Tamagotchit löivät läpi parikymmentä vuotta sitten ja antoivat allergikoillekin mahdollisuuden opetella huolenpitoa. Lemmikkien tavoin saattoi heistä huolehtia, iloita kasvamisestaan ja oppimisestaan ja samalla löytää sisäisen lapsensa, joka saattoi monella tuossa kohdin olla myös ulkoinen lapsi.

Teknologiayritykset tekevät kovasti vaivannäköä saadakseen nyt muoti-ilmiöksi nousseet kielimallipohjaiset keinoälyt lukemaan kaiken kansan huulia. Ääneenlausuttuina tavoitteina on esimerkiksi henkilökohtaisen avustajan eli vanhan maailman malliin sihteerin synnyttäminen, jotta elävällä ihmisellä olisi aina joku ei-vielä elävä taho, johon tukeutua arjen, työn ja juhlan tarpeiden niin vaatiessa.

Tietoa tuon avustajan toiminnan tukemiseksi on kertynyt kuluneina vuosina paljon. Yksinkertaisemisen uhallakin voimme ajatella siten, että keinoälyn pohjalle voidaan kouluttaa ihmiskunnan tietoverkkoihin uittama tietämys, jota voidaan sitten henkilökohtaisesti höystää kunkin kysyjän itse tuottaman sisällön, kuten somekirjoitusten, yksityistenkin viestinvaihtojen ja valokuvien avulla. Tämän jälkeen kysyttäessä mitä hyvänsä, kuten miten voisin olla onnellisempi voisi kielimalli soveltaa tällaista yleistä viisaudehkoa, jonka päälle latoisi jo muistista unohtuneita olen niin onnellinen että voisin kuolla -vuodatuksia, joiden pohjalta saisi sitten kerrottua että ehkä tekemällä enemmän tätä mitä tiede suosittaa ja joka toimi kohdallasi silloin viisi vuotta sitten.

Kun tekotyhmyys onkin sitten väärässä, voi häntä opastaa toimimaan toisin, ja vuosien mittaan nämä tuoreet oikut ohjaavat toimintaansa jolleivat parempaan niin ainakin käyttäjän kannalta miellyttävämpään suuntaan.

Minulla ei ole lapsia, mutta näen kauniina tulevaisuudenkuvana mahdollisuuden siihen, että ihmiset kasvattavat tekoälyavustajiaan kuin omia lapsiaan ja innostuvat näiden kehitysaskelista. Ehkä lapsenomaiseen riemuitsemiseen tarvittava purske ei vaadikaan kuin valtavan määrän energiaa ja tuottavuusloikkalupauksia.

Näkökulmasta riippuen tämä ratkaisee kestävyysvajeongelman, kun omaa kuvaansa voi ihastella avustajansa kautta. Voi tietysti olla että näiden riemun hetkien välissä on synkkä kausi, ennen kuin pyramidin paisunut pää leikkautuu irti.