinka vuosikymmenten kuluessa alkuperäisten perheenjäsenten omistukset liudentuvat olemattomiin kun aina periessä joudutaan myymään siivuja pois, eikä mitään ole tehtävissä. Ei kuulosta reilulta.

Toimittajalla ei ole aikaa tutkia rahankäyttöä osingonjakoa pidemmälle. Maailmalla keksittiin jokin puoli vuosisataa sitten omistajien palkitsemismalliksi omien osakkeiden osto, joka ei hyödytä varsinaisesti suoraan muita omistajia kuin häntä, jonka omistus yhtiölle ostetaan, mutta välillisesti auttaa nostamaan yrityksen osakekurssia eli arvostusta ja samalla tuo säästöjä esimerkiksi osingonmaksujen suhteen. Maallikkona pitäisi hyvin tavallisena sitä, että yhtiö palkitsee omistajiaan ostamalla osakkeita ja/tai maksamalla osinkoa. Harvassa ovat yhtiöt, joihin raha vain kertyisi odottamaan investointeja tai palkkapäiviä: edes sellainen kasvuyhtiö kuin Amazon ei malta olla ostamatta omia osakkeitaan, eikä periaatteellisesti osingosta pitäytyvä Berkshire Hathaway ole jättänyt ostamatta itseään silloin kun markkinat ovat keulahahmojen silmin osaketta aliarvostaneet.

Siksi on omituista, ettei toimittaja mainitse asiaa.

Uutisen näkökulma on siis se, että Vaisalan pitäisi suunnata toimiaan enemmän palkitsemiseen, jotta suku ei kuolisi pois ilman että kukaan jää kaipaamaan. Onko näin? Ei, sillä minä kaipaan heikkona hetkenä jokaista, jonka nimen muistan. Muitakin perusteita on.

Kuopaistaan hiukan taustoja.

Vuoden 2024 tilinpäätöksen[2] mukaan Vaisala on esittänyt yhtiökokoukselle 0,85 euron osinkoa per osake, joka on sitten hyväksyttykin. Jakokelpoisia varoja on ennen osingonjakoa ollut noin 222 miljoonaa euroa, josta tuo vajaa 31 miljoonaa on nipsaistu osinkona pois. Jakokelpoisia varoja on siis jäänyt noin 191 miljoonaa euroa. Koska vuoden 2024 tulos oli noin 58 miljoonaa euroa huomataan, että kasvulle on jätetty vain 27 miljoonaa. Se on tietysti rahaa sekin.

Omasta talousosaamisestani kertoo se, etten keksi mistä Ylen saama 33 miljoonaa kasvuun, 17 miljoonaa veroihin ja yhteensä 81 miljoonan tulos on syntynyt. Mutta menen sillä mitä edessäni on.

Tiedämme että vuodelle 2025 yhtiökokous on valtuuttanut Vaisalan hankkimaan pörssin syövereistä 800 tuhatta omaa osakettaan. Nämä on jaettu loogisesti kahteen sarjaan, josta 20-kertaisesti äänivaltaisempaa K-osaketta ei pörssistä saa, siinä missä toppatakkiruoka-apujonottajien A-osakkeita kylläkin. Näitä on lukumääräisesti noin 3,1 miljoonaa (K) ja 33,5 miljoonaa (A) ja molemmat oikeuttavat yhtäläiseen osinkoon[3]. A-sarjalaisen hinta on siinä 40-50 euron tietämillä vuoden 2025 mittaan, joten täysimääräisenä omia osakkeita on siis sallittu ostettavan 32-40 miljoonalla eurolla.

Lyhytmatikkalainenkin huomaa että omien osakkeiden ostoon on tällaisella kurssilla annettu yhtälainen raha kuin osinkoonkin annettiin (31 miljoonaa versus 32-40 miljoonaa). Koko yhtiön osakekannasta 800 tuhatta osaketta on noin 2,2%. Joku ilkeämieli voisi siis ajatella että kasvuun suuntaava yhtiö on oikeasti käyttänyt yli vuoden tuloksensa palkitakseen omistajia. Missään nimessä raha ei mennyt suoriin investointeihin, kuten hallituksen puheenjohtaja luikerteli.

Vuonna 2024 omia osakkeita oli ostettu maltillisemmin, vain hiukan alle 19 tuhatta keskihintaan noin 39,1 euroa, yhteissummalla noin 750 tuhatta, joten kyseessä voi näin lyhyellä vilkauksella olla korjausliike. Vaisala ilmoittaa omistavansa omia osakkeita vuoden 2024 lopussa 152 tuhatta, ja nyt määrä on siis noussut ainakin hetkellisesti taas miljoonaan. Mainittakoon että yhtiön osakkeita voidaan käyttää yritysostoihin ja henkilöstön sitouttamiseen, eikä kaikkea välttämättä mitätöidä. Viimeisimmät yrityskaupat ovat samaisen tilinpäätöstiedotteen mukaan olleet silti käteiskauppoja.

