Suurimpia suosikkipelejäni on Zelda-pelisarjan nyt jo muinainen Majora’s Mask. Siinä minuun vetosivat eritoten painostavan surkea tunnelma ja kiireen tuntu. Muistaakseni tuon kanssa kävi samoin kuin kirjojenkin kanssa tapaa käydä, joku voisi sanoa ihmissuhteidenkin, että ne jäävät kesken, hyllylle, paitsioon ja odottamaan parempia aikoja. Olen melko varma, etten ole pelannut tuota juoniosuuttaan läpi saakka ainakaan montaa kertaa.

Jäljen tuo maailmansa tunnelma on silti jättänyt, siksi kunnioittavasti nostan sen esimerkiksi esiin pelien epärealistisuudesta.

Tuossa Zelda-pelissä kuin monessa muussakin pelaajalle annetaan kuvitelma kyvykkyydestä, vähintäänkin piilevästä sellaisesta. Jos jotakin voisi olla tehtävissä on vain ajan, sinnikkyyden ja nokkeluuden kysymys että sen voi myös voi saavuttaa. Majora’s Mask on täynnä monenlaisia sivuseikkailuja joihin voi uppoutua, sillä parin päivän rytmiä elävän ihmiset toimivat realistisen oloisesti omien menojensa mukaan. Jokin päivä heidät löytää suunnittelemassa jotakin, päiviä myöhemmin tekemisiään ihastellen, tahi vastaavaa.

Se on jo itsessään epärealistista koska harva suunnittelee saati tekee mitään.

Lisäksi tuostakin pelistä oppii että kanssaeläjiä voi jututtaa vaikkei heitä tuntisikaan. Useimmat ovat halukkaita vaihtamaan jonkin sanasen tai ainakin ajattelevat ääneen pelaajan läsnäolosta suuremmin piittaamatta. Tästä usein paljastuu jokin sellainen toimi, jonka tekemällä päähahmo voi edesauttaa tulevan ystävänsä elämää silloinkin kun he eivät tajua sitä erikseen pyytää.

Sen lisäksi että ihmiset usein esittävät tälle nuorelle tuntemattomuudelle aivan selväsanaisesti huoliaan ja kertovat miten heitä voisi auttaa.

Lapsena ja myöhemmin nuorenakin tuo oli hirvittävän antoisaa. Jos omassa elämässä ei voi juuri ketään auttaa, eikä tiedä miten ja ketä auttaisi vaikka voisikin, tarjosi Kellokaupunki lähiympäristöineen tekemistä kauniiksi kesäpäiviksi. Myös kauniit talvipäivät saattoivat tuosta täyttyä.

Nyt aikuisena voi vain hämmästellä miten hapokkaissa oloissa käsikirjoittajat ovat olleet keksiessään tuollaista. Kenties pelin valmistamiseen annettu vuoden aikaraja vaikutti lopputuloksen hiomattomuuteen tältä osin.

Mikäli haluat selvittää miten hauskaa olisi auttaa muita tuntemattomuuksia ja antaa itsellesi siitä syntyvän hyvän mielen aiheutumisen mahdollisuus, etsi käsiisi The Legend of Zelda: Majora’s Mask ja nauti irtiotosta!