Soma - Parastimon Sosiaalinen Matto

#110: Jumppatyttöjen totiset leikit

Thu, 07 May 2026 23:13:30 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/110-jumppatytt%C3%B6jen-totiset-leikit/ -

Hyviä asioita seuraa journalismista ja liike synnyttää liikettä. Nämä kaksi yhdistyivät elossani tällä kertaa seuraavasti.

Kohtasin jo jokin vuosi sitten lehtiartikkelin teatterilavoille ilmaantuneesta Jumppatytöt-esityksestä[1], jossa joukkuevoimistelukokemusta omaava konkarikolmikko palaa menneisyyden muistoihin. Asia jäi mieleen luultavasti suopean sanailun lisäksi siksi, etten asiasta juuri mitään tiedä. Tunnen varmuudella yhden voimistelutaustaisen ihmisen, mutta satunnaisten videoaltistusten lisäksi en ole altistunut asialle juuri lainkaan. Muistikuviini ei jäänyt lukemani lehden nimi, mutta onneksi tärkein tarttui eli kiinnostava tieto esityksen olemassa olosta.

Tuore sattumus oli vapaaehtoispuuhasteluni myötä saamani sivumennen suuremmalle joukolle tehty maininta siitä että tämä esitys on nyt kaupungissa rullaamassa, oli hyvä ja toistuu vielä seuraavanakin päivänä. Se seuraava päivä oli tänään ja siksi aamupalasta selvittyäni metsästin pääsylippua. Sain jonkin viimeisistä mutten aivan viimeistä, sillä vieressäni oli lopulta vielä yksi paikka.

Vapaa sija on tärkeä sivuseikka. Ehkä kenen tahansa kaverin kutsuminen olisi vielä ollut mahdollista, vaikken innostuksissani aikaiseksi saanut, enkä tilaisuuden pyhittämiseksi ensin halunnutkaan. Esityksen loputtua harmistukseksi jäi se ettei nähtyä käynyt pallottelu toisen tietämättömän kanssa, mutta toimikoon tämä teksti siltana siihen.

Esitys oli erinomainen ja voin suositella sitä lämpimästi kaikille. Eritoten jollei voimistelusta mitään tiedä tai jos kosketuspinta on etäisempi. Kuvittelen että etäisyyttä voisi jäädä, vaikka perheenjäsen lajille olisikin altistunut tai yhä altistuisi, jollei sitten kuulu mokkapaloja leipoviin kyytirinkiläisiin. Yleissivistykseltään vajavainen kaltaiseni saa parituntisen aikana tarpeeksi selitettyä sanastoa ja käytännön havainnollistuksia päästäkseen lajin perusteisiin kiinni, voidakseen myös sitoa havaintoja yleismaailmallisiin ilmiöihin.

Aivan kuten lajia tunteva koripalloilija voi selittää kisakatsomossa lajin viehätystä ummikolle ja saada siten yhden innostuneen fanin lisää, vaikka seuraavaan ottelukertaan kuluisikin vielä toinen vuosikymmen tai toista lisää. Tähän väliin terveisiä Iso-Pasille!

Jumppatytöt Katariina, Inkeri ja Ella tekevät kiitollisen pasimaista työtä ja heittäytyvät samalla näyttämään esityksen muodossa voimistelun saloja. On helppo tempautua mukaan hurmokseen kannattamaan ja ihastelemaan ihmiskehon kyvykkyyttä ja draaman kaarta samalla tapaa kuin kilpailuissa varmasti käy. Kansa hurraa mukana ja ratkaisevalla hetkellä myötäelää myös yllättävissä käänteissä skeä vaikenee yllättävän katkoksen sattuessa. Karismaattisesta onnistumisesta kertoo omaan pirtaani se kuinka samastuttaviksi ihmiskohtaloiden tarinat on saatu ja kuinka jatkuvasti alleviivailemattakin on helppo ymmärtää miten moni lapsi altistuu samoille asioille ja voi aivan mahdollisen harmittomiksikin tarkoitetuista kommenteista saada syvän viillon sydämeensä kannettavaksi heti ja laastaroitavaksi vuosikymmenten ajaksi.

Itse aihe on tärkeä monesta syystä.

Lajia tuntemattomana on pysähdyttävää havahtua siihen kuinka totisesti onkin niin että erilaiset esteettiset lajit toimivat yhteiskunnassamme omana varjoyhteisönään. Samalla tavalla kuin ikääntyvät kiekkolupaukset raahautuvat hissein ja autoin väestösuojiin lyömään ohi kiekosta kellon osuessa tarkalleen osoittamaan puolenyön lähestymistä, kulkevat myös kansakuntamme pienijalkaiset yksilöt äitioletettuineen kohti jumppasaleja toivottavasti varhaisempina aikoina mutta yhtä huomaamattomasti. Silti sitä tapahtuu monta kertaa viikossa, mahdollisesti jopa useammin kuin aktiivisehko harrastekiekkoilija saa pelivälinekosketusta yhden pelin aikana.

Jumppatyttöjen tarina ei ole aivan pienen vähemmistön elämästä kertova katselmus vaan luo kuvaa koko yhteiskunnastamme.

Katsoessani keskityin nauttimaan liikutuksen tuntemuksista ja kyynelten kostuttamista kasvoista tarinan lumotessa omaan tahtiinsa, mutta salista poistuessa ehätti mieli miettimään muutakin. Onhan totisesti omituista että kilpailutamme ja palkitsemme keskenkasvuisia siitä että he sietävät kipua ja oppivat kontrolloimaan itseään ja toisiaan muinkin tavoin. Näin sanallistettuna yhteiskunta, joka tuollaista sallisi tai jopa kannustaisi tekemään kuulostaisi omituiselta ja kierolta, mutta tällaista tämä joskus on ja minkäs teet, itse olemme tämän rakentaneet ja niin edelleen.

Joku saattaisi miettiä miten mielekästä on rakentaa niin vaativia ajanvietteitä niin monimutkaisine rituaaleineen, ettei vaihtoehtoina ole kuin kuulua joukkoon tai loikata siitä pois.

Tarinan edetessä tuodaan esiin ulossavutusmekanismeja, jotka muistuttavat lapsuusajan kiekkoharrastuksesta. Esityksen ansiosta aloin miettiä tuoreemmin silmin sitä mitä me varsinaisesti saavutammekaan sillä että jääkiekkoilijoilla, joukkuevoimistelijoilla tai kenellä hyvänsä on niin vaativat aikataulut että kanssaharrastajista tulee perheenjäseniä, jotka kuitenkin nykyaikaisen perheen tavoin voidaan myös käytännössä joukkiosta erottaa: mietin verrokkina muinaista itsenikin toteuttamaa parisuhdemallia, jossa on toisen kanssa kaikin tavoin yhdessä siinä jaetussa kuplassa kunnes lempi laantuu ja sitten ei enää ollakaan mitään, jonka myötä tutut valitsevat puoliaan ja siteitä katkotaan voimalla, vahingossakin tapahtuvassa yhdessä olemisesta tulee vaikeaksi latautunutta.

Jos koulujärjestelmä opettaa lukemaan kelloa ja olemaan vastuullinen tehdastyöläinen, kuten muistini unhoittama henkilö on muistettavasti tapaillut, onko nuorena harjoitettavan tavoitteellisellakin urheilulla ponteva piilotarkoitus? Sitoudu, sitoudu täydellisesti, anna kaikkesi ja revi rajoja saadaksesi itsestäsi irti vielä lisää ja jollet saakaan, mikäli rakkaus kuihtuu, vaatimukset ja annettava panostus eivät kohtaa, onkin aika sanoa ikiaikaisesti hyvästi ja pakata muistot matka-arkkuun tai hyllyn perälle, kipeinä vaalittaviksi asioiksi niinä myöhempinä aikoina kun olo on vahvempi tapahtunutta kohdata tai kyllin heikko itsesäälissä rypemisen houkuttaa. Kysymys on näennäinen koska tuolta minusta nyt tuntuu.

Yhtenä monista oivalluksista teatterista poistuessa tuli mieleeni joukkuevoimistelun olevan kuin niin moni muukin kilpalajimme eli tarpeettomasti nuoruutta juhlistava.

Minä katsoisin mielelläni vanhoja ihmisiä liukumassa jäällä ja kompastelemassa luistimiinsa, jännittäisin milloin joku on unohtanut teräsuojat paikalleen tai sitonut luistimet toisiinsa kiinni, enkä voi olla huvittuneisuudessani näkemästä tässä myös valtavaa viihdepotentiaalia rahavirtoineen. Jumppatyttöjen lopuksi encorena tarjoilema esitys oli koskettava, vaikuttava ja valtavaa iloa välittävä tempaus, jollaista kestin katsoa ajattelematta kotona, automatkalla, pukuhuoneessa ja katsomossa itkeviä pikkulapsia, joiden unelma olisi ollut päästä tekemään jotakin tuollaista perheenjäseniltä tuntuvien ystäviensä kanssa, jos vain taso riittäisi valmentajaäidin ja näiden joukkuekavereiden mielestä.

Keski-ikää lähestyessä ihmisellä voisi jo olla työkaluja ja elämänkokemusta, sekä tarpeeksi osaavat huoltajat havaitsemaan ja puuttumaan auktoriteettien ja vertaisten väkivaltaiseen tai vahingossakin vahingoittavaan käytökseen. Tietenkään todellisuudessa näin ei aina ole, mutta pieni pohdiskelija pääni sisällä jatkaa ajatuksesta: johtuuko se siitä, että pienestä pitäen juuri tuollainenkin käytös on normalisoitu ja uhri syyllistetty riittämättömäksi ja kohtelunsa ansaitsevaksi?

Ehkä me voisimme kasvaa ihmisinä jos antaisimme lastenkin kasvaa ihmisinä ennen kuin runnomme heitä kohti ennalta saneltuja unelmia samalla kipuun turruttaen.

Jumppatytöistä huokui surusta ammennettu ilo, kohdatun elämän valottamisesta huokuva varmuus, luottamus inhimillisyyden voimaan ja rakkaus tähän maailmaan. Siksikin se kannattaa katsoa, jotta oma usko moiseen vahvistuu, jollei jopa syty ensi kertaa. Tekijäkaartin parin vuoden tauko rakkaasta harrastuksestaan oli tämän teoksen synnyn mahdollistanut osuva onnenpotku, joka jätti minulle kuvan siitä että juuri tällaisten ihmisten tulisi valmentaa. Ei välttämättä joukkuevoimistelua erityisesti tai ollenkaan vaan meitä kanssaihmisiä, jotka lasten kokemuksinemme aikuisten vaatteissa vaellamme.

Älkää milloinkaan lopettako voimistelua, sanoisin vanhaa tuttavaani mukaellen. Tahtoisin myös täydentää että älkää välttämättä aloittako sitä myöskään kovin nuorena, varsinkin jos se ei tunnu leikiltä. Ehkä mitään leikiltä tuntuvaa ei kannata lopettaa, eikä mitään muuta kannattaisi oikeastaan tehdäkään. Se on hyvä päätösajatus, vaikkei yhtä napakka.

Vaikka kukapa meistä leikin lomassa kasvaneista mitään mittoja miettisi.

1: Jumppatytöt-esityksen mainostussivu jumppatytot.fi.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/110-jumppatytt%C3%B6jen-totiset-leikit/

#109: Erehdys, erehdyksemme

Wed, 04 Mar 2026 03:12:56 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/109-erehdys-erehdyksemme/ -

Kehuin aivan kirjoitusurani alkuaskelilla Liisa Keltikangas-Järvistä[1] ja kai hän on yhä ihminen. En lukenut itsekkyyskirjaansa mutta luin Uuden Jutun haastattelun[2], jossa toimittaja-Onninen avasi hahmoa ja ajatteluaan.

Jälleen heräsi ajatuksia niin että yöllinen kahvini tuli valmistettua pöydän kautta ja lopputulos jäi laihaksi. Tästäkin silti selvisin, joten jos kykeneväisyyttäni pitäisi mitata olisi arvosana välttelemättä erinomainen. Välttelijänäkin tyydyttävä.

Muinaisen ikälopun tapaan Liisa vertaa mennyttä ja nykyaikaa. Hän paheksuu minäkulttuuria ja kaikenlaista terapiapuhetta, jollaisessa vatvomisen sijaan voisi esimerkiksi kääriä hihat, oikaista puron kautta, keskittyä tekemään ja luottaa prosessiin. Syvempiä saloja utelevaa voi pyytää näyttämään tissit ja matka jatkuu.

Kirjallinen antini olisi ohkainen, jollen vatvoisi itsessäni ja pulmissani kuin parjattu nykynuori. Siksi havaintoni on syytä ottaa varauksella, eikä vain sen tähden että toinen meistä on väitellyt tohtori.

Minua nimittäin hämmästyttää se miten erilaisessa maailmassa ylipäätään elämme ja kuinka yksilöllä olisi tässä kohdin valtavasti vaikutusvaltaa. Minusta on loogista reagoida ovien sulkeutumiseen ja tähän vallitsevaan minäkeskeiskulttuuriin siten kuin heikot ihmiset tekevät eli kääntämällä katseen itseensä ja sen pohtimiseen missä toimii väärin ja voisi omia olosuhteitaan parantaa.

Hiukan toisin kuin Liisa ja arkinen kuplani kuvittelen nyttemmin vahvemmin välitöntä vaikuttavuutta seuraavan silti siitä että asioita lähtee ratkomaan oman kehon ulkopuolelle kurottamalla, aivan kuten ei metsäkään itsestään lakoa ja jos niin käykin on myrskytuhokorvaus alle elävänä tietoisesti teurastetun puun markkinahinnan ja hävitys siksi koskettava, vaikkei liikuttava.

Liisankin pitäisi kannustaa ihmisiä tekemään vallankumouksia. Jos gradua on vaikea saada aikaiseksi, viitaten aiempaan haastatteluunsa josta vuosi sitten intoilin, voisi pohtia sitä miksi sellaista edes täytyisi yksinään puurtaa, miksei meillä ole yhdessä tekemisen kulttuuria tähänkään asiaan. Joku harrastelija-akateemikko voisi tuon johdosta pohtia opettaako yksin pakertamisen salliva lopputyöllistys ylipäätään tekemään tiedettä, jos hetki kuvitellaan ettei heurekoita kajahtele anekdooteiksi jakaa, jollei joku kuulija näitä tapauksia dokumentoi ja mahdollisesti jo ennen h-hetkeä ole aivonystyröitä ruokkimassa.

Miksi arvosanat pitäisi antaa yksilölle eikä koko luokalle, jos arvosanoja ylipäätään tarvitaan. Ja kun arvostelu sitten kuitenkin on henkilökohtaista niin onko ihme että ihminen kuvittelee että hänellä on merkitystä ja hänen pitäisi jotenkin omaa toimintaansa mukauttamalla koettaa häneen kohdistuvaa arviointia parantaa. Kysymys ei ole edes retorinen koska asia on ilmiselvä.

Siksi harmittaa että syyllistämme itsekkääksi ihmistä, joka ottaa todesta pelin, johon hänet on tempaistu mukaan. Voi olla että ystävämme Liisa taistelee juuri näitä pahuuden piirteitä vastaan ja usuttaa yksinäisiä motokuskeja palaamaan takaisin jenginsä luo ja viimeistelemään temput talkoosti urakoiden, mutta tällaisena tuntina pelkään ettei näin ole. Korjaan sitten myöhemmin kun opin lisää.

Mutta ensin korjaan tämän palstan vaikka korvissa soisi hipin huuto, sillä niinkin oltaisiinkin ennenkin vanhaankin tehtykin, minkä sotimisilta ehdittiin.

1: Soma-alustani 17.4.2025: Minä minä minä.

2: Uusi juttu 3.3.2026: Olet oikeassa. Liisa Keltikangas-Järvinen kertoo sen, minkä tiesitkin: meistä on tullut itsekkäitä.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/109-erehdys-erehdyksemme/

#108: Ilmaisjoukkoliikennejarru

Sun, 18 Jan 2026 21:44:35 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/108-ilmaisjoukkoliikennejarru/ -

Pari päivää sitten kävin hakemassa pakettia ja minut pysäytti kohtelias junamatkustelijaseurueen oloinen parivaljakko, joka söi eväitään kauppakeskuskäytävän lattialla. Tilanne muistutti nuoruudestani, jota yhä elän. Kertomansa mukaan asuvat autossa ja viltti olisi pakkasilla kiva, mutten tähänkään tarkoitukseen jakanut omistani. Jokin päivä ratkaisen kerjäämisongelman, mutta se ei ollut silloin eikä se ole tänään.

Tapaus muistui mieleeni pakkasten hellittäessä sulaksi, vaikken taputellut itseäni selkään ajatellen ettei märkä viltti lämmittäisi enää, lukiessani Antti Hurskaisen esseekokoelmaa Välinpitämättömyys ja sen tekstiä Ajatus jättiläisen onnettomuudesta. Siitä löytyi kauppakeskus Jumbon toimitusjohtajan sitaatti vuoden 2005 Palkkatyöläinen-lehden ensinumerosta[1], jonka kaivamisen vaatima vaivannäkö kertoo kuinka internet happanee vuosikymmenissä siinä missä perusrehti yrittäjäkin, jos sellaisen jostakin ensinkään löytää seurantatutkimukseensa.

“Se ettei tänne pääse junalla eikä metrolla, on tavallaan plussaa - autolla tulevat ostavat enemmän, ja kun täällä ei ole läpikulkijoita eikä hengailijoita, järjestyshäiriöitä ei juurikaan esiinny”, sanoo tuolloin toimitusjohtaja Jukka Tuovinen sukupolven takaa.

Vähänpä on maailma muuttunut.

Tämän piirteen vuoksi joukkoliikennelinjauksia varmasti mietitään yhä ja hinnoittelua heti seuraavaksi. Joskus ideaalinuoruusaikoinani haaveilin ilmaisesta julkisesta liikenteestä, joka olisi saattanut saada jopa minut livahtamaan silloin tällöin päiväretkille pitäjiin tai edes naapurikaupunginosaan, mutta silloin en tällaista huolta ajatellutkaan. Onhan nimittäin siten että jos ilmaiseksi saisi lämpimässä huristella ja maisematerapiaa harrastaa olisi oikeille ihmisille vähemmän tilaa.

