Pekka Kaupin Kahlittu yliopistomme antaa aikanaan aihetta moneen kirjoitukseen, mutta takerrun tässä yhteen ajatuksia herättäneeseen. Hän argumentoi ohimennen että jo kouluajoilta tutun kaivo ja vuohi kylään -kehitystukimuodon sijasta vaikuttavaa olisi tukea yliopistojärjestelmän kehittymistä esimerkiksi ja nimenomaisesti Afrikassa. Ei näillä sanoin, joten lainaan varmuuden vuoksi suoraan kirja sivua 66: “Afrikan kehitysongelmien perussyynä ei ole kansakoulujen vaan yliopistojen puuttuminen. Yli miljardin ihmisen maanosassa ei ole yhtäkään edes Helsingin yliopiston veroista tutkimuksen ja opetuksen veturia.”

Miten mielenkiintoinen huomio kaltaiselleni ummikolle.

Kautta kirjan Pekka argumentoi, kuinka opetuksen ja sivistämisen tulisi olla yliopiston päätehtävä, jonka takaamiseksi olisi myös tehtävä tutkimusta, jotta tiedetään, mikä on tärkeää, uutta ja oleellista kertoa hetimmiten edelleen. Tällä tavoin hän katsoo voivan kansakunnan tai laajemmin ihmiskunnankin voivan päästä parhaimpaansa.

Tätä vasten tuollainen lapsen kummina toimiminen, joka auttaa yksilöä, mut†a ei paranna rakenteita, joissa hän joutuu elämään on inhimillistä mutta tehotonta.

Akateemisen, uteliaan tutkimisen arvon voi päätellä siitä, millaisella vimmalla valtamerentakainen itsevaltiaspyrkyri nyt hyökkää ikiaikaisiksi katsottavia, maineikkaitakin oppilaitoksia vastaan. Jollei näillä olisi valtaa tätä tuskin tehtäisiin.

Huomautettava toki on, että saksimaan luotu lyhenneorganisaatio kävi oitis kehitysyhteistyötä koordinoivan organisaation kimppuun, joten näkevät ihmishengen arvon hekin, vaikkeivat siitä välittäisikään.

Asiaa paremmin tuntemattomana jään miettimään: miten Afrikkaan voisi saada luotua arvostettuja yliopistoja? Ehkä eläköityvät tai poispotkitut tohtorimme ja muu tutkijakaarti voisivat olla osa tällaista luomusta. Älä pysähdy, kuten löytöretkien aikaan sanottaisiin, vaan jatka vielä seuraavan vesistön yli, yli horisontissa siintävien vuorien.

Siten voisivat veropakolaisetkin päätyä portugaleistaan sinne, missä asuminen on vielä halvempaa ja kertyneillä pääomilla voisi helposti rahoittaa akateemisesti taitavien ihmisten viimeisen elämänvaiheen merkityksellisen vapaaehtoistyön.