Nykyään latinaan törmää missä hyvänsä, vaikkei kävisi kirkossakaan. Ei tarvitse kuin avata sähköpostilaatikkonsa niin joku on vastannut jotakin, tai jollekin pitäisi vastata, ja heti silmille hyppii ketjutettu RE-vyöry. Suomiympäristöissä sinnikkäästi VS-vyöry, joka ohjelmoistoista ja ihmisten tottumuksista riippuen voi johtaa myös kaoottisuudessaan runolliseen RE-VS-sekamelskaan.

Nykynuorena olin ajatellut RE-määreen juontuvan englannin vastausta tarkoittavasta reply-sanasta, mutta mitä vielä. Internet sivisti juuri kertomalla että RE olisi tässä yhteydessä lyhennelmä latinan sanaparista in re ja tarkoittaisi englanniksi with reference to ja suomeksi vaikkapa siten viittauksena [johonkin]. Täydellisyyden vuoksi törmäsin myös versioon kantasanasta res, eikä latinan osaamiseni riitä pöyhimään asiaa vielä syvemmin.

Aiheen äärelle ajauduin StackExchangeen jätetystä vastauksesta sähköpostittelua koskevaan kysymykseen. Tuo on jätetty silloin kun ihmiset vielä kyselivät ihmisiltä, jotka saivat hallusioinnin ilon, jota ei nykyään enää useinkaan suoda muille kuin valtaapitäville.

Englanninkielisessä Wikipediassa on myös aiheesta in re, ehkä myös aiheesta hallusioinnin sallimus nykykulttuureissa (odottaa sitaattia).

Sähköpostin alkualkoina re olisi siis ollut kohtelias lyhenne, viitaten otsikoimaani aiheeseen, mutta sehän vasta herättää mielenkiinnon. Miksi suomessa käytetään vs-etuliitettä?

Minun kirjastotaitoni ovat vajaat, sillä useita hakuja myöhemminkin löysin vain kirjoitusohjeita, joissa kerrottiin miten tärkeää on käyttää tilanteen mukaista kieltä. Siis virallista tai hieman löysempää, mikäli kyseessä olikin kutsu syntymäpäiväjuhlille.

Mutta onneksemme on tekoäly. Perplexity vastasi erinomaiseen kysymykseeni (miksi suomessa vastaus sähköpostiin otsikoidaan etuliitteellä “vs” eikä “re”) epäilykseni mukaisesti tämän juontuvan suomen kielen lyhenteestä sanalle vastaus. Mikä käy järkeen, jollei asiaa mieti hetkeä pidempään: vastaus lyhentyisi tietysti vt, vast tai vastau., eikä edes nuorisokielessä ensimmäisen tavun ensimmäisen ja sen tai viimeisen tavun viimeisen kirjaimen säilyttävästi. Ennemmin lyhenne olisi astau., päätellen eli-lyhenteestä l..

Tässäkin näkyy kuinka suomi on latinan luvattu maa.

Versus on latinaa ja tarkoittaa ymmärrykselläni sitä, että on jotakin vastaan, käännetty tai muutettu. VS on luonteva lyhenne sille tavalla, jolla käymme sähköpostikeskusteluja. Näin vastaanottaja tietää jo otsikosta sen, mitä tuleman pitää. Siksi lukemattomia viestejä kertyy, eikä uusia huvita lähettää.

Valitse taistelusi viisaasti, kuten Sunzi sanoisi. (Lähde?)

Jälkikirjoitus 20.4. kello 00:28: Vilkaisin sähköpostilaatikkooni ja siellähän on viestejä etuliitemuodoltaan VL myös, eli eivät kaikki ole vihamielisiä. Jos VS voisi tarkoittaa myös viitaten seuraavaan tai vastauksena seuraavaan (joskaan en löytänyt tästä mainintoja), vie yöuneni seuraavaksi se mitä tarkoittaa VL. Kenties vastauksenani lausuttakoon tai insinööremmin vastauslähetys. VV olisi latinaksi vae victis, vapaasti kääntäen voi voitettuja, mutta VL olisi ehkä vale eli hyvästi. Sopiva tapa korostaa oman viestin lopullistavaa luonnetta.

Muistin myös että koko asia tuli mieleen yleissivistävästä Poorly Drawn Lines -sarjakuvasta, jonka nimenomaiseen strippiin pääset tästä. Moi moi, pidä hauskaa!