Bussivessojen puutteessa pysäkille jäätäisiin aina välillä tarpeiden teon ajaksi ja sitten hypättäisiin seuraavaan yhteyteen, joka veisi minne vain, kunhan tulee myös takaisin. Läpi yön huristelevat linjat leviäisivät tietouteen ja ilkeät päättäjät tekisivät ajoja perämetsiin ja siirtoajoja takaisin, jotta syrjäytymisuhkaiset voisivat vesilaitoskieppien ääriltä jälkiä pitkin sivistystä kohden kävellessään miettiä elämänvalintojaan ja olisiko näin jaksava ihminen kuitenkin kykenevä tekemään töitä.

Ilmainen joukkoliikenne tekisi näkyväksi yhteiskunnan tilanteen tarjoamatta siihen suoria ratkaisuja. Aiemmin olen visioinut sosiaalityöntekijää baareihin päiväseltään istuskelemaan ja rupattelemaan ja joukkoliikenneväline sopisi siihen myös erinomaisesti. Sinne voisi rippikopin kaltaisen yksityisen tilan verhota sitten siltä varalta että asiakas kiinnostuisi selvittämään tukijärjestelmän saloja matkaa taittaessaan.

Yksityisautoillessa parasta on katsella maisemia miettimättä pysähtymistä, eikä tätä iloa haluta antaa heille, jotka elävät miettimättä kuinka pysäyttävää toisille olisi verrata heille itselleen sallitun unelmointiajan määrään. Sen lisäksi ettei edes läkähdyttävän huojuviin linja-autoihin sopisi ruuhka-ajan ulkopuolellakaan kun siellä olisi aina jokin seurue nukkumassa ja ratkomassa elämänsä ongelmia ammattiavun kanssa. Aivan kuin kotiin palaisi, vaikka juuri sieltä halusin pois.

1: Palkkatyöläinen-lehti 1/2025: Jumbo pyörii ostopalvelujen varassa.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/108-ilmaisjoukkoliikennejarru/

#107: Perintöpuun hedelmä

Sun, 11 Jan 2026 15:51:10 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/107-perint%C3%B6puun-hedelm%C3%A4/ -

Henkinen ystäväni Ville Voipio on virkeänä keski-ikäisenä ehtinyt antamaan haastatteluja, joissa on kertonut elämäntilanteensa ankeutta. Kommentoin hiukan hövelin Yleisradion toimittajan tekemää[1], koska hyvän journalismin tavoin se herätti ajatuksia.

Aivan kuin kuka hyvänsä kuolevainen, myös Vaisalan (ent. Väisälä) hallituksen puheenjohtaja Ville pelkää kuolemaa. Hänen omaansa sivutaan vain viitteellisesti, onhan hän yhä nuori ja huoleton, mutta varjot piileksivät ympärillä aina kun suvun kanssa on tekemisissä. Tämä näin joulun jälkeen on monen mielestä hyvin ymmärrettävää, myös minun, sillä muistini pelaa kuin teinitraumaisella.

Villen huoli on myös sikäli omani kanssa yhtenevä, ettei läheisten kuolema itsessään sureta maininnan vertaa. Mutta ne seuraukset sen sijaan! Joutuuhan läheisiltä tulevista arvopapereista maksamaan perintöveroa, johon ei mitenkään ole varaa, sillä Vaisala on strategisesti tähdännyt yrityksen menestyksen maksimoimiseen eikä hyväosaisten aseman turvaamiseen. Tästä virheestä joutuu hän pian yksilönä maksamaan, eikä liene montaakaan veronmaksajaa jotka lähettävät adresseja muistotilaisuuteen vaikka heille olisi kullekin tipahtanut euro tai toista valtion kautta ilakoitavaksi.

Uutisessa pyöritään sen arkisen pulman äärellä, jossa omaisuutta tulee, mutta sitä joutuu myymään perintöverosta päästäkseen. Kaiken kaikkiaan kohtaamme mahdottomaksi kuvatun tilanteen. Yritys ei jaa osinkoa kuin pari hassua prosenttia hinnastaan, eikä Ville-poloisen korkosalkku ehdi kertyä kyllin suureksi, jotta tulevien sadankin miljoonan perintöveroista voisi hän jälkeenjääneine sukuineen selvitä.

Lehtijutussa keskitytään siihen, ettei yhtiön maksama pikkiriikkinen, vaivainen parin prosenttiyksikön osinko ole riittävä perintöverojen maksuun. Haastateltava kertoo syyksi kasvuinvestoinnit ja haastaa tämän kiitollisuuden että kun kerrankin tehdään kuten yhteiskunta toivoo niin sitten perinnön tullessa henkisesti ansaitut varat varastatetaan kiittämättömien laiskureiden syötäväksi. Lisähuolta tuo se kuinka vuosikymmenten kuluessa alkuperäisten perheenjäsenten omistukset liudentuvat olemattomiin kun aina periessä joudutaan myymään siivuja pois, eikä mitään ole tehtävissä. Ei kuulosta reilulta.

Toimittajalla ei ole aikaa tutkia rahankäyttöä osingonjakoa pidemmälle. Maailmalla keksittiin jokin puoli vuosisataa sitten omistajien palkitsemismalliksi omien osakkeiden osto, joka ei hyödytä varsinaisesti suoraan muita omistajia kuin häntä, jonka omistus yhtiölle ostetaan, mutta välillisesti auttaa nostamaan yrityksen osakekurssia eli arvostusta ja samalla tuo säästöjä esimerkiksi osingonmaksujen suhteen. Maallikkona pitäisi hyvin tavallisena sitä, että yhtiö palkitsee omistajiaan ostamalla osakkeita ja/tai maksamalla osinkoa. Harvassa ovat yhtiöt, joihin raha vain kertyisi odottamaan investointeja tai palkkapäiviä: edes sellainen kasvuyhtiö kuin Amazon ei malta olla ostamatta omia osakkeitaan, eikä periaatteellisesti osingosta pitäytyvä Berkshire Hathaway ole jättänyt ostamatta itseään silloin kun markkinat ovat keulahahmojen silmin osaketta aliarvostaneet.

Siksi on omituista, ettei toimittaja mainitse asiaa.

Uutisen näkökulma on siis se, että Vaisalan pitäisi suunnata toimiaan enemmän palkitsemiseen, jotta suku ei kuolisi pois ilman että kukaan jää kaipaamaan. Onko näin? Ei, sillä minä kaipaan heikkona hetkenä jokaista, jonka nimen muistan. Muitakin perusteita on.

Kuopaistaan hiukan taustoja.

Vuoden 2024 tilinpäätöksen[2] mukaan Vaisala on esittänyt yhtiökokoukselle 0,85 euron osinkoa per osake, joka on sitten hyväksyttykin. Jakokelpoisia varoja on ennen osingonjakoa ollut noin 222 miljoonaa euroa, josta tuo vajaa 31 miljoonaa on nipsaistu osinkona pois. Jakokelpoisia varoja on siis jäänyt noin 191 miljoonaa euroa. Koska vuoden 2024 tulos oli noin 58 miljoonaa euroa huomataan, että kasvulle on jätetty vain 27 miljoonaa. Se on tietysti rahaa sekin.

Omasta talousosaamisestani kertoo se, etten keksi mistä Ylen saama 33 miljoonaa kasvuun, 17 miljoonaa veroihin ja yhteensä 81 miljoonan tulos on syntynyt. Mutta menen sillä mitä edessäni on.

Tiedämme että vuodelle 2025 yhtiökokous on valtuuttanut Vaisalan hankkimaan pörssin syövereistä 800 tuhatta omaa osakettaan. Nämä on jaettu loogisesti kahteen sarjaan, josta 20-kertaisesti äänivaltaisempaa K-osaketta ei pörssistä saa, siinä missä toppatakkiruoka-apujonottajien A-osakkeita kylläkin. Näitä on lukumääräisesti noin 3,1 miljoonaa (K) ja 33,5 miljoonaa (A) ja molemmat oikeuttavat yhtäläiseen osinkoon[3]. A-sarjalaisen hinta on siinä 40-50 euron tietämillä vuoden 2025 mittaan, joten täysimääräisenä omia osakkeita on siis sallittu ostettavan 32-40 miljoonalla eurolla.

Lyhytmatikkalainenkin huomaa että omien osakkeiden ostoon on tällaisella kurssilla annettu yhtälainen raha kuin osinkoonkin annettiin (31 miljoonaa versus 32-40 miljoonaa). Koko yhtiön osakekannasta 800 tuhatta osaketta on noin 2,2%. Joku ilkeämieli voisi siis ajatella että kasvuun suuntaava yhtiö on oikeasti käyttänyt yli vuoden tuloksensa palkitakseen omistajia. Missään nimessä raha ei mennyt suoriin investointeihin, kuten hallituksen puheenjohtaja luikerteli.

Vuonna 2024 omia osakkeita oli ostettu maltillisemmin, vain hiukan alle 19 tuhatta keskihintaan noin 39,1 euroa, yhteissummalla noin 750 tuhatta, joten kyseessä voi näin lyhyellä vilkauksella olla korjausliike. Vaisala ilmoittaa omistavansa omia osakkeita vuoden 2024 lopussa 152 tuhatta, ja nyt määrä on siis noussut ainakin hetkellisesti taas miljoonaan. Mainittakoon että yhtiön osakkeita voidaan käyttää yritysostoihin ja henkilöstön sitouttamiseen, eikä kaikkea välttämättä mitätöidä. Viimeisimmät yrityskaupat ovat samaisen tilinpäätöstiedotteen mukaan olleet silti käteiskauppoja.

Jollei omia osakkeita oltaisi ostettu olisi osinkoprosenttikin voinut olla esimerkiksi 4% ja tuo artikkelin grafiikan “suvun osuus” olisi 6,4 miljoonan sijasta ollut esimerkiksi 12,8 miljoonaa euroa. Edelleen alle pelotellun 100 miljoonan euron lahjaveron. Mikäli vain olisi hetki aikaa voisi tuostakin rasituksesta selvitä.

Verottaja on nykyään sallivampi kuin joskus, mutta sitäkään ei jutussa mainita. Perintöverolle saa kaksi maksuerää mikäli summa on yli 500 euroa, mikä on vielä laiha lohtu, vaikka antaakin aikaa vaihtaa omaisuutta käteiseksi ja esimerkiksi hankkia yhtiökokouspäätöksiä, mutta lisäksi maksuaikaa saa kymmenen erän eli kymmenen vuoden verran mikäli vero koostuu yrityksestä, jonka toimintaa perinnönsaaja jatkaa[4]. Tämän tulkinnasta ei kaltaiseni maallikko perehtymättä tiedä, mutta jollei hallituksen puheenjohtaja tähän kastiin lukeutuisi olisin jälleen hämmentynyt. Tietenkään koko sukua ei voi työllistää, sillä rekrytoinnissa vaikuttavat kyvyt, osaaminen, motivaatio ja sisäinen palo, eikä eläkkeelle siirtymistä pidä perintöverolta välttyäkseen korvaamatonta esittäen loputtomiin estääkään.

Kaltaisiani hautajaisia pelkääviä ihmisiä haluaisin muistuttaa myös siitä, että pankista saa lainaa sijoituksia vasten, kunhan on väleissä edustajiensa kanssa. Mutta tähänkään oljenkorteen ei välttämättä tarvitse tarttua, sillä kuten Vaisalan tilanteesta tiedämme on kassassa käyttövaraa yli satamiljoonainen. Omistavalla suvulla on vain noin 20% osakekannasta, mutta äänivallasta 20-kertaisuuden ansiosta päätäntävalta, joten ikävän kuolinuutisen koittaessa voi tuskaa lievittää jakamalla lisäosingon, joka voi toimia siltana perintöveron kuittauksessa. On tietenkin niin ettei esimerkiksi 100 miljoonan osinko tuo suvulle kuin 20 miljoonaa ja jälleen joudutaan myyntipuuhiin, jollei maksuaikaa mistään saa, mutta henkilökohtaisen pankkisuhteen horjuttua voi Vaisalakin pyytää lainaa tähän organisaatiokulttuuriin nähtävästi kuuluvan omistajuussuhteen palkitsemisen tueksi.

Joku voisi miettiä mikä ristiriita on siinä että yhtiö ostaa omia osakkeitaan ja äänivaltainen enemmistö puhisee medialle kuinka kurssi vain nousee eikä mitään voi, aivan kuin näissä sijaitseva looginen kytkös olisi täysin mahdoton tunnistaa. Ehkä surun sokaisemat silmät eivät näe kovin hyvin?

Jälkikirjoitus: Ongelman voisi muotoilla myös toisin. Jos uskotaan artikkelin lukuja ja 25 prosentin veroastetta, kiitos lapsettomien tätisetien, tarkoittaa 100 miljoonan perintövero 400 miljoonan perintöä.

“Olen esittänyt mukavaa koko elämäni, jotta iäkäs suvun osa ei hävittäisi tulevaa perintöosuuttani, joten ei voi sanoa ettenkö ole mitään sen eteen tehnyt - ei tunnu reilulta että vuosia jatkuneesta sukujuhlien eskaloimasta henkisestä työstä joutuu maksamaan vielä valtiollekin, eikä itselleni jää myyntipuuhien jälkeen kuin muutama sata miljoonaa muistoksi kaikista niistä ivallisista iskuista, joita kasvoilleni on syljetty kestohymyn horjumatta”, voisi perijä sanoa.

Ja entäpä me viisi miljoonaa muuta, jotka olemme odottaneet meille etäisemmän mutta myrkylliseksi arvatun sukulaisen kuoloa sen satamiljoonaisen saadaksemme? Meiltä mehukestikutsutta jääneiltäkin yritetään nyt kaikin konstein viedä vähät markat suusta juuri kun odotuksemme on puhkeamassa hedelmään? Mädältä maistuu kuin ruumista rienaisi.

1: YLE 11.1.2026: Perinteikäs teknologiayhtiö Vaisala menestyi niin hyvin, ettei suvulla ole varaa perintöveroihin.

2: Vaisala Oyj 11.1.2026: Tilinpäätöstiedote. Tammi-joulukuu 2024

3: Vaisala Oyj 11.1.2026: Osakkeet-tietosivu

4: Vero 11.1.2025: Perintöveron maksuohjeet

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/107-perint%C3%B6puun-hedelm%C3%A4/

#106: Elävän avustajan kuolema

Sat, 10 Jan 2026 22:09:27 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/106-el%C3%A4v%C3%A4n-avustajan-kuolema/ -

Kaukaisina aikoina ihmisvoimaa hyödynnettiin sellaisissa sirkustempuissa kuin tylsien tehtävien delegoinnissa toisten huoleksi ja säryksi selän. Tämä on nykyäänkin totta muttei samoissa määrin, sillä jos joskus tuli kaivinkone vapauttamaan nuoremmat haudankaivajat lapionvarsirakoista ja kahvinkeittimet sihteerit napinpainelijoiksi on työmarkkinamielessä totta, ettei näitä nuoria ja näppäriä mutta osaamattomia ihmisiä enää kestetä koulia samalla tapaa.

Minulla ei varsinaisesti ole milloinkaan ollut tiimillistä alaisia, vaikka tavallaan onkin. Lähestyn tilannetta silti omakohtaisesti, sillä vastahankaisuuteni tekoälyagentteja kohtaan juontaa samasta lähteestä. Muutamasta tökkimisestä huolimatta en ole vielä saanut itseäni innostumaan siitä että parikoodaisin tekoälyn kanssa pilvilinnoja, vaikka se olisi kuinka hyödyllistä ja tehokasta, enkä ennen tätä päivää ajatellut etten hevin käy tekemään sitä ihmistenkään kanssa.

Ehkä muilla on samaa vikaa.

Menneisyydessäni olen nauttinut ihmisten kanssa operoimisesta ja pitäisi sitä yhä elämäni kuin työnikin parhaana puolena. Mikä olisi mukavampaa kuin pohtia ajattelukykyisten aivoparien äärellä maailman mielenkiintoisia murheita ja syviä suurenmoisuuksia kysyisin, jollei vastaus olisi ilmiselvästi ei mikään ja ajanhukka puudutukseksi. Parhaimmissa tapauksissa historiani varrelta olen saanut olla joskus se joukkion tyhmin ja joskus opetuskykyinen, eikä tässä siten ole pulmanpoikasta. Ilmiselvästi kisälleille olisi yhä paikka auki vähintäänkin sydämessäni.

Käytännön kokemukset ovat olleet vaihtelevampia. Silloin tällöin käy siten, että tekemisen määrä on tärkeämpi asia kuin varsinaisesti minkään ymmärtäminen. Ajattelin koota listan pulmakohdista, mutta siinähän se on. Minusta on hyödyllistä ja kelvollista oppia tekemisen kautta, mutta jos tekeminen on itseisarvoista, eikä oppien analysoinnille ja käyttöönotolle ole aikaa käy kättenheiluttelu työstä. Ja tästä juontuvat traumani, joiden vuoksi tiimityö sydäntä syö.

Toiset kuitenkin tykkäävät pelata tekoälyagenttien kanssa enemmän kuin lihallisen vetävien vasta-agenttien, joten johtuuko se siitä, etteivät he jaksaisikaan tällaista tuulenhaistelijaa ja kahvikuppikävelyttäjää, joka korkeintaan on toimintavaiheiden toteutumisen tiellä? Ehkä heille osaamattomien ihmisten perehdytys perustietouden äärelle on ollut puisevaa puuhaa ja siksi on mukavempaa hengailla aina valmiin suorittajan rinnalla, joka innokkaasti puurtaa rivikaupalla roskaa liian tiukasti vastaan sanomatta.

