Jälleen on se aika vuodesta kun ilmoille kajahtaa kiistely kansankirkon asemasta pikkulasten arjessa sekä juhlassa, ja aika jolloin lehdet tekevät kustantamoiden myyntityötä ja mainostavat kevyttä lukemista vielä raskaampaa arkea tarpoville aikuisille todellisuuttaan paeta.

On suurenmoisen hölmöä ostaa uutuuskirja, sillä vanhan voi saada ilmaiseksi jonottamatta tai aivan pienellä rahalla. Eikä välttämättä tarvitse kuin katsoa edellisten vuosien vinkattuja teoksia, jollei mielikuvitus riitä hakea kauempaa.

Lukijoita lähellä olevana toimijana palvelen muutaman vihjeen verran, kuten kuvattunakin on:

• Muinaiseen mereilyelämään voi uppoutua avaamalla Volter Kilven Alastalon Salissa. Luettavaa voi riittää pidemmäksikin purjehdusreissuksi, mutta nopeasti sivut myös kuluvat kun tarinaa myötäelää.

• Kesäisen kuuma Ryszard Kapuścińskin Keisari kertoo vain pikkiriikkisen palan Etiopian historiasta ja ehkä se voisi kertoa jotakin yhä tästä päivästä jossakin toisaallakin, samoja ihmisiä kun olemme. Kustantamoista kenties laajemminkin kertoo jotakin se, että kanteen on mallattu koko Afrikan manner.

• Mökkihöperöyttä häivyttämään sopii Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelija muun muassa siitä syystä, että siitä inspiroituneena voi maailmaa oppia tarkkailemaan filosofisella viisaudella, vaikkei kukaan elollinen olisikaan vieressä siitä tykkäämässä ja sitä jakamassa.

• Teitä taittaessa on vielä vaikea, muttei ikuisesti niin mahdotonta, olla näkemättä erilaisia puuhökkeleitä ja iloksemme Juha Kuisman Suomalainen lato kertoo niistä hyvin johdattelevaan sävyyn myös toisen polven kaupunkilaisen ymmärrystä laajentavalla tavalla. Opi näkemään siirtymät huoltoasemien välillä toisella tapaa, kuuluu lupaukseni.

• Kulttuurijanoisille kielikorville Katharine Towersin kokoama Ten Poems about Clouds sanoittaa sen, mitä niityllä makoillessa toivoisi voivansa itsekin. Kääntäjäkykyinen ihminen maistaa sanat suomeksi ja ilahduttaa läheisiään näin täytetyillä postikorteilla, jotka henkivät irtiottoa toimistoympäristöstä.

• Yöttömän yön huomaa siitä, etteivät varjot ympäriltämme katoa hetkeksikään. Kari Enqvistin Valo ja varjo kertoo juuri tästä tai muusta, mutta sopii ainakin täydellisesti luettavaksi juhannusvalmistelujen alla. Taiteellisen videon saa aikaiseksi kuvaamalla tämän siirtymisen rovioon, jahka liekki lyö, vaikka kaipaamaan jäisikin sitten syksyinen divarikiertelijä.

Kyynelten, kesäsateiden, suoupotusten ja muiden jo mainittujen syiden tähden kaikkia näitä kannattaa haalia ylimääräisin kappalein. Samalla voi vieraille tuputtaa kirjakassia lähtiessä mukaan, jotta eivät uskaltaudu käymään enää ikinä. Jos joku ilahtuukin niin saatesanoilla tule hakemaan lisää kun saat nämä luettua puuttuu joku läheinen ilonpitoon ja kertoo ettei enää ikinä, kukaan kestä kirjapinoja ja kokkokin on kerran vuodessa vaan.

Paitsi meillä suomenruotsalaisilla.