Vapaasta tahdosta voi lukea haluamastaan lähteestä loputtomasti, mutta sytykkeenä tällä kertaa toimi The Atlantic -lehden kymmenisen vuotta vanha artikkeli There’s No Such Thing as Free Will. Siinä käydään senaikaista tietämystä vapaan tahdon mahdollisuudesta ja päädytään alussa summatun mukaiseen päätelmään, ettei vapaata tahtoa lie olemassa, mutta siihen kannattaa silti uskoa.

Kerran lyhyesti kohtaamani ja siten hyvä henkilökohtainen ystäväni Kari Enqvist on kirjoittanut asiasta myös, sillä muistan kunnioittaneeni häntä vapaan tahtoni hävittäjänä aikaisemminkin. Tarkistamatta muistelen hänen kuvanneen tätä tietoisuuttamme sellaiseksi hienoksi kyvyksi nauttia ympärillämme pyörivästä teatterista, joka hienosti antaa meille harhan omasta toimijuudestamme.

Mikä on minusta lohdullisen hieno ajatus.

The Atlantic jää tähän verrattuna säyseämmäksi, mutta mitäpä minä koettaisin kenelläkään viisauksia kirjoittaakaan, jos kaikki olisi tähtiin kirjoitettu. Seurataan siis kuvaamaansa maailmaa yhden henkäyksen verran.

Kehu onnistumisia kuin vapaa tahto olisi olemassa, armahda virheistä kuin ei.

Varmasti tuota noudattamalla voi päätyä nurinkurisiin tilanteisiin, mutta ainakin minun päässäni se soi suopeampaan sävyyn kuin esimerkiksi ääripäinen vastineensa. Sitä kohden kannustan siis kulkemaan, eritoten mikäli nykyisellään uskoo mihin tahansa mun oli pakko lyödä kun se oli niin tyhmä -grillijono-oppiin.

En kyllä tiedä onko enää grillejä, mutta ehkä liiketoimena kuolivatkin väistämättömästi yksi kallohalkeama kerrallaan.