Harvoin olen tuijottanut yhtä intensiivisesti seinää asiaa tiedostamattani kuin hankittuani videotykin. Luultavasti jollakin tylsällä oppitunnilla olen koettanut saavuttaa samaa ja se onkin toiminut hyvänä harjoitteluna, jonka arvoa en lapsena ymmärtänyt.

Erityisesti lähikuvissa on helppo huomata seinässä piilevät virheet. Samoin kuin kankaan epäsuoruus, mikäli sellainen on käytössä, mutta tässä tapauksessa näin ei tietenkään ole. Jos seinään on isketty nyrkki tai ruuvi ja sen kohdalla on puhuva pää, iskee ihohuokostensa epätavallisuus aivoihin hälytysmerkkiä ruttovaaran veroisesti.

Sellaisina hetkinä on hauskaa havahtua siihen tosiasiaan, että todellisuudessa tuijottaa seinää. Niin helppoa on aivot houkuttaa tekemään kaikenlaista tyydyttävää.

Tietenkin laajemmin ajateltuna altistan vain katseeni johonkin suuntaan, josta valonsäteet singahtelevat aivoihini kiepsauteltavaksi ja tunnistettavaksi. Satun nyt vain tietämään että ne heijastuvat seinästä, eivätkä ole sähköledien tarkasta ohjauksesta siinä silmieni edessä syntyviä tuotoksia, jotka seinää suoremmin silmiini saapuisivat.

Mistä päästään siihen hassuuteen että erilaisten näyttöpäätteiden tuijottaminen on luontevaa siinä missä seinän sinänsä ei. Tämän täytyy siis olla kulttuurinen tottumiskysymys.

Tulevaisuudessa, joka on jo osin täällä, on kuvanpiirtoa ujutettu viisaiden ihmisten silmälasisankojenkin sisään. Siinä saa tuijottaa tyhjyyttä tai etäämmältä sivullisten hankalammin havaittavia muita lisätietoja ja aikanani pääsen pohtimaan kuinka huvittavaa se sitten on.

Jo nyt, näinä yksityisyysfiltterien aikoina, voi olla hämmentävää katsoa ihmisten työstävän asioitaan ikään kuin mustia ruutuja hyödyntäen. Ehkä hienojen sankojen kanssa saamme iloksemme seiniä tuijottavia ihmisiä, jotka sittenkin näyttävät tekevän suuria. Kuin olisi ajatuksiinsa uppoutuneena miettimässä sitä, kuinka aikuisena ei tarvitse sietää yhtäkään tylsää oppituntia vaan kaiken voi opetella kiinnostavalla tavalla, vaikka oikeasti katsoo löhöloman takia paitsioon jäänyttä saippuasarjaa, jonka käänteistä kuitenkin tullaan puhumaan huomenna töissä.

Teknologia antaa meille viisauden auran ja tärkeintä on pitää kulissia yllä.