Kun koulussa pyydettiin perusteita matematiikan opetteluun olivat esimerkit mallia rahojen riittävyyden varmistaminen kaupassa. Sehän on ollut höperöä, sillä kassa-automaatti-ihminen kyllä sanoo katteen loppumisen hyvin selkokielisesti, joten ylikuluttaminen on mahdotonta. Nykyään toivottavasti ymmärretään sanoa että opettelemalla tasaisen kasvun periaatteen voi nykyisistä seuraajalukemista ennakoida tulevia menestyksen vuosia ja että lisäämällä pienenkin korkoelementin voidaan päästä eksponentiaalisiin lukemiin, jolloin koko aurinkokunta käy pian pieneksi. Niitä pyöritellessä mieli rauhoittuu sitä ensimmäistä tykkäystä odotellessa.

Ennen matematiikkaa ei ollut ongelmia. Perustan väitteen sille, kuinka koukuttava aine on kyseessä.

Nytkin, innostuessani jonkun keski-ikäisen huru-ukon punnerrustavoitteesta, saatoin lyödä lisää löylyä rakentamalla kyllin tarkan kirjanpitojärjestelmän, joka ei kuluttaisi liiaksi aikaa, mutta mahdollistaisi nyt jokaisen kehonpainosuoritteen ylöskirjaamisen ja myöhempinä aikoina kiinnostavien aineistojen tuottamisen nyt kuin vahingossa kertyvän datan pohjalta. Aivan kuin ison maailman jumppaohjelmatkin tekevät.

Jollei tällaista olisi käyttäisin tämänkin vapaa-aikahetkisen etsien ystäviä ei-matematiikan maailmasta kuten syntymäpäiväjuhlista, lähikaupasta tai kirjastosta. Eikä tämä lista ole täydellinen vaan päättyisi matemaattisella notaatiolla kolmeen pisteeseen.

Numeroiden maailma antaa työkaluja sellaisten asioiden mittaamiseen, joilla ei ole arkielämässä niin mitään merkitystä. Voimme vertailla lampaiden lukumäärää siinä missä tehtyjä vatsalihasliikkeitäkin, vaikka oikeasti meitä pitäisikin kiinnostaa se, millainen ihminen näitä lukemia omakseen väittää ja millä perusteella hänellä niihin valta olisi. Kiitos lukuarvojen voimme helposti harhautua siitä mikä oikeastaan on tärkeää, on se sitten hyvinvointi, ei-pahoinvointi, hyvinvointivaltio tai parasvointiyhteiskunta.

Mikäli matemaattinen ajattelu tulisi luonnostaan, sitä ei opetettaisi niin paljoa, eikä sille annettaisi niin suurta painoarvoa. Mikäli matematiikka ei olisi kätevä hallinnoinnin väline ja ihmismielen sokerinkaltainen harhautin sen painotus muutettaisiin samaksi kuin yhteiskuntaopin, jonka sentään luulisi olevan hiukan tärkeämpi juttu kuin sen, että ihmisen pitäisi sietää noloutta tai olla niin hyvissä väleissä suhteessa kanssaeläjiin, että joku luotottaisi sen jäätelön joka menee katteen yli.

Itse kuntokuurin tavoite on tehdä kymmentuhantinen punnerrussikermä, sekä nuorena hulluttelijana myös vastaava määrä vatsalihasliikkeitä, aikaa loppuelämä. Tervetuloa mukaan, mikäli matematiikka vielä maistuu makealta eikä myrkytystila pelota vastustuskykyistä mieltä.