Vanhana valehtelijana katselen silloin tällöin käsien liikettä, vaikka huulet lumoavatkin käydessään. Yksi toistelluista väittämistä on taiteen kuuluminen kaikille. Voi johtua omastsa kuplastani sille altistuminen, ehkä myös se, ettei se tunnu kovin todelta.

Jos katselee ympärilleen on yhteiskunnassa kaikille tarkoitetumpaa alkoholijuomille altistuminen ja uhkapeleillä uhittelu. Taidetarvikkeitakin myydään jollei nyt aivan lähikaupassa niin ainakin suuremmissa kauppakeskuksissa, mutta alkomaisesti niille on myös omat puotinsa. Ei kuitenkaan aivan joka kylässä, joista se ryppyisen väestönosan pitkäripainen saattaa löytyä.

Helpompi on tehdä luovia päätöksiä pelikoneen kuin pensselin äärellä.

Mikäli haluat tuoda taidetta elämääsi on kohtalosi siitä nauttiminen, joten ehkä rinnastus nautintoaineisiin on tässä mielessä kannaltani epäreilu: eihän alkoholiakaan opeteta tekemään vaan kuluttamaan. Tämän takia kannattaa kirjoittaa, siispä, sillä samalla oppii että sen mitä on tarjolla voi sanoa kuuluvan kaikille.

Vartijan katse niskassa kuuluu kaikille, sillä he harvoin antavat katseen kohdata; myrkytystilat kuuluvat kaikille ja helppoa piristystä arkeen kuuluu voida saada kaikilla lähikauppareissuilla, paitsi Westendissä, jossa ihmisen täytyy takseille seuraavaan lähiöön, jossa Veikkaus jälleen palvelee täysimääräisesti vähän henkis-virikkeellisesti köyhempääkin kansanosaa.

Harmittavasti kaikkien ei kuulu tuottaa taidetta, tai meillä olisi raitiovaunuissa karaokenpitäjiä ja pysäkeillä saisi varovasti maalata lähtökellon sointiin asti oman merkkinsä: Tille was here.

Tästä nyt unelmoin ja artikuloin aiheesta toisten paremmin. Piirtämisiin.