Liittyy menneisyyteeni toisaalta sekin puoli, jossa oppilapset ovatkin niitä tehokkuusintoilijoita, joiden on tärkeämpi saada tehdyksi jotakin, siis mitä hyvänsä tahansa ikinä nyt, sen sijaan että joutoaikaa käyttäisi perustaidoksi katsottavan kymmensormijärjestelmän harjoitteluun ja yleiseen filosofiointiin.

Ehdin jo innostua kun sanoit että sinulla on meille tärkeä tehtävä, sanotaan ja palataan oman TÄ-avustajan luokse kysymään miten voisi kasata edustuskelpoisen portfolion keskeneräisistä kappaleista työnhakua varten.

Vaikka sekin kai olisi hyödyllistä ja minulla on siihenkin vinkkejä, mutta joudun arvailemaan koska minulta ei kysytty.

Ehkei ihmisistä ylipäätään ole hauskaa tehdä töitä ihmisten kanssa silloin jos jotakin pitäisi saada aikaiseksi. Se on sääli ja surku. Minä olen kiirehtinyt yhteistyömahdollisuuksien ohitse kuvitellunkin kiireen tähden ja tässä vuosia myöhemmin keskeneräisyyksien äärellä saatan mietiskellä että olisihan tätä yhdessä voinut sentään pidemmälle saada kuin mihin yksin jaksoin laisinkaan. Käykö TÄ-ihmisille milloinkaan samoin vai kulkevatko he jo sadannen valmistuneen projektin rajapyykillä? Jonakin päivänä käyn katsomassa mitä somessa puhutaan, jollei massapostitettu ei-ihmisagentin luomus sitä ennen postiini kilahda ja totuutta muistuttavaa tietoa luokseni tuo.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/106-el%C3%A4v%C3%A4n-avustajan-kuolema/

#105: Samperin jouluukkuun 31. yllätys

Tue, 30 Dec 2025 23:56:01 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/105-samperin-jouluukkuun-31-yll%C3%A4tys/ -

Korkeuksista kelpaa katsetta kierrätellä lepuutella ja miettiä seuraavia tekoja.

Tänään kainalosta paljastuu…

Hyss!

Kuinka voisikaan paremmin päättää päivän kuin hiljaisuuteen rauhoittamalla? Ei kuinkaan.

Hipipommi on melunhallintakeinoista kätevin ja suurenkin pulina- ja pälinäkeskittymän saa sillä rauhoitettua kuin hajottaisi pikkulapselta lahjatorven. Tämän vuoksi sellaisen teko kannattaa taitaa ja sellaista mukana kantaa sittenkin kun tämä yllätyslahjaksi saatu on käytetty, koska tilaisuuksia tulee varmasti vitjalti.

Resepti ei sisälly pakkaukseen, muttei voi olla kovin vaikeaa, jos oloneuvoskissaeläinkin saa sellaisen askarreltua noin vain, eikä epäröi omistaan laittaa toisille ja vieläpä kiipipuustakin viskoo minkä ehtii.

Kaikkien osallisten, osallistuneiden ja osin äänettömienkin eläinoletettujen puolesta tahtoo Samperi seurueineen toivottaa erinomaisen viihtyisää päivänvaihdetta! Toivottavasti näemme taas pian ja yhtenään ja kuulemma joskus ja harvakseltaan, kuten hän sanoisi. Levittäkää hipipommeja minkä ehditte, niiden sesonki on nyt eikä pääty ikinä.

Haistelemisiin!

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/105-samperin-jouluukkuun-31-yll%C3%A4tys/

#104: Samperin jouluukkuun 30. yllätys

Tue, 30 Dec 2025 00:02:20 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/104-samperin-jouluukkuun-30-yll%C3%A4tys/ -

Villi heilunta vaihtuu toiseen sorttiin olosuhteiden vaatiessa.

Tänään savusta paljastuu…

Pinks!

Jos milloinkaan tarvitsee näkyvää tilaa, jossa voi kuitenkin suojaisasti tehdä havaintoja ympäristöstä toisten häiriintymättä, on sellainen nyt tykönä.

Kiipipuu on kynsieläimelle saavutettava, luonnonmukainen rakennelma, jota edetessä voi tuntea olevansa päätä pidempi, sitten kahta, sitten kolme, kuinka vain korkeuksiin laitos kohoaakaan ja rohkeus antaa myöden. Tämä alleviivaa sen mikä henkisesti saattoi todelta tuntuakin, jos on valmiiksi hiukan vino hahmo lailla myrskyillan runko-oletetun, joten asiaa kannattaa itsetutkiskelumielessä pohdiskella.

Tällä kertaa kiipipuu on erinomainen sija tehdä pientä suunnittelu- ja väijyttelytyötä juhlien jatkuessa ympärillä. Hetken vikkelinkin levähtää ja ajoitus kertoo ollaanko vielä kiinni kappaleessa vai seuraava ulosheitettävä.

Jollei tässä kohtaa korvissa käy humina on sittenkin sisältä kuollut kelo ja lajivalinta osunut toivottavasti sen mukaan, jotta voi ainakin tikoille seuraa pitää.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/104-samperin-jouluukkuun-30-yll%C3%A4tys/

#103: Samperin jouluukkuun 29. yllätys

Mon, 29 Dec 2025 00:00:20 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/103-samperin-jouluukkuun-29-yll%C3%A4tys/ -

Temposta huolimatta tärkeintä on iskuun osuminen.

Tänään kuulopuheista paljastuu…

Kippis!

Aina siten käy kun seurue kokoontuu, vaikka kuinka tärkeälläkin asialla, että riemu saattaa revetä ja tassut tamppaukseen tempautua.

Latsijatsit on herkkä ilon juhla, jossa olosuhteet vievät eikä ympärille katsota kuin iloiten nyökkäilläksemme. Tällaisessa pallossa pyörii kaikki viimeaikaiset surkuhetketkin hetkeksi kauniin puhtaiksi huuhtoutuen, joten iske sekaan mietteinesi murheinesi jollet jo ole.

Parhaaksi riemutekijäksi tarjoilut ovat ylintä hyllytavaraa, milloin jotakin ei ole ehditty itse tekemään. Sitten taas kotipolttoista on veri, joka raajoja hyrskyttää aina villiimpiin ratoihin.

Tee perässä niin opit hetkessä, kuuluu kannustus, eikä se sisällä vilppiä vaan luottavaista keinumieltä. Edes-takas nyt mennään taas kunnes aurinko varjoilla karkottaa!

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/103-samperin-jouluukkuun-29-yll%C3%A4tys/

#102: Samperin jouluukkuun 28. yllätys

Sun, 28 Dec 2025 00:01:30 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/102-samperin-jouluukkuun-28-yll%C3%A4tys/ -

Hitaastikaan käyminen ei ole niin riesa kun seurana on myötäviilettäjää.

Tänään viltistä paljastuu…

Tirskis!

Tässäpä on sellainen seuratekijä, ettei nopeastikaan taittuva matka tunnu mukavalta kun loppuu se niin pian.

Ystäviä on erinomainen kattaus seuraeläimiä, jotka ovat omallaankin toilailevia ja juttuun tulevia, mutta yhteenliitettynä kasana voivat saada aikaiseksi vaikka minkälaisia käänteitä.

Sitä lulisi että parasta joulussa on lahjat ja tämän avattuun tietää todeksi hitaampikin kynnenjärsijä jotta niinhän se on. Eikä siinä surku suuri, jollei ennalta tiennytkään, koska asian voi oppia sitten vanhempana myös. Lapsille leluja, aikuisille jotain parempaa, aivan kuten väkijuomakauppias voisi virnutellen viisastella ollen vain oman ajatuksensa verran väärässä itse asian säilyessä totisena kuin pirtunniellyt kurkunkurlaaja.

Mitä hienoa tässä seurassa saadaankaan aikaiseksi paljastuu sitten tulevaisuudessa jollei heti.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/102-samperin-jouluukkuun-28-yll%C3%A4tys/

#101: Samperin jouluukkuun 27. yllätys

Sat, 27 Dec 2025 00:00:05 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/101-samperin-jouluukkuun-27-yll%C3%A4tys/ -

Sen tietää ettei vikkeläpollaisenakaan ole piirinsä nopein.

Tänään kyydiksi paljastuu…

Menoks!

Juuri kun tassu uppoaa tahmaan saapuu pelastus silmäkulmaan.

Tiitipulkka on erinomaisen varusteltu kulkine, jonka kyytiin hyppäävä pääsee hetkessä paikoista pois ja uusiin sijastaan. Parempaa ei voisi toivoakaan tällaiseen kiireiseen aikaan, jolloin kaikkea pitäisi olla ja ehtiä, vaikka välissä on muitakin kuin ilometrejä. Vällyjen välissä vähäkin aika menee rattoisasti ja herätessään on jo toisissa tiloissa.

Jollei halua edetä salavihkaa voi rekeen virittää valoja ja kelloja, jolloin eteneminen on yhtä suoraviivaista kolistelua, joka koko naapurustoa ilahduttaa voi. Huopatassutehtaan kasvatti sala-askareissaan säästää tietenkin näitä lisävarusteluita oikeaan hetkeen ja katoaa yön pimeyteen kuin ilta-aika.

Tähän kelkkaan kannattaa käydä nyt kun voi. Matkahan jatkuu ja aina hauskempaa päin, sillä vaikka huonomminkin saattaisi niin ei tässä kyydissä.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/101-samperin-jouluukkuun-27-yll%C3%A4tys/

#100: Samperin jouluukkuun 26. yllätys

Fri, 26 Dec 2025 00:00:05 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/100-samperin-jouluukkuun-26-yll%C3%A4tys/ -

Muotoaan muuttava olio säilyy sydämeltään samana.

Tänään maasta paljastuu…

Tumps!

Kauas katoaa pimeys ja kitkainen kulkeminen, jos sitä on tarvinnut ennenkään pelätä.

Pehmolumi putoaa juuri sopivasti antaakseen paineen alla periksi muodonmuutostaian mittaisesti, jouduttaen tassutallaajat pian huikeaan liitoon. Siinä ei tarvita kaikkia raajoja juoksemiseen vaan siihen, etteivät kantamukset putoaisi kannosta.

Lisäksi valofysikaaliset ominaisuudet suosivat nyt entistä enemmän yökulkijoita, jotka eivät laillisilla toimillaan pelkää kiinnijäämistä vaan korkeintaan eksymistä. Tässä kävin kuten joskus käy ja huolellinen valmistautuminen palkittiin olosuhteiden myötämäkisyydellä.

Niin käy kaiken aikaa, jollei kaikille aina, odotapas vain vuoroasi. Tai nyt ei tietenkään tarvitse odottaa kun tuoretta pehmolunta jo nauttia saa.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/100-samperin-jouluukkuun-26-yll%C3%A4tys/

#99: Samperin jouluukkuun 25. yllätys

Thu, 25 Dec 2025 00:00:05 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/99-samperin-jouluukkuun-25-yll%C3%A4tys/ -

Hektisinä hetkinä on hyvä muistaa kaiken virtaavan.

Tänään meditatiiviseksi paljastuu…

Tips!

Juuri kun olimme kirmaamassa synkeimpään yöhön saapui pelastukseksi vaivaista pidätysvoimaa.

Iihana on aivojen kohinan rauhoittava mielentyyneyden lähde. Sen äärellä voi virkistyä ihan vain olemalla. Kuuloetäisyydelläkin voi kuulla rauhoittavan tiputuksen, joka luontevasti muistuttaa, kuinka painovoima puristaa meitä kaikkia luokseen syleiltäväksi.

Juoksevan veden liitokin loppuu lyhyeen, milloin janoinen tassusarja asettuu väijytysasemiin. Tällä tavoin taitojaan hionut eläineläin voi ravita samassa paikassa koko psykofyysisen kokonaisuutensa. Ainoa este on ajan rajallisuus, sillä molempia ei voi tehdä yhtaikaisesti, mutta siksi olemme kärsivällisyyksiä koko olomme kehittäneet.

Iihanan viehättävyyttä lisää entisestään sen sinnikkyys. Yksi kynnenheilautus tai pidempikään kulaus ei saa menoa laantumaan hetkeä pidemmäksi, eikä hän milloinkaan kyllästy vapaana viilettämiseen.

Siemaillaan hetki hyvää ja jatketaan sitten se vähä mitä vielä valloittamatta on.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/99-samperin-jouluukkuun-25-yll%C3%A4tys/

#98: Samperin jouluukkuun 24. yllätys

Wed, 24 Dec 2025 00:00:05 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/98-samperin-jouluukkuun-24-yll%C3%A4tys/ -

Pakkaillessa mieli saa lepuutella rentoutuneesti eikä mikään siihen yllä.

Tänään pinosta paljastuu…

Voihkis!

Se on sentään sallittua että asioita siirretään säilytysastioista, -asioista ja -paikoista toisiin, mutta kun elävästä tehdään asiaa on kysymys eri.

Valjaat ovat jokapäiväinen ärsytyksen lähde ja riemunhukuttaja. Nähdessään ehtii juuri kiljaista hätäänsä ja pian naapurustoa varoittava huuto onkin kääntynyt pulputukseksi.

Nykyään ei valjaiden perään laiteta vetolaitteita eikä se toimisikaan, sillä arvonsa ja oikeutensa tunteva otus tajuaa pysähtyä viimeistään lenkin kiristyessä ja klipsin napsahtaessa. Tämäkin päivä menee sitten siis kyljellään ollessa, näinkö sen pitikin olla.

Valjastetuilta ei kysytä koska vastaus olisi pulinaa. Kuunnellaan vaikka hetki.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/98-samperin-jouluukkuun-24-yll%C3%A4tys/

#97: Samperin jouluukkuun 23. yllätys

Tue, 23 Dec 2025 00:00:05 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/97-samperin-jouluukkuun-23-yll%C3%A4tys/ -

Kaiken olemisen vastapainoksi on välillä mukava heilua menemään.

Tänään kätköistä paljastuu…

Uiks!

Mikäpä olisi mukavampaa kuin kääriä käsikynkkään reipas retkivärkki ja varautua lahjatulvaan tai muuhun massasiirtovälineenä käypään kuosiin.

Urheilukaasi on olemukseltaan riemua tuova laitos ainakin siihen hetkeen saakka kunnes sitä aletaan täyttää kissaeläimillä. Iik! Hus pois pahat unet!

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/97-samperin-jouluukkuun-23-yll%C3%A4tys/

#96: Samperin jouluukkuun 22. yllätys

Mon, 22 Dec 2025 00:00:05 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/96-samperin-jouluukkuun-22-yll%C3%A4tys/ -

Hetkessä heilahtaa tassu ja todellisuus muuttuu makeammaksi.

Tänään käpälästä paljastuu…

Namskis!

Karvankihnutus ei mene hukkaan itseisarvoisena tekemisenä muttei myöskään välillisenä palana. Joskus se palkitaan välittömästi, kuten nyt.

Namipala on herkku, jonka perään kannattaa kohdatessa lähteä. Pallosta poiketen se on syötävän hyvä ja useassa tapauksessa kertakäyttöinen. Tällainen yhdistelmä on juuri katoavaisuuttaan kiehtova.

Ja juuri se on se pääasia, jonka tämä yllätys haluaa jälkimauksi jättää.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/96-samperin-jouluukkuun-22-yll%C3%A4tys/

#95: Samperin jouluukkuun 21. yllätys

Sun, 21 Dec 2025 00:00:05 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/95-samperin-jouluukkuun-21-yll%C3%A4tys/ -

Kauaa ei tarvitse olla yksinäinen luodon majakka.

Tänään kuoresta paljastuu…

Pompsis!

Siinä riittää liikettä ja laskentaa fysiikan lakien varmistajille kun tämä kappale kerää kierroksia potentiaaliaan purkaen.

Voimapallo viilettää lähes yhtä nopeasti kuin kanssaleikkijätkin, mutta henkisesti lujana tapauksena malttaa antaa toisten silloin tällöin saavuttaa ja hipata. Tämä on hyvä opetus muihinkin elämän lysteihin, sillä sellaisesta seuraa intomielistä pomppimista hervottovissa määrin myös muille menijöille.

Voimapallo on joskus voinut olla muunkin muotoinen mutta harrastuneisuus jättää jäljen. Aivan kuin ihminen ikävystyessään ikääntyy ja eläimet etäisemmätkin edelleen.

Varovasti siis, sillä intoa ei käy säästäminen. Ole kuin voimapallo ja matkaan käy! Perässä vain jollei muuta keksiydy.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/95-samperin-jouluukkuun-21-yll%C3%A4tys/

#94: Samperin jouluukkuun 20. yllätys

Sat, 20 Dec 2025 00:00:05 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/94-samperin-jouluukkuun-20-yll%C3%A4tys/ -

Kuin sisäkkäinen nukke on kerrospukeutuja ja siksi toiset lahjat vain parantuvat.

Tänään puntista paljastuu…

Silis!

Taas käydään kylkimyyryä onnesta jos mistään onnesta perustetaan, sillä iloisempaa ei kuvitella voi olevankaan.

Sukkarva silittää mukavasti myötäisesti ja aivan kutiavasta kohdasta myös viipyillen vastaan, eikä ole väliä sillä vaikka olisi hiukan hajuinenkin. Kaikki se on kokijalle hyvästä ja kertoo että takana on elettyä elämää.

Nyt on tärkeää muistaa kaikessa tekemisessä vyöttää tassujen jatkeeksi kylliksi sukkarvoja kaikkien ohikuljettavien iloksi ja kestikievareissa viipyilevien viehättämiseksi. Tämä on terveysvinkki hyvään elämään, sellaisia Samperilta saa. Suoraan käyttöön nyt vain ja heti.

Siltikään onnesta ei parane pakahtua hetkeä pidemmäksi, kiliseehän kynsissä jo jatketta.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/94-samperin-jouluukkuun-20-yll%C3%A4tys/

#93: Samperin jouluukkuun 19. yllätys

Fri, 19 Dec 2025 00:00:05 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/93-samperin-jouluukkuun-19-yll%C3%A4tys/ -

Kovin hitaasti ovi käy mutta antavasti.