Jollei omia osakkeita oltaisi ostettu olisi osinkoprosenttikin voinut olla esimerkiksi 4% ja tuo artikkelin grafiikan “suvun osuus” olisi 6,4 miljoonan sijasta ollut esimerkiksi 12,8 miljoonaa euroa. Edelleen alle pelotellun 100 miljoonan euron lahjaveron. Mikäli vain olisi hetki aikaa voisi tuostakin rasituksesta selvitä.

Verottaja on nykyään sallivampi kuin joskus, mutta sitäkään ei jutussa mainita. Perintöverolle saa kaksi maksuerää mikäli summa on yli 500 euroa, mikä on vielä laiha lohtu, vaikka antaakin aikaa vaihtaa omaisuutta käteiseksi ja esimerkiksi hankkia yhtiökokouspäätöksiä, mutta lisäksi maksuaikaa saa kymmenen erän eli kymmenen vuoden verran mikäli vero koostuu yrityksestä, jonka toimintaa perinnönsaaja jatkaa[4]. Tämän tulkinnasta ei kaltaiseni maallikko perehtymättä tiedä, mutta jollei hallituksen puheenjohtaja tähän kastiin lukeutuisi olisin jälleen hämmentynyt. Tietenkään koko sukua ei voi työllistää, sillä rekrytoinnissa vaikuttavat kyvyt, osaaminen, motivaatio ja sisäinen palo, eikä eläkkeelle siirtymistä pidä perintöverolta välttyäkseen korvaamatonta esittäen loputtomiin estääkään.

Kaltaisiani hautajaisia pelkääviä ihmisiä haluaisin muistuttaa myös siitä, että pankista saa lainaa sijoituksia vasten, kunhan on väleissä edustajiensa kanssa. Mutta tähänkään oljenkorteen ei välttämättä tarvitse tarttua, sillä kuten Vaisalan tilanteesta tiedämme on kassassa käyttövaraa yli satamiljoonainen. Omistavalla suvulla on vain noin 20% osakekannasta, mutta äänivallasta 20-kertaisuuden ansiosta päätäntävalta, joten ikävän kuolinuutisen koittaessa voi tuskaa lievittää jakamalla lisäosingon, joka voi toimia siltana perintöveron kuittauksessa. On tietenkin niin ettei esimerkiksi 100 miljoonan osinko tuo suvulle kuin 20 miljoonaa ja jälleen joudutaan myyntipuuhiin, jollei maksuaikaa mistään saa, mutta henkilökohtaisen pankkisuhteen horjuttua voi Vaisalakin pyytää lainaa tähän organisaatiokulttuuriin nähtävästi kuuluvan omistajuussuhteen palkitsemisen tueksi.

Joku voisi miettiä mikä ristiriita on siinä että yhtiö ostaa omia osakkeitaan ja äänivaltainen enemmistö puhisee medialle kuinka kurssi vain nousee eikä mitään voi, aivan kuin näissä sijaitseva looginen kytkös olisi täysin mahdoton tunnistaa. Ehkä surun sokaisemat silmät eivät näe kovin hyvin?

Jälkikirjoitus: Ongelman voisi muotoilla myös toisin. Jos uskotaan artikkelin lukuja ja 25 prosentin veroastetta, kiitos lapsettomien tätisetien, tarkoittaa 100 miljoonan perintövero 400 miljoonan perintöä.

“Olen esittänyt mukavaa koko elämäni, jotta iäkäs suvun osa ei hävittäisi tulevaa perintöosuuttani, joten ei voi sanoa ettenkö ole mitään sen eteen tehnyt - ei tunnu reilulta että vuosia jatkuneesta sukujuhlien eskaloimasta henkisestä työstä joutuu maksamaan vielä valtiollekin, eikä itselleni jää myyntipuuhien jälkeen kuin muutama sata miljoonaa muistoksi kaikista niistä ivallisista iskuista, joita kasvoilleni on syljetty kestohymyn horjumatta”, voisi perijä sanoa.

Ja entäpä me viisi miljoonaa muuta, jotka olemme odottaneet meille etäisemmän mutta myrkylliseksi arvatun sukulaisen kuoloa sen satamiljoonaisen saadaksemme? Meiltä mehukestikutsutta jääneiltäkin yritetään nyt kaikin konstein viedä vähät markat suusta juuri kun odotuksemme on puhkeamassa hedelmään? Mädältä maistuu kuin ruumista rienaisi.

1: YLE 11.1.2026: Perinteikäs teknologiayhtiö Vaisala menestyi niin hyvin, ettei suvulla ole varaa perintöveroihin.

2: Vaisala Oyj 11.1.2026: Tilinpäätöstiedote. Tammi-joulukuu 2024

3: Vaisala Oyj 11.1.2026: Osakkeet-tietosivu

4: Vero 11.1.2025: Perintöveron maksuohjeet