Olen tehnyt joitakin aikatietoisuuttani sotkevia temppuja viimeisen vuosikymmenen aikana. Johtoajatuksenani on ollut kellon nähdessäni miettiä tarvitsenko sen tuottamaa tietoa. Useinkaan tarvetta ei ole, jolloin tietolähteen kätkeminen umpeenajon muodossa on toiminut vaihtoehtona. Jollei peittäminen ole ollut mahdollista esimerkiksi aikaeron havainnollistamiseksi, on viisarit voinut usein sentään kääntää käsittämättömään asentoon, jolloin viisiminuuttisen voi yhä varmistaa, mutta siltikään ei tarkalleen tiedä kellon olevan jo kaksi.

Saatan miettiä kellojen meerkityksellisyyttä ulkoillessanikin, mutten ole vielä saanut aikaiseksi käydä aktivistiksi eli ihmiseksi, joka tekee jotakin pelkän ajattelemisen lisäksi.

Kellottomuuteen on ollut pari poikkeusta. Tietokoneaparaateillani on ollut tyypillisesti kello ja olen useimmiten pitänyt sen valtakunnan ajassa. Matkapuhelinluurini on ollut vastaavassa kunnia-asemassa. Kellonajalla pelaaminen voi sotkea kalenterin lukemista, jos kokouskutsuja koettaa perata, joten minkäs teet, mutta olen sentään voinut piilottaa kellonajan näkökentästäni siten, etteivät minuutit vilise silmissä kun koetan keskittyä oleellisempaan asiaan.

Vasta nyt havahduin kuitenkin riittävän tuskaisena siihen, etten tarvitse kellonaikaa lukiessani sähköisessä muodossa artikkeleita. Olen saanut ilmoitushäiriöt piilotettua puhelimesta, joten jokin pidempikin tarina voi solahtaa sen puolesta lisä-ärsykkeittä, mutta silti tänäänkin tiesin kellon lähestyvän yhtä kun vielä tutustuin maailman mahtavimman ihmisen puhelinkäyttöpolitiikkaan (ilmeisesti hän nauttii puhelimella soittamisesta ja sen soimisesta, kuten vanhuksille sopivaa on).

Koska minulle suopeat tekoälymallit eivät tarjonneet ratkaisua, tartuin jääkiekkoteippiin ja tässä sitä ollaan. Kellonajan näkee yhä jos näkee hiukan vaivaa, joten myöhästymisen syy on toisaalla, mutta asiaa ei hierota vasten kasvojani koettaessani keskittyä johonkin.

Applen mielestä ihmisen tulee tietää kellonaika, koska eroonkaan ei päässyt, mutta samasta ihmisystävällisyyden tehtaasta on tullut myös oletukseksi pakotettu yhdeksän minuutin torkutusaika. Ehkä joku käyttää sitä kananmunien keittämiseen, koska heräävät biologisina superihmisinä itsestään kello neljä, eikä sekään siksi ole asetus. Herätyskelloa en enää käytä kuin ironisessa hätätilanteessa, enkä nyt onneksi tuota yläkulman kellotietoakaan.

Samalla pito puhelimesta parani, joten olkaapa hyvät, kaksi hyötyä pienellä hinnalla. En tiedä kauanko askarteluun meni, mutta nopeammin tuli valmista kuin vaikuttamalla yhtiökokouksen kautta.

Kiinnostuneille luettavaksi suositukseksi The Atlanticin tarina The Secret History of Trump’s Private Cellphone, näin.