Tänään tulijaksi paljastuu…

Nuuhs!

Siitä ei riemu ylity kun joku varta vasiten on nähnyt askelluksen vaivan ja uuttanut aromeita riemuksi kansan.

Hikikenku on ilmestyksistä iloisin eikä sitä käy kiehnäämättä ohittaminen kun kohdalle sattuu. Joskus pitää oikein istuttaa pidemmäksikin aikaa että pysypä siinä niin jutskaillaan hiukan. Varsinkaan näihin aikoihin ei kiirettä käy salliminen, joten siksipä tönötetään tontusti ja se riemukasta lystiä luo.

Voi kunpa tämä meno ei milloinkaan lakkaisi vaan vain liikkeelle niin kävisi jos mille.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/93-samperin-jouluukkuun-19-yll%C3%A4tys/

#91: Samperin jouluukkuun 18. yllätys

Thu, 18 Dec 2025 00:00:05 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/92-samperin-jouluukkuun-18-yll%C3%A4tys/ -

Vain masentunut mieli jättää siivoamisen sikseen.

Tänään apulaiseksi paljastuu…

Rääps!

Tyhjin tassuin voi aloittaa monta asiaa, mutta jos kakkapallo on jo maassa ei nyhjäisy pelasta.

Riepurätti pelastaa päivän liihottaen paikoille kuin supersankarin viitta ja sehän se onkin, mahdollisesti luodinreikien tuulettamana mutta silti voimavaraisena. Sen jälkeen luonnollisin tapahtuma on onnesta kyynelehtiöinti, jota ei tarvitse erikseen pakettiin kääräistäkään, koska kyvykkyys on sisäänrakennettuna meistä jok’ikiseen. Yhdistä mainitut ja pahimmatkin ikitahrat likeävät pyyhkäisyllä kuin maallinen materia mustaan aukkoon.

Käytön jälkeen riepurätti on hyvä huuhdella hygieniaa tavoitellen seuraavaa käyttötarvetta varten, sillä sellainenhan tulee tai sitten et vain tajua. Toisaalta jos naapurisopu on jo ollut koetuksella voi tämän pesun ulkoistaa myös heidän huolekseen ovenpielestä löytyvää tavarantoimitusluukkua hyödyntäen.

Toki kohtelias otus vie käsivaralla hoitopaikkaan, jotta tietävät yhdistää hinkkaimen ja omistajan hajumuistijäljin, eikä pesula siten nipistä omaisuutta näin helpoin omistussuhdetietämättömyysverukkein. Riepurätti on sinun, pidä siitä luotettavasti huolta.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/92-samperin-jouluukkuun-18-yll%C3%A4tys/

#91: Samperin jouluukkuun 17. yllätys

Wed, 17 Dec 2025 00:00:05 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/91-samperin-jouluukkuun-17-yll%C3%A4tys/ -

Joskus on liian kiire pyyhkiä matkoihinsa.

Tänään lattialta paljastuu…

Plöps!

Peppukarvoihin kiinni jäänyt salamatkustaja jää jo ennen piilopaikkaa kyydistä pois kunhan oikein ravistelee tanssiaskelin.

Kakkapallo on luonnontuote, jollainen on jokaiselle hetkenkin eläneelle tuttu. Sellaisia voi tavata vaikka missä ja nyt myös tässä, koska on ollut niin vauhdikasta menoa ettei kaikilta vahingoilta yksinkertaisesti voida välttyä eikä moninkertaisestikaan.

Eduksi luettavana luonteenpiirteenään kakkapallo littaantuu tassun alla kuin rusina ja sitä voi levitellä senkin jälkeen ympäriinsä kuin hyvää mieltä.

Ollaan taas syystäkin kiitollisia siitä mitä tulee!

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/91-samperin-jouluukkuun-17-yll%C3%A4tys/

#90: Samperin jouluukkuun 16. yllätys

Tue, 16 Dec 2025 00:03:56 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/90-samperin-jouluukkuun-16-yll%C3%A4tys/ -

Silloin tällöin aina yhteiskunta toimimaan ja kiiruhtamaan.

Tänään nurkasta paljastuu…

Hyssis!

Maailman ahdistavuus vähenee kun valitsee uteliaan tarkkailijan roolin.

Piilopaikka on täydellinen väistötila silloin kun syyllisten etsimisen aika on käsillä tai jos on muutoin sellainen olo että nyt olisi hyvä vaihtaa maisemaa muttei voi. Hyvin kätkeytyneestä ei saata tietää että lymyileekin yhä aivan liki.

Tämä on täydellinen lahja niin moneen päivään että käyttöä tulee varmasti.

Täältä käsin on myös hyvä kytätä sitä mitä tuleman pitää, sillä ryminä ei varmasti loppunut vielä tähän.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/90-samperin-jouluukkuun-16-yll%C3%A4tys/

#89: Samperin jouluukkuun 15. yllätys

Mon, 15 Dec 2025 00:00:05 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/89-samperin-jouluukkuun-15-yll%C3%A4tys/ -

Välillä on syytä pysähtyä hetkeksi sijoilleen ja miettiä maalimaa.

Tänään keosta paljastuu…

Puuhkis!

Tottuneesti paikalle pysähtymisestä seuraa lähtötassun polttelu, sehän on meille tuttua.

Pölypilvi on seuraus siitä kun singahdetaan sieltä missä oltiin niin kovaa ettei edes kukaan saata nähdä minne nokka osoitti. Joku voisi kuvitella ettei ketään edes olisi enää missään, eikä pitkään olekaan, koska muuten kutiaa nenä.

Tällaisen pölypilven voi kotioloissa kasata hiukan hitaampikin kissaeläinkamu sillä konstin että ensin tekee valtavan hiekkakasan ja sitten ei muuta kuin kaapiin sitä sileäksi uudemman kerran. Luodessa ja purkaessa ilma täyttyy hiekasta ja siten tämä tehostevaikutus on vain kuopsutusnopeuskysymys.

Tässä on mallisuoritus pyhäpäiviksi harjoitteluintoa tuomaan. Toimi pian!

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/89-samperin-jouluukkuun-15-yll%C3%A4tys/

#88: Samperin jouluukkuun 14. yllätys

Sun, 14 Dec 2025 00:00:05 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/88-samperin-jouluukkuun-14-yll%C3%A4tys/ -

Sulattelu on aikaavievää puuhaa paitsi jos on supersuoli.

Tänään nurkasta paljastuu…

Kuopsis!

Mikä mukava pelastus hätäisimpiin hetkiin ja niitähän on riittänyt.

Hiekkaloota on sellainen kapistus joka oikein täytettynä ja käytettynä pysyy vähintäänkin puoliksi vajaana. Jollei muuten ole osuakseen niin tassua heilumaan sitten vaan. Seurauksena serenadi johon mieluusti herättää kaikki herkempiuniset eikä keskustelun katkaiseminen raivokkaaseen ropinaankaan ole hukkaan heitetty hetki.

Kaikki mukaan kaivamaan ennen kuin pohjakosketusta ei voi välttää.

Jos hiekkalootaa käyttää vessana voi tapahtumaa merkitä raapimalla lähtiessä lattiaa vieressään. Siitä huononenäisempikin ymmärtää että on oma vuoro ja aika mennä pyyhkimään. Sanottakoon silti tyhmemmillekin muistiin koska sitä tämä aika on, tietämyksellisen viisauden antamista. Josta seuraava kiittää.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/88-samperin-jouluukkuun-14-yll%C3%A4tys/

#87: Samperin jouluukkuun 13. yllätys

Sat, 13 Dec 2025 00:00:05 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/87-samperin-jouluukkuun-13-yll%C3%A4tys/ -

Hyvää välttää odottaa.

Tänään pussista paljastuu…

Latsis!

Se tästä enää puuttui että saisi suun täydeltä makeaa tai maittavaa tai mitä vaan.

Herkkulho on tietysti pulloon jokaisen elollisperäisen olion lempiruokaa ja sitä saa nyt muussattuna mussuttaa. Ei hassumpi päätös pitkälle seikkailulle, jossa on pakoiltu pitkin pimeitä kolkkoja ja myös sellaisia olio-oletettuja.

Ken tietää, kenties jokin näistä on päätynyt pussiin ja sittemmin kulhoon. Voimme ainakin toivoa.

Makeita aikoja ja paranee vain, mutta matka jatkuu vasta kun kulho on tyhjä. Kaavi vaikka lattialle rippeet, jollei muuten maistuisi. Niin saa tehdä.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/87-samperin-jouluukkuun-13-yll%C3%A4tys/

#86: Samperin jouluukkuun 12. yllätys

Fri, 12 Dec 2025 00:00:05 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/86-samperin-jouluukkuun-12-yll%C3%A4tys/ -

Voi ei taas kuuluu vaikerrusta ja kurluntaa.

Tänään syyksi paljastuu…

Juoksuks!

Tämä tästä vielä puuttuikin että hirviöhissi oksentaa syötäväkseen kelpaamattomuuttaan koskemattomanakin limaisen liittolaisensa.

Vihavarttojan voi silloin tällöin tavata yön tiimellyksessä tuijottamassa käteensä täysin piittaamatta muusta maalimasta. Tämä ei tarkoita etteikö heihin törmätessä olisi syytä olla varuillaan, joten nytkin katse kannattaa pitää tarkasti luotuna suuntaansa väistöaskelia varten, jottei päädy törmäysperusteella selityspuuhiin.

Selityksiähän riittäisi vaikka jalat alta puuduttavasti, mutta ne eivät kerrassaan tehoa. Vaikka vihavarttojan valumisen saakin niiden ajaksi pysäytettyä jatkaa aika kulkuaan ja eräänä hetkenä voivat naapuruston vanhat tuohtuneet nauraa säksättää korvia kylmäävästi näkyä ja miksei mitä tahansa muutakin ikävää saata sattua tässä tilassa.

Nyt mennään vikkelästi pakoon kohti tulevaa koska tämä oli tässä.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/86-samperin-jouluukkuun-12-yll%C3%A4tys/

#85: Samperin jouluukkuun 11. yllätys

Thu, 11 Dec 2025 00:00:05 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/85-samperin-jouluukkuun-11-yll%C3%A4tys/ -

Kiire on muttei niin kiire etteikö malttaisi rauhassa kuulostella.

Tänään kurinan lähteeksi paljastuu…

Hyärgh!

Apua! Silloin kun on möykkä suurin tietää myös että hätä lähestyy ja nyt se sattui kohdalle.

Hirviöhissi on kauhistuttava rakkine, joka varoittamatta ilmestyy milloin mistäkin ja siirtää paratiisin viheriöiltä kauheille kesannoille, joilla kasvit tuottavat oksennusreaktioita mutta eivät auta pahaan oloon tippaakaan, tai jotakin vielä kamalampaa.

Ainoa hyvä puoli on siinä että silloin tällöin uhriksi joutuu joku muu. Tositassuttelija valitsee aina vaihtoehtoisen kulkupelin, jottei vahingossakaan houkuttele pahuutta liki. Toisaalta toiset likeiset ystävät tunnistaa hirviöhissin hampaanjäljistä, siitä että ovat pistäneet kampoihin ja jääneet henkiin kertomaan.

Aivan kuten Samperikin joskus ja vielä joskus.

Siksi hirviöhissin huokaukset ovat välillä lupaavia enteitä, josko pian ovi aukenisi ja henkiinjääneet kävisivät kertomaan ja voisi heidän kanssaan yhdessä juonia kostoretkiä ja tanssihetkiä.

Tämän yllätyslahjan tarkoitus on lisätä tietoisuutta ja jakaa omista pois, jotta ei tarvitse niin usein itse altistua. Voisi kerrankin kylpeä rauhassa mutta eikös vain taas kuulu kolinaa ja lähtö on lähellä. Pakettiin pitäisi pistää tämäkin laitos, ole siis hyvä ja vie kotiisi.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/85-samperin-jouluukkuun-11-yll%C3%A4tys/

#84: Samperin jouluukkuun 10. yllätys

Wed, 10 Dec 2025 00:00:12 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/84-samperin-jouluukkuun-10-yll%C3%A4tys/ -

Kuulumisten vaihdon jälkeen on matka tietenkin ainoastaan alaspäin.

Tänään pohjalta paljastuu…

Pulahdus!

Kun mieli tekee rentoutua oikein ajan kanssa ja kehruuääniä tuottaa tosisyin on sille parahultaisin laukaisin tämä kuminen kiehnäysalusta.

Aulallas on jokaisen hyvin varustellun kiinteistön ulko-oven liepeillä eikä enää ole mitään syytä miksei kaikille olisi, koska tästä luukusta niitä ropisee kurkkijoille kylliksi useammankin sisäänkäynnin kohteisiin. Sitten vain selkää käymään, kelluskelemaan tai tassupohjassa tepastelemaan.

Luonnonvesien tapaan tämäkin nähtävyys kokoaa kulkijoita janoisia monenmoisia ja on siksikin jännittävä laitos. Aivan kuten isommissakin kylpylöissä voi täälläkin vapaasti päästellä eritteitään ilman että kukaan pahastuu. Hintaan sisältyvä etu, sanotaan lipussa, sanovat naapurin hampaattomat vanhukset omissa lapuissaan mitä hyvänsä.

Tässähän voisi viipyä vaikka jouluun asti!

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/84-samperin-jouluukkuun-10-yll%C3%A4tys/

#83: Samperin jouluukkuun 9. yllätys

Tue, 09 Dec 2025 00:00:05 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/83-samperin-jouluukkuun-9-yll%C3%A4tys/ -

Nyt sitten kiidetään valoa nopeammin kun kerrankin päästään.

Tänään pimeydestä paljastuu…

Nuuhkis!

Tarvitaan vain toimiva nenä ja niin löydettävissä on muinainen toteemipaalu, jonka äärelle pysähtyä herkistelemään.

Hajupuu on ollut ehkä jo sukupolvien ajan tekemässä tuttavuutta eriaikaisten eläineläinten välillä ja siihen sillalle meilläkin on nyt ilo käyskennellä. Hitaammallekin aivosäästöliekittäjälle käy vikkelästi mieleen se, ettei tällaista voi liikaa saati turhan useasti käydä, joten tämän jos minkä yllätyksen ylistyksestä on vaikea luopua.

Hoito-ohjeena on vapaudessa pito, koska hajupuu kituu ynnä kuolee jollei saa uusia aromeja.

Hierotaan siis rauhassa takapeppuja ja sitten ripeästi eteenpäin.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/83-samperin-jouluukkuun-9-yll%C3%A4tys/

#82: Samperin jouluukkuun 8. yllätys

Mon, 08 Dec 2025 00:00:05 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/82-samperin-jouluukkuun-8-yllatys/ -

Kylliksi on kuulosteltu kolinaa ja siksi on syytä sännätä lähteelle.

Tänään oven takaa paljastuu…

Tömpsis!

Siinä on korvissa pitelemistä kun tassut tömpsöttelevät, hurina hurmaa ja kivistä kimpoilee kutsuhuutojakin kaiutettavaksi.

Rappiokäytävässä voi tapahtua mitä vain ja se on siksi kaikille elollisille paljon soveltuvampi paikka kuin keskimääräinen koti. Muuten sinne voisi vaikka muuttaa ja kannattaisikin, mutta muistiinpanojen mukaan aina muuttokuormaa muiluttaessa estämässä on ollut typerä ovi. Sentään kevyin kantamuksin joskus onnistaa ja ovi periksi antaa. Ovathat luotuja aukenemaan, joten taas mennään.

Pidä lakista kiinni ja lompakosta sillä nyt lähestyvät vaaralliset paikat.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/82-samperin-jouluukkuun-8-yllatys/

#81: Samperin jouluukkuun 7. yllätys

Sun, 07 Dec 2025 00:00:01 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/81-samperin-jouluukkuun-7-yll%C3%A4tys/ -

Nyt on niin pitkään nyhjätty että jotain voisi tapahtua.

Tänään liikkeen luojaksi paljastuu…

Loiskis!

On sietämätöntä koettaa pysyä tasaisessa arjessa paikallaan kun tassut vettyvät ja nenään nouseva katku päästää vedet silmistäkin eikä tasaisuuttaan turvallista tunnetta tuottanut marimattokaan ole kuin tihkuva mytty vain.

Protestipissa on tärkeä työkalu kenen hyvänsä vallankumouksen virittelijän pakissa kypsytellä, jotta sen voi sitten tukalassa tilanteessa ilmoille päästää. Tämä on viisasmielisen kissaeläimen tapa kertoa ettei lätinä lapamadoista nyt kiinnosta vaan tarvitaan toimintaa, pingahdusta pienistä pidoista kookkaampiin kekkereihin, taa jää tämä läävä, seuratkaa minua.

Seuratkaamme siis.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/81-samperin-jouluukkuun-7-yll%C3%A4tys/

#80: Samperin jouluukkuun 6. yllätys

Sat, 06 Dec 2025 00:00:01 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/80-samperin-jouluukkuun-6-yll%C3%A4tys/ -

Taitava odottelija havahtuu joskus vasta kevätsiivossa että niin se talvi tuli.

Tänään tampattavaksi paljastuu…

Leyhkis!

Tavallisten lepo-ominaisuuksien lisäksi yllätys sisältää itsenäisyydessään kätevän ilmaisimen erilaisille lähinnä tyytymättömyystunnetiloille.

Aivan tavallinen tassuttelijaeläin voi ilmentää kyllästymistä seuranpitotilanteissa esittämällä sillä kyljelleen kuollutta. Asiallisemmin makoilemalla voi muutoin ylistää seurueen ihanuutta. Yleensä nämä esiintyvät käänteisessä järjestyksessä. Marimattoon tarttuu näistä hetkistä muistoja ja kaikista käynneistä hajuja, joiden avulla hetkiin on helppo palata kun mieli kyntää matalaa tassupohjaa tai yläpilvissä liitely huimauttaa.

Lisäksi marimatto on halpa koriste-esine eli täydellinen lahja annettavaksi isommissakin juhlissa tai ihan vain oman muuton tieltä.

