Pidän suuresti siitä seikasta, että aina silloin tällöin kuolleen keskeltä näkyy versovan uutta. Ehkä sen tähden ihmiset suhtautuvat luutarhoihin kunnioittavasti, jottei sieltä joku pinnalle ähertäessään kohtelisi ainakaan aiheesta kaltoin. Ja ehkä siksi ihmiset juttelevat kielimalleille kohteliaasti, jos nyt kohteliaisuutta pitäisi joutua ikinä perustelemaan.

Eteisen nurkassa kohti korkeuksia köynnöstellyt bataatti on ilahduttanut minua jo muutamaan otteeseen tällaisella eloonpyrkimysnäytöksellään, joten on aika osoittaa kunnioitusta häntä kohtaan: onneksi olkoon!

Toisen sitkeys on toisen päähänpinttymyshitausjumitustyperyyttä, mutta koska kannustamme kasvuun ja koetamme itsekin ottaa siitä osamme näillä kulmin menee palkinto hyvistä syistä hyvään osoitteeseen. Toivottavasti esimerkkinsä innoittaa muitakin kurottamaan elämää päin yhä vain uudelleen seasta mössöisen tai kuivan maan. Oli laji sitten mikä hyvänsä.