Paras syy piirtotaidon opettelemiseksi sille tasolle, että uskaltaa pidellä kynää on siinä, että siten saa luotua ikiaikaisia muistoja. Kaikesta tekoälykehittymisestä huolimatta omien aivojen lävitse saa yhä suodatettua sellaisia näkymiä, jotka ovat hyvin henkilökohtaisia ja tietysti siksi osuvia mutta myös koskettavia.

Toiseksi paras syy on saada myytyä käsitöitään taiteena, mutta tämä teksti ei käsittele sitä.

Hetken aikaa kuvittelen millainen maailma olisi, jos ihmisillä olisi matkapuhelinaparaattien sijasta käsissään muistivihko ja kynä.

Varmaankin muistuttaisi Pohjois-Koreaa mutta voisihan siinä olla jotakin hyvääkin. He esimerkiksi ovat lähettäneet joukkoja auttamaan maailmanjärjestysystäviään hankalan rintamatilanteen ratkaisemisessa, joten ehkä me tekisimme samoin hetken kynänpäitä raavittuamme. Tällä tavoin paljastuu kuinka vaarallista taiteen tekeminen on.

Niistä piirustuksista voivat jälkeenjääneet sitten tulkkailla että kukahan tuokin oli ja miksi he päätyivät noin karmean näköiseen paikkaan. Eivät ole julkiset tilat kuin arkkitehtitoimistojen kilpailuvisioissa, vaikka sitten ehdotuksellaan voittaisivatkin.