Mitä vielä? Se nähdään huomenna!

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/80-samperin-jouluukkuun-6-yll%C3%A4tys/

#79: Samperin jouluukkuun 5. yllätys

Fri, 05 Dec 2025 00:00:01 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/79-samperin-jouluukkuun-5-yll%C3%A4tys/ -

Joskus ei jaksaisi odottaa että kivireki liikahtaa mutta minkäs teet.

Tänään nyörejä nyplättyämme käteen jääväksi paljastuu…

Viuh!

Tukalien tilanteiden pikainen pelastaja ja näännyttävän oksennustarpeen ehkäisijä!

Vetonarulla ei voi mitenkään työntää, muuten se olisi vain naru, joten se on osattava kiinnittää ennen käyttöä tai pyydettävä heiton vastaanottajaa tekemään niin tai pitämään tiukasti kiinni kävi miten kävi. Lapamatoeläimille ominainen takerruttava kiintymyssuhde voi olla monen kissaeläimen kuin muunkin pelastus.

Käyttötilanteita odotellessa tähän uudelleenkäyttöä kestävään aparaattiin voi kiinnittää kurkkupastillin ja odottaa hammaspeikon tarttuvan siihen. Käynnin huomaa viimeistään tyhjästä paperista joka onkin jo yksi joulun parhaista leluideoista. Hampelieläin kuolee hiljalleen paradontiitin jälkitauteihin mutta tekee sen onnellisena.

Lisää yllätyksiä on luvassa koska me täällä maltamme elää pitkään.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/79-samperin-jouluukkuun-5-yll%C3%A4tys/

#78: Samperin jouluukkuun 4. yllätys

Thu, 04 Dec 2025 00:00:05 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/78-samperin-jouluukkuun-4-yll%C3%A4tys/ -

Kokeneet saalistajat tietävät että maltillinen suunnittelu palkitaan.

Tänään lääkelaukusta paljastuu…

Humpsis!

Erinomaisen kiitettävä jahdattava ja oiva unikaveri on siinä.

Pehmoporkkanan houkutusvoimalla saa siirreltyä mukavia mutta myös vaarallisia eläineläimiä sijoiltaan, jos vain on toimiltaan vakaaluontoinen ja hurjuushetkellä päättäväinen. Hetkessä houkuteltua saa esimerkiksi kärmeksen pois tassuista, vaikka sitten porkkanan popsineenakin, tai sitten taitavalla piiloitustyöskentelyllä sen voi houkutella takaisin peppuun, jos se oli sen koti. Pehmoporkkanan itsensä tai kärmeseläimen tai molempain tai minkä vain!

Näitä nauttimalla ei myöskään saa lapamatoeläimiä, kertoi korvakarvainen tietäjä.

Eikä siinäkään ole edes läheskään kaikki kun rauhassa miettii jatkoa tai uskaliaasti käy kokeilemaan kuten kuuluu.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/78-samperin-jouluukkuun-4-yll%C3%A4tys/

#77: Samperin jouluukkuun 3. yllätys

Wed, 03 Dec 2025 00:01:58 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/77-samperin-jouluukkuun-3-yll%C3%A4tys/ -

Varmasti pahimmat ajat ovat takana paitsi jos kärsivällisyydestä on puutetta.

Tänään luukun takaa paljastuu…

Svoosh!

Parhaimmillaan koko perheen kokoontumispaikka, jolle voi pysähtyä vaikka monta kertaa päivässä.

Hyvin varustetussa vesipytyssä on aina jotakin mielenkiintoista meneillään, joten äärellä äärisellaisen päivät vaihtuvat vilkkaan tylsyyttä tuntematta. Vesipyörteen sattuessa havahtuu liepeillänsä horrostelijakin siihen että pian alkaa uusi seikkailu.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/77-samperin-jouluukkuun-3-yll%C3%A4tys/

#76: Samperin jouluukkuun 2. yllätys

Tue, 02 Dec 2025 00:00:31 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/76-samperin-jouluukkuun-2-yll%C3%A4tys/ -

Vielä on odotusta jäljellä vaikka latu avautuu täyttä kyytiä.

Tänään paketista paljastuu…

Namskista!

Mikä pelastus niihin hetkiin vatsa kurnii tyhjyyttään eikä mikään maistu.

Ruohonkorsi hammasvälissä kuluu päivä mukavasti toista vierelle odotellessa aivan kuten maaseudulla muinoin.

PS. Kiitos kaikille eilisistä täydennöksistä! Samperi lisäsi juttuja lahjalistalleen salavihkaa huomasin kun kynä pyöriteltiin pöydältä lattialle ja niin edelleen tassunpohjaan tuottavaksi eli ilo oli vähintäänkin kaksinkertainen.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/76-samperin-jouluukkuun-2-yll%C3%A4tys/

#75: Samperin jouluukkuun 1. yllätys

Mon, 01 Dec 2025 00:34:30 +0200

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/75-samperin-jouluukkuun-1-yll%C3%A4tys/ -

Samperin jokajouluinen lahjakierros on alkanut ja tänään paketista paljastuu…

Blyärgh!

Kaikki mukaan irrottelemaan!

Rättiä hakiessa on hauska miettiä mitä mukavaa huominen tuokaan tullessaan.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/75-samperin-jouluukkuun-1-yll%C3%A4tys/

#74: Laskuopista allikkoon

Sun, 05 Oct 2025 16:43:02 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/74-laskuopista-allikkoon/ -

Kun koulussa pyydettiin perusteita matematiikan opetteluun olivat esimerkit mallia rahojen riittävyyden varmistaminen kaupassa. Sehän on ollut höperöä, sillä kassa-automaatti-ihminen kyllä sanoo katteen loppumisen hyvin selkokielisesti, joten ylikuluttaminen on mahdotonta. Nykyään toivottavasti ymmärretään sanoa että opettelemalla tasaisen kasvun periaatteen voi nykyisistä seuraajalukemista ennakoida tulevia menestyksen vuosia ja että lisäämällä pienenkin korkoelementin voidaan päästä eksponentiaalisiin lukemiin, jolloin koko aurinkokunta käy pian pieneksi. Niitä pyöritellessä mieli rauhoittuu sitä ensimmäistä tykkäystä odotellessa.

Ennen matematiikkaa ei ollut ongelmia. Perustan väitteen sille, kuinka koukuttava aine on kyseessä.

Nytkin, innostuessani jonkun keski-ikäisen huru-ukon punnerrustavoitteesta, saatoin lyödä lisää löylyä rakentamalla kyllin tarkan kirjanpitojärjestelmän, joka ei kuluttaisi liiaksi aikaa, mutta mahdollistaisi nyt jokaisen kehonpainosuoritteen ylöskirjaamisen ja myöhempinä aikoina kiinnostavien aineistojen tuottamisen nyt kuin vahingossa kertyvän datan pohjalta. Aivan kuin ison maailman jumppaohjelmatkin tekevät.

Jollei tällaista olisi käyttäisin tämänkin vapaa-aikahetkisen etsien ystäviä ei-matematiikan maailmasta kuten syntymäpäiväjuhlista, lähikaupasta tai kirjastosta. Eikä tämä lista ole täydellinen vaan päättyisi matemaattisella notaatiolla kolmeen pisteeseen.

Numeroiden maailma antaa työkaluja sellaisten asioiden mittaamiseen, joilla ei ole arkielämässä niin mitään merkitystä. Voimme vertailla lampaiden lukumäärää siinä missä tehtyjä vatsalihasliikkeitäkin, vaikka oikeasti meitä pitäisikin kiinnostaa se, millainen ihminen näitä lukemia omakseen väittää ja millä perusteella hänellä niihin valta olisi. Kiitos lukuarvojen voimme helposti harhautua siitä mikä oikeastaan on tärkeää, on se sitten hyvinvointi, ei-pahoinvointi, hyvinvointivaltio tai parasvointiyhteiskunta.

Mikäli matemaattinen ajattelu tulisi luonnostaan, sitä ei opetettaisi niin paljoa, eikä sille annettaisi niin suurta painoarvoa. Mikäli matematiikka ei olisi kätevä hallinnoinnin väline ja ihmismielen sokerinkaltainen harhautin sen painotus muutettaisiin samaksi kuin yhteiskuntaopin, jonka sentään luulisi olevan hiukan tärkeämpi juttu kuin sen, että ihmisen pitäisi sietää noloutta tai olla niin hyvissä väleissä suhteessa kanssaeläjiin, että joku luotottaisi sen jäätelön joka menee katteen yli.

Itse kuntokuurin tavoite on tehdä kymmentuhantinen punnerrussikermä, sekä nuorena hulluttelijana myös vastaava määrä vatsalihasliikkeitä, aikaa loppuelämä. Tervetuloa mukaan, mikäli matematiikka vielä maistuu makealta eikä myrkytystila pelota vastustuskykyistä mieltä.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/74-laskuopista-allikkoon/

#73: Nuorna vitsa valetta

Sat, 04 Oct 2025 21:12:17 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/73-nuorna-vitsa-valetta/ -

Vanhenemisessa on arviolta miljoona hyvää puolta, jonka sanon vain yleistä tietämystä pönkittääkseni, koska se liittyy aiheeseen vain vahvasti.

Yleisesti ottaen pidän totena väitettävän, että lahjakkuuksien jalostaminen pitäisi tehdä nuorena ja kevyesti tökkien saattaa tuleva keijukainen kuoren sisään helmeytymään, tai jotakin. Näin toimivat vastuulliset kasvattavat ja muut, jotka saavat keskeneräisten kasvuvaivaisten parissa aikaansa viettää ja yhteistä päämäärää tavoitella. Tämä on tietysti pötyä ja valhetta ja vääristää maailmanmarkkinoita.

Sen sijaan yleisesti ottaen on totta se, että ihminen paranee vanhetessaan. Keskitytään tietotaidollisiin kyvykkyyksiin, vaikka muitakin on. Muista esimerkkinä opettelen paraikaa kävelemään, enkä ole tuttavapiirini ainoa, jotta askellus olisi vähemmän kantava ja enemmän liike-energiaa antava. Tiedollistaidollisiin seikkoihin liitän sellaisia hienouksia kuin kielet ja niiden näppäilyt, jos toki muitakin on.

Näin myöhäisnuorena nerona pidän typerryttävänä sitä ajatusta, että minun olisi pitänyt jättää kieltenopiskelu sikseen vain niistä loogisista syistä, että r-, d-, l- ja s-kirjaimet tuottivat ääntämisvaikeuksia ja yleisesti ottaen puhuminen ihmisjoukkiossa myös. Joku looginen kasvattaja olisi silti voinut tuollaisenkin johtopäätöksen tehdä ja sysätä sitten palloilulajeihin tai matemaattisloogiseen maailmaan, jossa asiat pitää lopulta esittää paperilla eikä loputon käsien heiluttelu tuota kuin rangaistuksia.

Mikäli olisin polkenut tuota polkua suohon saakka, en olisi tietenkään ikinä oppinut sellaista loogista asiaa, että saksan ja ranskan tasse on meillä kuin kupinalunen, eikä siinä vielä kaikki, en myöskään sitä kuinka ensin mainitun brille on kuin rillit, toiseksi mainitun vetements on kuin vetimet, ja äskeistä ennen viittaamassani kleider on kledjut. Kaikki on aivan loogista ja myös matematiikan tavoin hauskaa, eikä tällaisesta ilakoinnista pitäisi jäädä paitsi vain siksi ettei osaisi ääntää yhtäkään oikein.

Mutta miksipä emme törppäisi kieleltään sujuvia pikkuruisia jonnekin vääntämään ässiään ja taputtelisi heitä että ei siellä diplomaattipelikentillä peruskuntoa tarvitse, parempi kun keskityt siihen missä jotenkin soljahtelet.

Koska harrastan nyttemin salaliittoteorioita kuin kansallistaiteilijat latoja ainakin ulkoa käsin, esitän että tämänkin tarkoituksena on rajata taidokkaiden ihmisten joukkoa ja siten helpottaa hyväosaisten ylivertaisuuden toteutumista. Jos kotona kiitellään parilla kielellä kuten nykyarjessani ikään, hyviä kirjoja on useammalla kielellä‚ portaat juostaan ja välillä patistetaan kysymään naapurilta kahvia lainaan, vaikka omiakin on, ja myöhemmin viemään jotakin jonninjoutavaa herkkua kiitoksena, niin kehittyyhän siinä moneen. Myös erilaisia kestejä voi järjestää vähäisistäkin syistä, kenties viikinkiaikaisten valloittajien eksotiikkaan nojaten, ja mehukesteissäkin voi hauskanpidon varjolla kannustaa pitämään pieniä puheita ja muita esityksiä, joissa erinomaisen surkeat mutta vaivalla hankitut taidot pääsevät näytille. Näistä syntyy kakku, jota ei välttämättä napostele sellainen ressukka, joka keskittyy pitämään suunsa kiinni ja jolle moinen vetäytymisetuoikeus sallitaan.

Iän tuomalla ylimielisyydellä julistan, ettei miljoonien ihmisten osaamissa asioissa voi olla kyseessä erityisen erikoista lahjakkuutta vaativia piirteitä. Ruotsia oppii puhumaan maahanmuuttaja ja suomea aivovammainen, joten miksi esittää, että omat lahjat olisivat juuri niin vajavaisia ettei tästä nyt mitään taida tulla. Toki kuvittelen myös että tällaisia julistuksia toistetaan ulkoa opitusti, sillä siitä mikään jalostettu kasvatusjärjestelmä ei tingi, vaikka muutoin siimaa saattaisi tullakin. Ei kai mitään opi, jos luulee ettei opi ja vieressäkin tästä muistutetaan.

Samaan aikaan ylhäisöjäsenet tekevät kädettöminäkin asioita ihan vain koska suvussa on säveltäjän ja kirjailijan verta ja jokainen meistä on hyvä jossakin, nyt jatkat vain, en ala sinua tavan duunarina esittelemään, jollet osaa ainakin jotakin siistiä.

Ajatusleikkinä mietin millaisiin suuntiin ihmisiä töytäistäisiin, mikäli heidät vietäisiin johonkin koulunkaltaiseen laitokseen kaksi-, kolmi-, ehkä jopa nelikymppisinä, koska sitä vanhemmathan osaavat sellaisia jo vältellä, vaikka tarjottaisiin mitä veroalea, jota nykyään ei tietenkään edes tarjota vaan päinvastoin. Minusta on moneen, eikä ollut naperoikäisellä minullakaan hullummin, mutta kovin erilaiselta näyttää kykypuu nyt kuin silloin.

Miksi milloinkaan on muka liian myöhäistä, kun kerran seniileistä papparaisista voi tulla demokraattisten maiden johtajia, eikä sitä tärkeämpää tehtävää olekaan? Viisikymppinen viuluvirtuoosi voisi olla paikallislehdessä mukava otsikko ja vanhemmilleen ylpeydenaihe, jonka pieni viulu soisi perinnönjaon jälkeenkin, siinä missä mainitun tuollaisen vanhempi taas, joka hulppeassa näytelmässä puhetta pitäessään kertoo kenraaleille kävelevänsä portaita hyvin varovaisesti, jottei vain tulisi tehtyä virhettä, joka siis ei ole mikään otsikko missään vaan yleistietoa, ei, ainakaan tuosta syystä.

Lonkkaleikkausjonot ovat hirveitä.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/73-nuorna-vitsa-valetta/

#72: Nolla kantajaa

Sun, 21 Sep 2025 15:07:49 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/72-nolla-kantajaa/ -

Ennen vanhaan tavaroita oli olemassa vähemmän ja silti niitä siirreltiin paikasta toiseen näkyvästi enemmän. Tarkoitan tällä sitä, että brändiä kantavienk assien ulkopuolella tapahtuva logistiikka on yksilötasolla hyvin harvinaista. Onhan jollain jokin reppu tai pyörässä kuljetuslaukku, korissa ranskanleipä muttei patonkia, mutta montaa tällaista ihmetystä ei löydy edes pyöräilijöiden luvatusta kaupungista.

Tässä piilee vahvistava vitsi koska sellaistakaan ei ole. Ymmärrätte.

Kun jotakin sitten liikutetaan se joko ulkoistetaan muille tai sitten välineistö siirtyy autolla. Ulkoistaessakin tietysti, vaikka muuttofirma Ravijalat ab olisikin myyvä. Syy siirtymämuodon kehittymiseen on mysteeri, joskaan se ei estä minua arvailemasta.

Ehkä se johtuu kiireestä, kuten kaikki vaiva nykyään yllä, alla ja tasalla maan.

Tästä käytännön kehittymisestä seuraa tiettyjä lieveilmiöitä kuten se, ettei kaupunkisuunnittelussa oteta huomioon raskaita kantamuksia siirteleviä ihmisiä. Tilat ovat ahtaita ja kulmat teräviä, jolloin pahvilaatikkopinon kanssa sukkuloiva moniosaaja joutuu hidastamaan käymistään ja silti ottamaan törmäysriskin todellisena. Ummikkoasukkaat eivät ole tottuneet kantojuhtiin, jotka eivät siirry lähimpään rappuun, jolloin ennakointikykyäkään ei ole kaikilla hiottu huippuunsa.

Vanhuksiin osataan sentään pitää etäisyyttä, jotta he eivät vaippoineen kaatuisi pahki ja kenties huutaisi apua välittömän ryöstömurhapankkihuijausoletuksensa tähden, mutta kuinka suhtautua kädet täynnä pahvia kulkevaan ihmiseen. Paras vain olla kuin ei huomaisi, jottei tule ostaneeksi saippualaatikkoa, tai jotakin.

