Lapsena minäkin harmittelin sellaisia hedelmiä, joita syödessä piti varoen poimia tai varomattomasti syljeskellä siemeniä. Tämän ja uuvuttavan kuoren takia kartoin pitkään esimerkiksi appelsiineja.

Nykyään siemeniä ei ole ollenkaan niin monessa lajikkeessa kuin ennen. Tai siltä se näin harvinaisena kaupustelijana tuntuu. Panin asian merkille syödessäni päivän hedelmä -appelsiinia, jonka sisältö muistutti menneisyydestä.

Ymmärrykseni mukaan kasvien jalostamisessa on pyrkimys tälläkin tapaa tehokkuuteen, sillä siemenien voi kuvitella olevan turhaa täytettä muutoin mehukkaaseen myyvyyteen pyrkivässä tuotteessa. Luultavasti odottamattomissa yhteyksissä ilakoidaan myös siitä, jos erilainen kuona-aines on minimoitavissa. Mehujen massatuontanto tulee mieleen, mutta tuskin niissä tavataan hedelmiä käyttää paitsi joskus höysteenä ja tietenkin mainoskuviin.

Toki edelleen on joitakin sitkeitä jalostettavia, kuten avokadot, joiden painosta eli hinnasta varmaankin puolet on uuden puun alkua, joka sitten hitaasti kituen kuolee hammastikkuihin lävistettynä. Suuntaus on silti selvä.

Ennen vanhaan oli mahdollista kerätä siemeniä ja kasvattaa niistä omat vihannekset, jos oikein kävi tuuri. Nyt se on siis hiukan harvinaisempaa. Viljelijän kannalta olisi luultavasti toivottavaa ettei vaivalla jalostettuja kasveja karkaisi lainkaan oman tarhan ulkopuolelle, jos oikein pienesti ajatellaan. Tahtotila on siis selvä kummassakin päässä tuotteen elinkaarta.

Nyt koetan kasvattaa appelsiinipuita, jotta jalostustyön kehittyessä ilmastonmuutoksen mukana voisin viettää eläkepäivät kaupaten ylimääräistä satoa. Ehkä materialismi ja kaupungistuminen etenee suotuisasti, eikä muilla aikanaan ole enää parvekkeenkaan verran kasvatustilaa, jolloin kilpailijoista ei tarvitse minun murehtia.

Mikä on sinun eläkesäästösuunnitelmasi, kysyisin, mutta tämä on turvallinen tila.