Kertojaan ei aina käy luottaminen, mutta on silti lähtökohtaisesti lämmittävää saada kehuja osakseen. Koska kävin tänään ulkona ja tapasin kourallisen ihmisiä, joilta osalta sain kannustavia kommentteja ja kaikilta en, tuli arvokkaana asiana mieleen jakaa kehunhaalintavinkki.

Keskustelun aikana kannattaa muistaa mainita mitä siihen tuo ja mitä vie lähtiessään pois. Tällöin toisen on helppo todeta että näinhän se on.

Vaikeampaa on löytää niitä piirteitä, joita itsessä arvostaa, mutta se onkin oma taiteenlajinsa, jota itsetutkiskeluksi ja sen sellaiseksi voisi kuvata.

On myös niin, että kehuja on vaikea saada ihmiseltä, joka ei osaa kehua. Siksi paikallaan voi myös olla koettaa onneaan toisten ihmisten kanssa ja ylipäätään seurassa, jossa itsekin viihtyy. Kyseessä ei tarvitse olla lähimmän ystävän, sillä tähän nyt soveltuu mikä hyvänsä satunnaiskohdattu asiakaspalvelijakin (joskin suosittelen ihmissuhteen rakentamista myös heihin). Ennemminkin joku ventovieras voi olla soveltuvampikin ihminen kehujaksi, koska jos jostakin syystä hengailet ei-kehumistaitoisten ihmisten kanssa ystävystyen ja janoaisit kuullaksesi lisää omanarvontuntoasi kohottavia fraaseja siinä määrin että luet tätäkin tekstiä saattaa nykyinen kehulähteesi olla vajaa.

Koeta siis vaihtaa apajaa. Pystyt siihen. Täydellistä.

Tuli mieleeni siitä kun kerroin toimistolta lähtiessäni vieväni hauskat juttuni mennessäni ja sitten puhuimmekin jonkin viisiminuuttisen ihmissuhteiden luomisen hankaluudesta, saunottamisen sietämättömästä hitaudesta ja myöskin hiipuvasta vaikutuksesta. Seassa oli liian yksityisiä kehuja toistettavaksi, mikä oli tietysti pääasia. En muista ihmisen nimeä, mutta se onkin poliittisen urakehitykseni hitauden kompastuskohta. Mukava mieli jäi silti. Eikä se edes ollut päivän ainoa tapahtuma!

Joten olkaapa hyvät, ansaitsitte tämän viisauden jo silkasta kärsivällisyydestänne johtuen.