Vaikka sivuuttaisin kansanterveydelliset seikat, kuten talviliukkailla leivänpaahtimiensa alle tukehtuvat muuttajat, on tässä kulttuurillisesti kehittymisen paikka, joka jätetään tyystin huomioimatta. Vaikka karavaanina kantaisikin kaikki muutettavat tavarat vaikka vain parin korttelinkin matkalta olisi tuossa kanssaeläjillä hieno mahdollisuus paitsi näpistellä, mutta kenellä on siihen varaa tässä valvontayhteiskunnassa, myös tarjota auttavaa kättä tai kahta mahdollisen naapurin avuksi. Aivan kuten ennen vanhaan tulipaloja sammutettaessa kun ämpäri kulki liekkien lähteen ja suihkulähteen väliä ja kaupungin valtaapitävät kehuivat miten oli hyvä investointi kun on sekä kaunis että käytännöllinen, eihän tässä mitään palokuntaa tarvita.

Jos kokemuksesi on omastani eriävä, ota pino laatikoita ja kävele pari korttelia. Jaa jälkituntemuksesi niin teen asianmukaiset korjaukset nopeammin kuin ehdin hyvissä ajoin kutsuttunakaan muuttoavuksi.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/72-nolla-kantajaa/

#71: Saarnausoikeus

Sat, 20 Sep 2025 13:14:25 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/71-saarnausoikeus/ -

Oli kultainen 60-luku, jonka palamista joudumme odottamaan vielä sukupolven tai toisen verran. Sieltä se silti hiipii kuin varpunen jouluaamuna, jottei kukaan kajauttaisi hiljaisuuden halkaisevaa korvamatoa ja pelästyttäisi aitoja tapauksia. Tuolloin ystävämme Pentti suomi tuoreita korkeakoulutettuja siitä sävystä, jolla he ripittävät kansakunnan metsiin jäävää osaa[1]. Valtiotieteen tohtorit hänen mukaansa käyttivät voimapaatosta saadakseen ihmiset ymmärtämään tämän kaupungistumisen vääjäämättömyyden. Kirjoittaja puolestaan toppuutteli että näinköhän mikään tapahtuu niin vikkelästi, jos meitä tolkullisia on silti määrissä tänne jäämään, vaikka heikoimmat sortuisivatkin mainospuheisiin.

Parasta mahdollista vauhtia edeten etenemme tähän päivään, jolloin luin toisen, yhä elävän nimihahmon kirjoitelmaa maailman tilanteesta. Janan Ganesh otti kantaa koulutuksen valtavirtaistumisen haittapuoliin[2], eikä hänen toisesta kulttuurista kertova kuvauksensa poikennut juuri Pentin puheista. Hän nimittäin argumentoi sen puolesta, että lisääntyvä mutta ei kansakunnan enemmistöä kattava korkeakoulutus on johtanut joukkion hajaantumiseen. Siinä missä puoli vuosisataa sitten valtiotieteen tohtoreita oli vain kourallinen, ehkä heidät osasi nimetäkin, on heistä joku yhä varmasti keskuudessamme ja uusia on tullut lisää joka vuosi. Kun jokainen heistä lusikoi paremman maailman puolesta on ääniala suurempi kuin Pentin nuoruudessa, eikä heitä välttämättä pääse pakoon erämökissäkään, onhan retkeily ja vaeltaminen korkeamman sosioekonomisen aseman omaavien moderni muotivillitys.

Rauhoitu siinä kahvin ääressä kun kaupungistuminen tuppaa puheeksi. Ai olet lukenut asiasta koska opiskelit alaa, miten mukava kuulla. Siinä sakeudessa tähdetkin vilkkuvat pian sammuen.

Tämä esimerkki oli keksitty, toisin kuin tapanani on.

Janan veti yhtäläisyyksiä länsimaissa lisääntyneeseen koulutukseen ja siihen kuuluvaan erityisluokkaisuuteen. Tarkoitan sitä tietoa, joka jo jossakin niinkin erikoisessa paikassa kuin maalaispitäjän lukiossa voidaan nuorten tiedoksi tuoda, että ei tänne jokainen pääse ja nyt olettekin valinneet viisaasti. Jossakin maanlaajuisesti korkearimaisemmassa oppilaitoksessa varmasti vielä enemmän, vaikka eihän sitä tarvitse ääneen sanoa kun lehdet kirjoittavat aiheesta uutisvirtaa ylläpitääkseen.

Mikä on hyvin ihmeellistä ottaen huomioon että tuo on teini-ikäisten päiväkoti, jonka pääasiallinen tarkoitus on pitää heidät irti elämästä. Mutta se siitä tällä erää.

Yhteenvedän ongelmaksi sen, että kouluun päässyt tai niitä jopa jo käynyt ihminen voi kuvitella olevansa erityinen. Sitten saakin oikeuden kirjoittaa mielipidekirjoituksia ja käydä alumnina kertomassa nuoremmilleen että näin tämä maailma toimii. Nyt kun jokin puolet suomalaisistakin on kouluja käynyt on heistä osalle varmasti paljastunut se, ettei koulu itsessään tee mitään, mutta toiset ovat varmasti yhä niissä kuplissaan, joissa lähiverkostot koostuvat näistä laitoskumppaneista. Syntyy kaikukammioita ja eripuraa.

Kun aivoiltaan keskenkasvuinen lakkipää palaa kotiin kertomaan että lihansyönti on murha ja hänelle vastataan että entäs kun Hitler oli kasvissyöjä niin syntyvien konfliktien myötä ratkaisematta jää perustavanlaatuinen kysymys siitä keitä me olemme ja miksi me teemme mitä me teemme ja voisiko sille tehdä jotakin.

Siksipä kuvittelen että hedelmällisempää olisi päästä jollakin uteliaisuudella lähestymään näitä omituisesti eläviä ihmisiä, ovat he sitten rakkaita ja läheisiä tai eivät, kuten yleensä vain toisen valita voi. Saarnausvaiheen voisi iskeä silmään sitten kun kaulassa on liperi ja käsissä virka, jonka seurakunta keskuudessaan järkevältä vaikuttaneelle on myöntänyt.

En minäkään joka päivä rakentele siltoja, mutta silloin tällöin näyttää siltä että toiset elävät vain tuhotakseen niitä. Sellaista temppua suunnitteli muuten Penttikin, jos aikalaismuistoihin on luottaminen. Hyvä osoitus siitä, kuinka teoria ja käytäntö kuuluvat yhteen kuin sanat ja välisensä tyhjä tila.

Päätän vanhan kansan viisauteen: Ymmärryksen siltaa on käytävä molempiin suuntiin.

[1] Pentti Linkolan essee Maaltamuutto ja maallepako löytyy ainakin kirjastaan Unelmat paremmasta maailmasta, alkuperäisjulkaisu 1971.

[2] Janan Ganesh kirjoitti 20.9.2025 Financial Timesissa julkaistun mielipiteensä otsikolla A lot of learning is a dangerous thing eli suuri määrä oppia on vaaraksi, kuten vapaasti kääntäisin.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/71-saarnausoikeus/

#70: Sukututkimus on valtapolitiikkaa

Fri, 19 Sep 2025 15:32:16 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/70-sukututkimus-on-valtapolitiikkaa/ -

En ole hetkeen lukenut tietosanakirjaa, mutta muinoin siellä luki vapaasti lainattuna jokaisen ihmisen olevan sukua toiselleen. Sen vuoksi meillä on ällistyttävä kyky sairastua samoihin tauteihin kuten koronavarianttiin tai kulutusmentaliteettiin. Kaukaisemmat sukulaiset on jo hävitetty, mitä tulee ihmislajeihin, ja vielä heitäkin etäisempiä katselemme sunnuntaiaamuisin television tai muulloin retkeillessämme kalterien tai kiikareiden läpi.

Kuinka siis löytää erikoisuutta tässä samankaltaisten massassa? Yksi keino on iskeä kiilaa perintötekijöidemme väliin ja lähteä nurkkakuntaisesti nykyhetkestä punomaan ihmiskunnan mattoa omasta itsestä käsin.

Kuinka pieni se silloin onkaan.

Tämä on silti sellainen temppu, johon aikaansa arvostavalla tai elämästään taistelevalla yksilöllä ei ole ollut mahdollisuuksia. Siten meillä on tyypillisesti parempiosaiset kirkkomailta kaivettuina sukupuineen ja sitten suuri, harmaa massa kuollutta aivosolua, johon emme saa kosketusta.

Tällä harrastuksella olisi vähänlaisesti väliä, jollei kuolleiden raivaama viidakko olisi yhä likeisten jälkipolvien kaukaista sukulaista helpompi käydä. Otetaan esimerkki vetikon takaa, sillä juuri saamani tiedon mukaan Kanadan taannoin väistynyt pääministeri oli pääministeri kuten isänsäkin. Suomea suurempi maa ja silti osaajista on pulaa, voisin ilkeästi ajatella, ellen kuuluisi heidän sukuunsa minäkin.

Ei pidä liata omaa pesää, kuuluu sukututkijoiden vanha viisaus. Sillä tavoin saadaan myös koreampia kertomuksia, joissa juopot kyläriesat olivatkin paikallisia merkkihenkilöitä. Tämä sataa myös minun laariini, muttei vielä, ja tarkoittaa että omista teoista kronikoitsevat on syytä valita harkita, jos valtaa siihen on. Sukututkijoiden suvusta tuleva on varma valinta.

Ihmiskunnan yhdenmukaisuutta olisi syytä vaivata pikkulapsien päähän silloin kun niissä on vielä reikä, sillä tämä olisi todellinen voimavara. Miksen minäkin voisi olla pääministeri kun sellainen suvussa jo on? Tämä yksilölähtöisyys ei varmasti muuta maailmaa, mutta jos ympärilläni muistutettaisiin alati myös hiukan vinosta sisäsiittoisten joukosta, joka kuitenkin pitää valtaa lähempänä meitä ja joilla on myös kuvernööritason edustus siellä hupsujen pääministerien maassa, saattaisin uskoa mahdollisuuksiini tehdä jotakin minäkin. Onhan vähemmälläkin saatu enemmän.

Siksi tällaiseen tiiviiseen geeniyhdenmukaisuuteen pyristelevä sukupuurakentelu on onneton harjoitus, joka heikentää kykyjämme avaruusajan lajina. Oman edun suojelua siellä, missä me voisimme hautoa kirkkaamman maailman muotoja yhdessä sukulaislasten äärellä.

Suvun mustat lampaat, jotka riistävät ja kansanmurhaavat, voitaisiin yhä kutsua kesäjuhliin, mutta heille pidettäisiin kabineteissa myös napakoita puheita. Muistatkos että eräs sukumme ylpeys on kuitenkin se väkivaltaa kaihtanut hemmo, joka pääsi videopeliinkin ja vain siellä uhkasi hyvin kevyin perustein toisia ydinasein, mikset olisi enemmän kuin hän.

Tässä on suvun maine pelissä, eikä sinun päähänpinttymäsi lopullisesta ratkaisusta auta asiaa lainkaan.

Millä me tämänkin selitämme kun aikanaan seuraava sukupolvi kyselee sinusta ja haluaisi kuulla sankartarinoita. Ei auta kuin peitellä ja se on aina vain vaikeampaa kun näitä korvia on kasapäin.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/70-sukututkimus-on-valtapolitiikkaa/

#69: Kuolevan rukous

Fri, 19 Sep 2025 14:26:21 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/69-kuolevan-rukous/ -

Lapsena uskoon keinahtanut Anne Lamott on kirjoittanut rukoilemisesta ja se sai ajatukseni viriämään. Kuten kirjoja lukiessa käy, sanoi muuan ihminen, jonka nimeä en juuri muista. Hän argumentoi joka tapauksessa niin ettei ihmiseen käy vaikuttaminen kirjoittamallakaan, koska jokainen tulkitsee tekstin kuten elämänkokemuksensa ja vallitseva tilanteensa sallii. Lukeminen on kuin ajanviete, joka pitää aivot käynnissä. Vertautuu siten syömiseen.

En minäkään uutta oppinut siis, enkä usko Anneen tippaakaan, mutta jaan sen minkä jo pohdiskelematta tiesin ja nyt sain pintaan narrattua.

Rukoileminen on itsensä auttamista lähipiiriä tukevalla tavalla.

Tämä juontuu samoista peruspohdinnoista, joita itsensäauttamisala on sukkelasti suoltanut. Onhan helpompi auttaa itseään, jos saa sanotuksi ja ehkä sen perään ajatelluksi sen mikä vaivaa ja kenties laukattua myös ratkaisun suuntaan. Rukoillessahan voi pyytää apua syöpäpotilaalle, eikä välttämättä jaksa nähdä hoitojen kuvailemisen vaivaa, mutta samalla saattaa tulla sanoneeksi että saisivatpa he syödäkseen nyt kun leivänkantaja on kemoterapiassa, eikä siitä ole pitkä matka siihen että jumalaisen johdatuksen kautta keksii koota leipäkoria kotiinsa kannettavaksi.

Mutta rukoilematta voi idea jäädä syntymättä ja voima sen toteuttamiseen vajaaksi. Leipää ovelle kanniskelevat ihmiset ovat epäilyttäviä aivan nuoresta pitäen, vaikka heillä olisikin partiolaisten pakettifirmaväriset vaatteet yllään. Josta heidät erottaa vapaaehtoisiksi eikä minimipalkkatyöhön pakotetuiksi riistetyiksi sillä, ettei tuo yritys koskaan käy ovella vaan tyytyy pyörähtämään paikkakunnan rajan tietämällä, jotta saa toimitusyritysviestiinsä uskottavan näköisen leiman.

Ympärillään olevia rukoilija auttaa silläkin, että syvimpiin tuntoihin silloin tällöin kytkeytyvä ihminen juttelee näissä meidän pahviseinätaloissamme asiansa ääneen. Toisissa kulttuureissa ja uskonnoissa ei, jolloin hiljaiset muminarukoukset tai synnintunnustukset tapahtuvat yksityisemmin, jolloin niistä saattaa vain papinkaapuinen päästä vihille. Mikä voikin kyläyhteisössä riittää siihen, että asioita alkaa tapahtumaan rukoilijan hyväksi katsomalla tavalla.

Silti on niin, ettei tässä kaoottisessa maailmassa mikään mene parhain päin luonnonlakien tähden. Joskus vain asioita tapahtuu ja silloin tällöin hyvienkin asioiden takana on tiedostava ihminen. Ihmeet jätän omaan lukuunsa, koska niitä tapahtuu niin määrissä, etten suhtaudu niihin ällistyttävinä poikkeuksina.

Juttelen usein itsekseni ja vasta nyt ajattelen sen voivan olla jonkinlaisen rukoilun muoto. Miten hienoa. Vain hetki sitten manasin kuinka pitäisi siivota hiekkalaatikko erään kissaherran ja pian markkinoiden näkymätön käsi ohjasikin minua asialle matonpesukulutehokkuusprinsiipein. Mutta itsestään tämä ei tapahtunut, sillä ensin piti ääneen ajattelemani tämä tarve, jotta puoliminuuttinen myöhemmin kenkämeriharharetkiltäni havahduin siihen mitä tekemän piti.

Kenties tämä toimii isommissakin asioissa, sanotaan vaikka suhteessa muihin yhä eläväisiin.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/69-kuolevan-rukous/

#68: Kyynisten kuiskaus kantaa

Wed, 17 Sep 2025 14:24:20 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/68-kyynisten-kuiskaus-kantaa/ -

En ole ollut kovinkaan vanha oppiessani tietämään Pentti Linkolan hulluksi. Vaikka en muista törmänneeni hänen teksteihinsä, mutta jo pelko häneen itseensä törmäämisestä olisi tullut yöuniini, jollen olisi siirtänyt niitä päiväsälle. Se on sentään jonkinlainen maine.

Vaikka myönnettävä on, etten kaupunkilaisjuurisena ja perintömetsättömänä ollut edes erityisen kiinnostava ihminen kuulemaan tästä höpöttelijästä. Jostakin tämä valemuisto on silti syntynyt.

Vaadittiin Antti Nylénin esseekokoelma ennen kuin muistin miehen olemassa olemisen ja myös sen katoamisen. Lisäksi löysin muinaisen mielitiettynsä tuoreehkon kirjan, joka oli jätepuupinohintaan tarjolla itseään kunnioittavassa kirjakaupassa. Onneksi ketju kesti kuin evoluutionkin minun tapauksessani, sillä päädyin näin metsästämään myös Pentti-vainaan sanomisia.

Lenkin aiemmista osista sitten joskus toiste, sillä nyt haluan keskittyä muuhun.

Minua hämmästyttää ensinnäkin se, että puoli vuosisataa sitten äänensä on saanut kuuluviin sellainen änkyrä, joka tahallisesti ärsyttää ja provosoi. Minä teen joskus samaa enkä yllä kuin muutamiin tykkäyksiin. Kustantaja ei lähesty ja pyydä laittamaan tekstejäni kansiin koko maailman tietää.

Tietäjät tietävät että Pentti oli aktiivinen mies muuallakin kuin metsässä, joten varmasti hänellä oli ystäväpiirissä vaikutusvaltaisia toimijoita eikä vain varjostusvaltaisia tuomiloita. Asiaa on saattanut auttaa, mutta tämä on sivistynyttä arvailua, hänen isänsä muinainen asema Helsingin yliopiston rehtorina. Silloinkin rehtoriksi saattoi päästä kuka hyvänsä, varmasti, mutta ainakin arvostus oli toista kuin nykyään.

Onhan komeampaa samoilla petäjämaita kuolleen rehtorin elävän pojan kanssa kuin jos hän olisi vaikkapa tavan Taneli takametsistä ja katselisi kaikkea sillä ihmettelemättömyydelle, jolla luonnosta elantonsa ja sadannessa polvessa saava ihmisen saa. Kekkonen hiihti ja Linkola kalasti, mutta ehkä tämä tausta auttoi jälkimmäistä saamaan äänensä kuuluviin hiukan helpommin.

Ei siis riitä että kahlitsee itsensä työkoneeseen, välttämättä, mutta se taas voi johtua siitä etten seuraa nykyuutisia ja tiedä kuka kulloinkin on lyönyt itsensä mielipidevaikuttajaksi mitenkin. Jäin vain pohdiskelemaan tätä puolta, sillä Pentistä on puhuttu aikansa ensimmäisenä luonnonsuojelun tärkeyden esiintuojana ja mitä hyvänsä, mutta moniko kaappiesseisti ja sala-ajattelija on jäänyt vaille puheenvuoroa kun sivistyssukujen on pitänyt saada sanoa asiansa ensin?

