Maailma näyttäisi erilaiselta, jos ihmiset käyttäisivät vähemmän aikaa ulkonäkönsä ehostamiseen ja enemmän sen miettimiseen, millaisia ovat.

En ole kauneusteollisuudenkaan asiantuntija, mutta olen ymmärtänyt kauneuskäsityksen elävän ajassa. Olkoonkin että esihistorialliselta ajalta tätä on vaikea päätellä suurella luotettavuudella, mutta kirjallisuuttakin on sentään säilynyt joidenkin vuosituhansien ajalta. Siksi mielenkiintoista on ihmisten kiire näyttää kauniilta nyt sen sijaan, että odottaisivat oikeaa aikaa.

Ymmärrän etteivät kaikki voi myöskään elää tuhansia vuosia.

Joten mikä avuksi, jos ei malttaisi, muttei myöskään omista tarpeeksi meikkejä? Ainakin kauneuskäsitykseen voi vaikuttaa massoille viestimällä. Jollei siihen ole taloudellista tai poliittista kykyä jää mahdollisuudeksi vielä tarpeeksi suuren karisman kerryttäminen: kun sinusta tehdään juttuja nouset mahdolliseksi kauneusihanteeksi kuin itsestäsi.

Ainakin ollessasi sisältä kaunis. Tämä ei ole välttämätöntä, päätellen seksikkäin olento -äänestystuloksista aikain takaa, mutta ainakin se on siis mahdollista.

Olen korjannut kampaustani yleisissä saniteettitiloissa vuosien ajan ainakin tuntien ajan, mutta lehtijuttuja minusta on tehty vasta lopetettuani sen ja käytettyäni aikaa muilla tavoin itseäni ja ympäristöäni muokaten, ja se on lisännyt minun ja varmasti muidenkin käsitystä kauneudestani. Se ei vielä tee minusta asiantuntijaa, kunhan tuli mieleeni jakaa.

Joku ilkeämieli ajattelisi että kauneusmittarit on tuotu harhauttamaan ihmisiä olennaisesta, mutta se olisi vain sellainen nopea ajatus.