Työläisten juhla on vappu, mutta omaa luokkaloikkaansa on syytä juuri silloin osoittaa pukeutumalla ylioppilaslakkiin ja niin taiten merkein täytettyihin haalareihin, ettei työssäkäyvä ja työssään niitä käyttävä uskaltaisi ottaa sotkemisen riskiä. Olisi hauska nähdä vastaavanlainen vallankaappaus, jossa akateemikon elkein kulkisivat työläistaustaiset ihmiset professorien aivotöissä pitkin käytäviä miettien tärkeitä asioita tuttujen ohitse tervehtimättä liitämisen lomassa.

Jostakin syystä tällaista larppaamista ei tapahdu niin usein, enkä ymmärrä, miksei. Eihän karikatyyrimäisen ihmisen toimenkuvan yksinkertainen mallintaminen sinänsä vaadi kuin yksinkertaisia teatterivetimiä ja ehkä pienen muutoksen ryhtiin, milloin mihinkäkin suuntaan.

Kenties tätä karnevalisoivaa vallankaappausta toisin päin ei tapahdu sen tähden, ettei meillä vielä ole professorien juhlapäivää. Ei ole tohtorienkaan. Kansallinen vapaapäivä akatemian kunniaksi voisi olla sellaisen laukaiseva liike, jolloin jokainen kynnelle kykenevä kulkisi kirjoja ja papereita kainalossaan ja kenties hassussa hatussa, astalot kädessä, eikä varsinkaan likaisi käsiään.

Sitten siihen täytyisi kehittää jokin juoma ja ruoka, mutta jätän tämän kulinaristeille.