Toisekseen, jostakin hullun leima on lyöty. Minusta Pentin 60-luvulta peräisin olevat kirjoitukset ovat olleet hyvää kieltä ja perusteltua pohdintaa, jota mieluusti lukee. Hurahtaminen tapahtuu varmasti myöhemmin, kuten kaikille meistä, mutta tästä seuraa kiehtova ajatus.

Tapahtuuko hulluuntuminen kun kovasti tahtoo, muttei saa tahtoaan läpi. Kun annetaan ymmärtää että vaikutusvaltaa on, mutta samalla lyödään ovea kiinni. Ja onko se toisaalta katsoen pelastusväline sille, ettei kaltaiseni herkkämielinen nuori lähtisi suotta tämän vuoksi opettelemaan paikalliskirjaston toimintamalleja, koska noloahan se olisi lukea hullun ajatuksia.

Koska elämäni on apeaa ja viihdyn nyt hiljentyneen nuoren Pentin seurassa välttävästi, taivun ajattelemaan että hulluus se vasta olisikin hyvä leima ihmisen saada. Jos tätä vielä ääneen julistettaisiin tietäisi oitis ketä kohti vaappua kysymysmerkkien kanssa. Vaikka sydämeltään sivistyneet tietävät hulluja olevan kaikkialla ympärillämme, että ihmisen täytyy olla jonkin tason edustaja, jotta hänet voidaan julkisesti tylyttää. Kaikesta tästä seuraa se, että hullujen pitäisi olla avoimemmin itsejään, koska elämä, jossa tyydymme löytämään heidät, jotka ovat päässeet julkaisuporteista hyväosaisten pariin ja vasta sitten tulleet leimatuiksi ehtivät heikkoina kuolla ennen kuin nykynuoriso heidät voikaan löytää.

Pentti laulaisi mukanani tätä virttä: Meillä ei ole aikaa tuhlattavaksi. Mitä tulee hullutteluun ja kaltaistemme löytämiseen. Vaikkei maailma sillä muuttuisikaan voisi jotakin tärkempää tapahtua.

Meidän käsityksemme maailmasta parantuisi valtavasti.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/68-kyynisten-kuiskaus-kantaa/

#67: Nälkää näkevä taiteilijamytty

Wed, 17 Sep 2025 13:16:44 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/67-n%C3%A4lk%C3%A4%C3%A4-n%C3%A4kev%C3%A4-taitelijamytty/ -

Kaikin tavoin hyvänä ihmisenä pitämäni Kate Beaton on esimerkki sellaisesta toimijasta, joka elää elämäänsä silloinkin kun itse vain jumittaa. Aina silloin tällöin kirjaostoksilla katselen valikoimia nimi edellä ja tälläkin kertaa löytyi pysähtyneisyydessä olemiseni palkitseva, onnekas sattuma.

Kate on ollut pitämässä puhetta ja se on koottu kansiin. Tiedämme ristityksi Bodies of Art, Bodies of Labour ja äärelleen hiljennymme. Teoksessa käydään läpi hänen havaintojaan siitä, kuinka hankalaa on ponnistaa alemmista ei-luokista tekemään taidetta, joka hänen kuin pöyhäisemiensä lähteidenkin valossa on hyvin kyllä-luokkaisten ihmisten pelikenttä.

On vaikea olla nälkää näkevä taiteilija, jos oikeasti näkee nälkee, kuten kirjassa sanotaan.

Laajemmin piirretään kuvaa siitä, minkälaisia seurauksia tästä on. Miten alempia luokkia katsottaessa, miksei vertaistenkin silmin, siihen käytetään ylemmiltä opittuja työkaluja, joista muodostuu tietynlainen eriyttävä katse. Yhtäkisti hahmot ja tapahtumat ovatkin myyttisempiä, etäisempiä ja usein myös rosoisen likaisia. Missä on ilo ja kauneus monimutkaisempina kuvioina, joihin ylletään missä vain ihmiset hetkenkin ovat olleet?

Vertaiskuvauksissa näitä saattaa olla enemmän, mutta ilmaisun maneerit ovat silti ulkoa opittuja.

Tämä rytmittää ihmisten käsitystä itsestään, kuten puheessa kerrotaan. Siinä missä jotakin syrjäseutua kuvaavat kirjat ovat jo kiertäneet ylhäistön kirja-arvostelupinoista divareihin, kohteet saattavat hyllyttää ja kerrata näitä yhä. Kerrankin joku kuvaa meitä! Vaikka sitten toinen silmä suljettuna ja molemmat harallaan kohti isompia kyliä. Sitä ei silti välttämättä lukiessa ymmärrä, joka johtaa ongelmiin, sillä jollei vertaisten joukosta löydy vaikkapa niitä nälkää näkeviä taiteilijoita, jotka eivät oikeasti näe nälkää paitsi omasta tahdostaan, on vaikeampaa sovittua sellaiseksi itsekään. Nähdään tehtaalla! Niinhän meidän kylällä on tapana elanto hankkia, yksinkertaisia kun olemme.

Minulle hyväosaisena on ilahduttavaa päästä toisen ihmisen pään sisälle. Eikä hyväosaisuuteni vaatinut muinoin muuta kuin eristäytymistä silloin kun internet vielä toimi aarrearkkuna, sillä sen ansiosta meillä on tämä yksipuolinen tunnettuussuhteemme, jonka katoamista tuo toinen taiteilija puheessaan voivottelee. Tai ei niinkään sen erityisesti vaan yleisesti ottaen ettei tällaisia kohtaamisia enää tapahdu.

Katen pelastuksena oli verkon löytöretkeilijöiden tuoman tukiverkoston lisäksi suvun tarinankertojamaine, joka kannusti häntä kaivamaan säikeitä sisuksistaan sinnikkäästi silloinkin kun vitsit eivät olleet erityisen hyviä. Tiedän koska olin siellä. Mutta mitä jos suvulla ei ole annettavaa tai ei sovi siihen itsensä ilmaisemisen muottiin, jota toivottaisiin?

Voi kun ihminen voisi olla mitä vain. Kuten kissa.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/67-n%C3%A4lk%C3%A4%C3%A4-n%C3%A4kev%C3%A4-taitelijamytty/

#66: Kyynelten pidätys

Thu, 31 Jul 2025 20:48:10 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/66-kyynelten-pid%C3%A4tyst%C3%A4/ -

Joitakin asioita ei tule ajatelleeksi ennen kuin sitten joskus tuleekin. Juttelin satunnaiskohtaamani ihmisen kanssa aamupalapöydässä ja keskustelu loikki kodittomista sureviin ja siihen kuinka nykyäänkään miehet eivät saa julkisesti itkeä. Epäilin viisauttani että näin ei ehkä ole ollut aina, koska historian kuitenkin kirjoittaa joku ja meille valikoituu vain suopeita siivuja siitä. Koska ajatus ei saanut välitöntä tyrmäystä päätin käyttää tämänkin lomapäivän kirjastossa, mutta painottaa sisältöään kyyneljahtiin.

Se taustoituksesta. Mitä sitten voimme tästä oppia?

Muinaiset roomalaiset, väitetään eräässä lähteessä[1], suhtautuivat kyynelehtimiseen ainakin ymmärtämänämme muotoisena tekona suopean sallivasti. Johtavassa asemassa olleiden ihmisten toivottiin myös osoittavan tätä suurenmoista tunnetta. Vasta keisarikunnan kypsyessä alettiin vaalia ideaalia pidättyneisyydestä, johon kuului myös hampaisiin asti nauramisen välttely.

Näin tätä ainakin luen ja ilokseni tulkitsen.

Toisessa lähteessä vertailtiin miesten ja naisten kyynelehtimistä[2] ja korostettiin, että modernissa ajassa esitetään yhä ettei miesten kuuluisi julkisesti itkeä, vaikka sitten muistutettiin tuon sallittavuuden olevan paljon suurempaa kuin ihmiset kuvittelevat. Mieskin saa itkeä ja siitä voi olla jopa sosiaalista hyötyä, mutta tietämys tästä välittyy hitaasti. Sukupolvi kerrallaan, saattaisi joku kuvitella. Lisäksi lähteessä tehdään maininta siitä, että kansallisvaltioiden nousu asetti säilymisensä edellytykseksi suurten tunteiden hallitsemisen. Siis aivan kuten antiikissa saattoi tapahtua keisarien juntatessa valtaansa ja antamalla samalla kulttuurinsa voimalla barbaarileiman niille kansoille, jotka eivät tällaiseen kohtuuteen kykeneet.

Maailmasta löytyy myös ainakin yksi mielenkiintoinen ja minulle uusi kirja, joka kertoo keskiajan kyynelehtimisestä[3]. En ole vielä kovin kehittynyt enkä siksi voi siitä paljon sanoa, mutta johdanto-osuuden perusteella julkista suremista on uskontojenkin voimalla pidetty kannustettavana asiana muun muassa tämän tunteen näyttämiseen liittyvän vilpittömyyden vuoksi. Toisaalta jo ensimmäisessä varsinaisessa artikkelissa kerrotaan kuinka kristinuskon viisaat kielsivät ylenmääräisen suremismelskeen koska hiusten repiminen, rinnan takominen, käsivarsien paljastaminen miesten edessä ja varsin vimmainen kyynelehtiminen antaisivat kuvan siitä, ettei surija usko henkiinherätykseen ja jälleennäkemiseen. Pieni kyynelehtiminen sallitaan tämän tilapäisen menetyksen kohdatessa, sillä tunteettomuuskaan ei ole hyvästä.

Tästä kaikesta on ennenaikaista tehdä hienoja johtopäätöksiä, mutten voi olla miettimättä suuria kysymyksiä. Miksi kerjäläiset eivät itke? Ainakaan näin länsimaissa. Miksi johtajat eivät itke? Ainakaan näin länsimaissa. Miksi itkemistä ei tapahdu enempää? Romahtaisiko nykyinen järjestelmämme, mikäli tämäkin suuri tunne vapautettaisiin ihmisille tuntea.

Ja johtuuko kaikenlainen käytös- ja sopeutumishäiriöiden diagnosointi siitä että ihmisille kerrotaan toisaalta yksilönvapaudesta, mutta kuitenkaan yhteiskunta ei salli tuntea siinä määrin kuin keskivertoihminenkin tuntisi? Suomessa kuolee presidenttejä vielä kirjoitushetkellä niin harvoin, ettei heidän vuokseen vuodatetuista kyynelistä saa kaikkea tunne-energiaa koeteltua.

Pitäisi surra Gazan lapsia. Jollei se sitten ole jo liian tiukka tahti näin aloittelijalle. Ehkei olisi, mikäli yhteiskunta valmentaisi tällaiseen surutyöhön pienestä pitäen.

[1] Antiikin ajan itkennästä kertoo ainakin To Cry or Not to Cry: Public Emotions in Antiquity.

[2] Sukupuolieroista mitä itkemiseen tulee, ja koska en parempaa löydä on tässä suora latauslinkki artikkeliin Perception of Crying in Women and Men.

[3] Keskiajallakin surtiin ja siitä kertoo johdannon perusteella mainio Crying in the Middle Ages: Tears of History, johon saatan palata tulevaisuudessa mikäli on sen arvoinen.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/66-kyynelten-pid%C3%A4tyst%C3%A4/

#65: Passiivinen virkavalta

Fri, 18 Jul 2025 23:47:20 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/65-passiivinen-virkavalta/ -

Minun on vaikea suhtautua poliisiin ja vartijoihin kunnioittavalla hartaudella, sillä koen heistä olevan melko harvoin mitään hyötyä. Toivoisin että passissa ollessaan he voisivat lunastaa olemassa olemisensa esimerkiksi kitkemällä kukkapenkkejä, joita kaupunkeihin tavataan ripotella, sekä poimimalla roskia, joita myös tavataan ripotella. Sen sijaan on tyypillistä nähdä tällaisen vakivaltaoikeutetun yksilön pitävän käsiä lanteillaan tai puuskassa sen sijaan että tekisi niillä hyviä tekoja.

Asia tuli mieleen katsellessani heidän töitään paikkaavien puistoammattilaisten virka-asuja. Näille kun tavataan antaa täysheijastimelliset ja useasti neonsävyiset vaatteet, mikä pisti silmääni silläkin hetkellä tallustellessani.

Luulisi että erottuvat vaatteet suotaisiin ennemmin poliiseille ja vartijoille, jotta heidät olisi helppo väkijoukossa tunnistaa ja jotta heitä ei vahingossakaan omat ampuisi etälamauttimella tai millä ikinä tapaavatkaan sohia menemään. Mutta ei, asusteet ovat tummanpuhuvia ja pakolliset liikenneturvallisuuttakin lisäävät heijastimet ovat hienostuneita.

Puutarhureilla ei, vaikka heidän työnsä on sentään oikeasti likaista, joten tummasävyisyys olisi perusteltua.

Parhaiksi syiksi tälle keksin sen, että poliisin kuin vartijoidenkin on tarkoitus olla lähtökohtaisesti pelottavia eikä niinkään lähestyttäviä. Heidän ei ole erityisen tarkoitus erottua joukosta vaan säväyttää silloin kun silmiin osuvat.

Kunnossapitoihmisillä on tuskin sen vaarallisempia työtehtäviä, mitä nyt varmasti joskus joku yrittää ajaa ruohonleikkurilla kollegan päältä, mutta tätähän heijastimet vain helpottavat. Siksi kuvittelen että heille halutaan antaa erottuvat vaatteet siksi, että jokainen meistä veronmaksajista voi olla helposti arvioimassa heidän työpanostaan.

Mikäli heijastin ei näy näkökentässämme vauhtiviivana on työntekijä lusmu ja jollei se liiku sijoiltaan vaan möllöttää kuin pohjantähti on oikeutemme käydä antamassa potku pohkeeseen. Töihin siitä.

Poliiseja ei saa potkia eikä vartijoita lähtökohtaisesti edes lähestyä, sillä he tekevät alati tärkeää tarkkailutehtävää. Siksi heille ei suoda hullunkurisia kuteita, jotka kannustaisivat ihmisiä katsomaan heidän touhujaan palkanmaksajan vinkkelistä.

Vaikka sitähän me olemme.

Näkisinpä joskus poliisin siivoavan jäätelöpapereita ja kurottelevan neonvärisen muovikastelukannun kanssa ruusupensaiden suuntaan! Silloin voisin harkita veronmaksua aiempaa iloisemmin mielin ja kenties tarjota kehun kulkiessani, ehkä osallistua yhteisen maapallomme kunnossapitoon itsekin.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/65-passiivinen-virkavalta/

#64: Ympäristöön sulautuminen

Thu, 17 Jul 2025 18:49:30 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/64-ymp%C3%A4rist%C3%B6%C3%B6n-sulautuminen/ -

Kirjoitin jo aiemmin siitä, kuinka tarve sulkeutua musiikin avulla ympäröivän maailman melskeiltä oli käynyt kohdallani harvinaisemmaksi. Harrastan yhä korvatulppia eristäytyäkseni sellaisilta ärsykkeiltä kuin lasten rääyntä ja kuolevan kuorsaus, mutta jokapäiväiseen äänivalliin en ole enää jaksanut ryhtyä.

Tämä yllätti itseni kesken matkanteon, sillä olin kuvitellut kuluttavani kosolti aikaa peittäen kiskojen kolinoita lempialbumeillani. Erityisesti kävellessäni halki kaupungin, jonka monotoninen liikennevirta melskemattoineen saisi varmasti väistyä inspiroivempien nuottien alle. Koska näin ei ole kuitenkaan parin viikon matkanteonkaan aikana ole tapahtunut alan epäillä pidempiaikaista muutosta.

Toisaalta tämä voi kertoa kuormitustilanteestani, mutta miksei myös jonkinlaisesta avautumisesta tämän todellisuuden luonteelle. Ehkä keventynyt kuormitustila on sikäli totta, ettei minun tarvitse jokaisena hetkenä päästä sanelemaan ympäristön minulle suomia ärsykkeitä.

Vaikkakin huomaan että raskaasti hengittävät ihmiset ja kaikuvassa tilassa kailottavat asiakaspalvelijat saavat hampaani silti puristumaan yhteen, joten suojautumiskeinoja on syytä olla yhäkin niihin hetkiin, jolloin niin pakeneminen osoittautuu mahdottomaksi kuin myös sietäminen sylettää.

Silti jonkin vuosikymmenen putkeen jatkunut Spotify-tilaukseni sai nyt mennä katkolle. Olen käyttänyt sitä kuunnellakseni putkeen tiettyjä samoja pitkäsoittoja sekä harjoitellessani kappaleiden kulkuja ja tutustuessani uuteen musiikkiin, mutta ehkä näin matkaa tehdessäni voin kokeilla tätäkin. Varsinkin kun maailmassa on vaihtoehtoja, joten ehkä tulen samalla katsastaneeksi niitä sitten kun korvamatotarve jälleen iskee.

Ehkä jotenkin elän senkin houkutuksen ylitse tilausta uusimatta, mistä sitä tietää. Nämä ovat outoja aikoja.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/64-ymp%C3%A4rist%C3%B6%C3%B6n-sulautuminen/

#63: Kaupunkisuunnittelun umpisolmut

Mon, 16 Jun 2025 17:47:47 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/63-kaupunkisuunnittelun-umpisolmut/ -

Jos liikennevalot keksittäisiin nyt todettaisiin ettei sellaisia haluta rumentamaan katukuvaamme, eikä risteyksien varustaminen niillä ole hintalappujen väärti. Tarvitseehan ajastusta monimutkaisempi järjestelmä sen kellon lisäksi liiketunnistimia ja ohjelmointilogiikkaa, joka sallii keskinäisriippuvuuksien laadinnan esimerkiksi samaan suuntaan kulkevien jalankulkijoiden ja raskaamman liikenteen kulun sallimiseksi yhdenmukaisesti ja erityisesti estämään sen, ettei päälleajoihin kannusteta ristiriitaisin valomerkein. Hälytysajoneuvoillekin on syytä järjestää vihreä aalto, jottei joku oikeuksiaan hiukan muttei riittävästi tunteva autoilija tuppaudu etukulmaan kiinni risteystä ylitettäessä.

Valoinvaasioasian huomaa käymällä sivistyskaupungissa, jossa valo-ohjauksen sijaan luotetaan liikennemerkkeihin ja liikenteenlukutaitoon. Yllättävästi sekaisin sopivat kulkemaan niin autot kuin jalankulkijat, pyörät kuin ratikatkin. Edes turistien poukkoilu kadunkuvausaikein ei johda välittömään kuolemaan ainakaan aina.

Sitten sitä saattaa miettiä miksi täällä on näin ja meillä ei. Kotoisaksi kuvittelemassani kaupungissa Tampereella muutettiin juuri eräs tasa-arvoinen risteys valo-ohjatuksi ja nyt siihen pitää aina pysähtyä jonottamaan jos on päiväsaika, odottamaan jos on hiljainen yökin. Toivottavasti ihmishenkiä säästyy, mutta mietin toisaalta tätä saavutettavuuden hintaa. Jos jokaisen pelokkaan poloisen pitää pystyä ajamaan kaupungissa niin mitä silloin menetämme.

Silloin tällöin ulkomaankokemuksen saa kun rakennus- tai huoltotyöt pakottavat luopumaan valo-ohjauksesta jossakin vilkkaamassakin risteyksessä. Äkisti puhutaan kaaoksesta, vaikka jonot etenisivät yhä hallitusti näin keskimääräisen kokeneen autoilijan vinkkelistä. Kun valot toimivat ja jonoja kertyy purnataan vain näiden ohjelmointiajoista, mutta harvemmin siitä onko valo-ohjauksessa järkeä ensinkään. Jostakin syystä.

Usein ihmiset osaavat ajaa silloinkin kun valot vilkuttavat keltaista. Tilannenopeus saattaa hidastua ja liikenteessä sattua sääntöjenvastaisia liikkeitä, kun etuoikeutettu autoilija tekeekin epävarmuuttaan tai tilannesilmäisyyttään tilaa jollekin sivuraiteiselle toimijalle. Kevyt liikenne saattaa kulkea tasaisena virtana ja hidastaa autojen kulkua, mahdollistaen silti sivukaduilta liittymiset juuri tällä rytmityksellään.

Epävarmat kulkijat voisivat kenties yhä painaa nappia ja aktivoida siten hetkeksi valo-ohjauksen, jolloin olisi aivan kuten ennen vanhaan kun nuoret tarjoutuivat taluttamaan vanhuksia teiden ylitse. Sitten voisimme palata vilkkukeltaisten maailmaan, koska ne tolpat nyt kerran on rahalla ostettu ja asennettu.

Muulloin ei välttämättä kenenkään tarvitsisi pysähtyä minuutiksi miettimään miksi elämä on näin pilalle säänneltyä eikä mitään jännittävää milloinkaan tapahdu.

Liikennevalo-ohjaus tuo turvaa ja ennakoitavuutta maailmassa, johon se sopii huonosti. Ihailisin ennemmin kaaoskoulutusta, mutta uskon olevani naiivi, sillä jos sille altistuisin kuolisin varmasti sekunnissa. Koska oloni on apea lukitsen toiveeni silti ja kannustan muitakin miettimään asiaa.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/63-kaupunkisuunnittelun-umpisolmut/

#62: Nopeuslupaushuijaus

Mon, 16 Jun 2025 15:17:38 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/62-nopeuslupaushuijaus/ -

Carl Barks kehitti muinoin Bombi Zombi -nimisen hahmon, jonka inha noitatohtori lähetti perustelluin syin ystävämme Roope Ankan perään. Don Rosa jatkokehitti tätäkin tapausta esitellen tilanteita, joissa näitä kiinnijäämiskohtaamisia sitten vuosien mittaan tapahtui. Vaikka Roope kuinka pakeni ja pinkoi, aina pysähtyessään kirouksen kahlehtima Bombi alkoi häntä saavuttamaan.

Nyt matkailun saloihin yhä paremmin vihkiytyneenä näen tässä yhteyksiä ihmisyyteen yleisemmin.

Minusta tuntuu siltä, että nopeata matkustamista myydään ihmisille järkevänä keinona saavuttaa kaukaisia paikkoja ripeästi. Hyppää kyytiin, pidä kiinni, päädy perille ja voit palata vielä illaksi kotiin. Tämä tuntuu hömpötykseltä siksi, että vaikka keho kiitää Roopen lailla ensilantti sydämen vieressä, seuraavat aivot Bombin kouraan käärityssä nukessa.

Vasta kun aivot saavuttavat kehon voi kokonaisuus rauhoittua ja antaa tilaa oivalluksille.

Kenties olen ainut ihminen, jonka anatomia on tällä tavoin hitaaksi pirstaloitunut, mutta sitä tärkeämmäksi koen asiaan havahtumisen. Jos voinkin näennäisesti siirtyä paikasta toiseen vikkelästi viuh, kuluu silti sellaisen hitaasti valuvan maleksimisen vaatima aika siihen että olen täysimääräisesti paikalla.

Aikavyöhykkeiden ylittämisestä seuraava aikaerorasitus (jet lag) on tunnistettu ilmiö, mutta haluaisin nivoa sen tähän samaan. Tuhansien kilometrien matkaan voi sarjakuvissakin kulua sivukaupalla ja jopa viikkoja, jos jatkotarinasta on kyse, joten miksei niin kävisi oikeastikin. Pienemmästikin ajatellen ilmiö on sama, sillä voin hyvin helposti taittaa kortteleiden matkoja vauhdikkain vempelein ja silti silloinkin saattaa kulua varttitunti päästä takaisin elämään kiinni.

Ei ole totta että edes kuukauden kesäloman aikana ehtisi viettää useamman viikon Kaukoidässä. Hyvä jos Keski-Euroopassakaan. Paitsi jos asuu jo valmiiksi siellä.

Ehkä osa sinustakin voi käydä missä hyvänsä esittäytymässä kameroille, mutta omana itsenään kulkeminen vaatii aikaa. Täysipäisyydestä on toisaalta turistikohteissa vain haittaa, jos miettii esimerkiksi rahavirtoja, joten ehkei tämä ole suunnitelmana huono. Harmi vain sen hyväntahtoisuuteen uskoville.

Disney-yhtiö sensuroi Bombin osana temppujaan olla ymmärtäväisempi ja näennäisesti kunnioittavampi kaikkia vähemmistöjä paitsi ankkaharrastajia kohtaan. Tämä oli virallinen selitys. Todellinen syy oli luultavasti siinä että joku saattaisi miettiä mitä Bombi viisaudessaan symboloi, tätä järjen jahtia markkinoituja houkutuksia seuraavan tahdottoman massan perässä.

Nyt kiireesti eteen päin. Älä pysähdy, äläkä katso taaksesi. Suora lento vie illaksi aurinkoon, jossa et voi miettiä mitään. Ja juuri kun Bombi on ojentamassa avattua kouraansa on paluulennon aika.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/62-nopeuslupaushuijaus/

#61: Katujen kasvatit

Mon, 16 Jun 2025 14:07:30 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/61-katujen-kasvatit/ -

Ihmiset ovat kenties hiukan ehdollistuneita tiettyihin tapoihin. Silloinkin kun valtavan laakeat liikenneväylät suljetaan kevyelle liikenteelle kulkea saattaa tottunut koipi ravata tuttua tatamia.

Erään juhlakulkueen ansiosta eräs kaupunki oli vapauttanut autojen ja raitiovaunujen yleensä varaamat tilat tanssijoiden käyttöön. Samassa muassa sekaan sopi muukin köykäinen liikenne, kuten rullailijat monenkirjavat. Mitä oli hienoa olla todistamassa. Samalla haikeutta herättää ajatus siitä miten vähään tyydymme, sillä voisihan noin olla aina. Yllättäen jalankin pääsee aika ripeästi paikasta toiseen, jollei yhtenään ole vaarallisesti risteävän liikenteen kuolettavan töytäyksen uhkaamana pakotettu rytmittämään kulkuaan liikenneohjauslaitteiden mukaan.

On myös niin, että erilaisia paraateja voisi olla joka päivä. Silläkin asia ratkeaisi, eikä tärkeitä töitä jätettäisi varmasti silloinkaan tekemättä. Kaikkia hölynpölypuheluita vain siirrettäisiin myöhemmäksi ja hyvä niin.

Haluaisin muistella että Davidien Graeber ja Wengrow kirja Alussa oli… Ihmiskunnan uusi historia (englanniksi (The Dawn of Everything) kertoi muinaisista ajoista anekdootin, jossa kukin kansalainen vuorollaan sai olla päivän kuninkaana. Hänen valtansa ulottui kaupungin rajoihin saakka, muttei pidemmäs, ja oli tuossa piirissä ylittämätön. Kuitenkin tieto siitä että valta vaihtuisi yön tullen rajoitti ylilyöntejä, eikä kukaan pakottanut viettämään aikaa kaupungissa, jos tämä hupi ei miellyttänyt.

Silläkin uhalla että muistan yksityiskohtia tai lähteen suorastaan väärin, olisi hauskaa nähdä, mitä saisimme aikaan niinä muina päivinä, jolloin nykyiset valtaapitävät rautahevoslaumoineen eivät määrittäisi sääntöjä. Ehkä oppisimme kävelemään rennoin mielin autoteitä pitkin ja käyttämään niitä minä hyvänsä.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/61-katujen-kasvatit/

#60: Huumehuolemia

Wed, 11 Jun 2025 23:36:44 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/60-huumehuolemia/ -

Huumausaineiden käyttöhuoneita on jo kaikkialla, niissä ei vain toteudu ajateltujen käyttötilojen edut. Tämän saattaa kokea esimerkiksi siten, että välillisestikin järjestää turvalliseksi katsottavan tilan lähelle käyttäjiä ja seuraa sitten, mitä tapahtuu.

Tiedän asiasta jo jotakin, sillä tässä päivänä eräänä autoni siirrettiin luvatta idylliseltä sisäpihalta hämärällä paikoitusalueelle. Jollei matkan aikana irroteltu tapahtui se perillä, sillä takapenkiltä löytyi savukkeiden lisäksi huumeneula jollei muutakin. Toki sillä on voitu pistää muutakin kuin huumausaineita, sillä oma asiantuntemukseni ei ainakaan näin etäältä riitä arvioimaan asiaa.

Ehkä käyttöhuonekuvitelmani olikin rokotuspiste.

Silti kuvittelisin tässä todistettavan kuplautumista, sillä niin mukava kuin autoni onkin, on harvan ihmisen ajatus tulevaisuudestaan varmaankaan se, että jossakin lasinsiruin rytöstetyssä nahkajakkarassa piikitetään ehkä luvattua ainetta sillä seurauksella, että autoon kannetut varavirta-akut ja parin päivän ruoat unohtuvat rytäkässä pirssiin.

Toimin varmasti joissakin asioissa yhtä lyhytnäköisesti, kuten tiedetään siitäkin, kuinka vasta vajaa vuosi sitten aloin arvottamaan säännöllistä syömistä yli erilaisten kimmokkeiden perässä kiirehtimisen. Ehkä minut ja aineidenkäyttäjän erotti tässä kohdin vain se, että toisen tekemä priorisoinnin kohde oli terveydelle välittömän riskialtista, häiritseväksi katsottavaa, rikollista ja omaisuutta tuhoavaa, ja toisen oli sitä vähemmän. Minä toivoisin esimerkiksi työni ja harrasteideni olevan jälkimmäistä, mutta jälkipolvet saattavat arvottaa asiat toisinkin, joten jätän tähän pienen varauksen.

Tapahtunut laittoi miettimään. Siksi soisi niin käyvän toisillekin, jotka kiitollisesti tätä tavaavat. Miksei käyttöä voisi mahdollistaa niin, ettei sitä tarvitsisi tehdä hämärissä tiloissa? Kuten minäkin saan tehdä päivätyötäni, vaikka mielelläni ajoitankin sen yön tunteihin.

Kuvastakin kiitos: HH

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/60-huumehuolemia/

#59: Ajaton ilo

Tue, 03 Jun 2025 23:00:52 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/59-ajaton-ilo/ -

Olen tehnyt joitakin aikatietoisuuttani sotkevia temppuja viimeisen vuosikymmenen aikana. Johtoajatuksenani on ollut kellon nähdessäni miettiä tarvitsenko sen tuottamaa tietoa. Useinkaan tarvetta ei ole, jolloin tietolähteen kätkeminen umpeenajon muodossa on toiminut vaihtoehtona. Jollei peittäminen ole ollut mahdollista esimerkiksi aikaeron havainnollistamiseksi, on viisarit voinut usein sentään kääntää käsittämättömään asentoon, jolloin viisiminuuttisen voi yhä varmistaa, mutta siltikään ei tarkalleen tiedä kellon olevan jo kaksi.

Saatan miettiä kellojen meerkityksellisyyttä ulkoillessanikin, mutten ole vielä saanut aikaiseksi käydä aktivistiksi eli ihmiseksi, joka tekee jotakin pelkän ajattelemisen lisäksi.

Kellottomuuteen on ollut pari poikkeusta. Tietokoneaparaateillani on ollut tyypillisesti kello ja olen useimmiten pitänyt sen valtakunnan ajassa. Matkapuhelinluurini on ollut vastaavassa kunnia-asemassa. Kellonajalla pelaaminen voi sotkea kalenterin lukemista, jos kokouskutsuja koettaa perata, joten minkäs teet, mutta olen sentään voinut piilottaa kellonajan näkökentästäni siten, etteivät minuutit vilise silmissä kun koetan keskittyä oleellisempaan asiaan.

Vasta nyt havahduin kuitenkin riittävän tuskaisena siihen, etten tarvitse kellonaikaa lukiessani sähköisessä muodossa artikkeleita. Olen saanut ilmoitushäiriöt piilotettua puhelimesta, joten jokin pidempikin tarina voi solahtaa sen puolesta lisä-ärsykkeittä, mutta silti tänäänkin tiesin kellon lähestyvän yhtä kun vielä tutustuin maailman mahtavimman ihmisen puhelinkäyttöpolitiikkaan (ilmeisesti hän nauttii puhelimella soittamisesta ja sen soimisesta, kuten vanhuksille sopivaa on).

Koska minulle suopeat tekoälymallit eivät tarjonneet ratkaisua, tartuin jääkiekkoteippiin ja tässä sitä ollaan. Kellonajan näkee yhä jos näkee hiukan vaivaa, joten myöhästymisen syy on toisaalla, mutta asiaa ei hierota vasten kasvojani koettaessani keskittyä johonkin.

Applen mielestä ihmisen tulee tietää kellonaika, koska eroonkaan ei päässyt, mutta samasta ihmisystävällisyyden tehtaasta on tullut myös oletukseksi pakotettu yhdeksän minuutin torkutusaika. Ehkä joku käyttää sitä kananmunien keittämiseen, koska heräävät biologisina superihmisinä itsestään kello neljä, eikä sekään siksi ole asetus. Herätyskelloa en enää käytä kuin ironisessa hätätilanteessa, enkä nyt onneksi tuota yläkulman kellotietoakaan.

Samalla pito puhelimesta parani, joten olkaapa hyvät, kaksi hyötyä pienellä hinnalla. En tiedä kauanko askarteluun meni, mutta nopeammin tuli valmista kuin vaikuttamalla yhtiökokouksen kautta.

Kiinnostuneille luettavaksi suositukseksi The Atlanticin tarina The Secret History of Trump’s Private Cellphone, näin.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/59-ajaton-ilo/

#58: Kajoita ja kahlitse

Sun, 01 Jun 2025 16:48:16 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/58-kajoita-ja-kahlitse/ -

Mainitsin viimeksi ja toistan nyt puolenvälin ylitettyäni että Virpi Hämeen-Anttilan Paino on erinomainen kirja. Pidän siinä käytetystä kielestä ja yhdistelmästä omia havaintoja sekä niistä johdettuja laajempia linjoja. Erityisesti pidän siitä, kuinka sovitettavia hänen kuvaamansa ongelmat auktoriteettien toilailuista, laiminlyönneistä tai ajattelamattomuuksista ovat pienen ihmisen kasvutaipaleen varrella.

Oirehtia voi monella tapaa, mutta syyt ovat varmasti monille tunnistettavia.

Mielenkiintoisen ilmaisuvoiman lisäksi kirja on hyvin suositeltavaa luettavaa kaikille, jotka joskus ovat toisten ihmisten kanssa tekemissä. Kustantamon mainostekstien jälkeen tuosta voi jäädä toisenkinlainen kuva, että kiinnostavaa kenties jos olet ylipaino-ongelmien kanssa paininut koko elämäsi, mutta muille ei varmaankaan tule hyödyllistä tietoa, ja sehän vasta olisikin pötyisä ja kammoksuttava väärintulkinta.

Virpi tuo kirjassa esille muun muassa sellaista mielenkiintoista kulmaa tavastamme ajatella ruumista ja henkeä erilleen repiviksi. Esimerkiksi siis siinä tilanteessa, jossa ihminen on uupunut, voi hän riutuessaan tai lihoessaan liittyä vihaamaan sitä henkeään kannattelevaa kokonaisuutta, joka ihmisenkin keho on. Vaikka molemmat ovat samassa veneessä.

Lääketieteessä puhutaan hienosti ihmisestä psykofyysissosiaalisena kokonaisuutena, mutta kovin innokkaasti kiilaa lyödään silti kaikkiin väleihin, joihin sijaa suodaan. Ihmisessä on vikaa, vaikka yhteisönsä olisi mätä, tahdonvoimassa puutetta jos rasvaa kertyy mutta lihaksia ei, luontainen älykkyys ei riitä kun matemaattiset kaavat eivät tartu kerrasta kaaliin.

Ketä sellainenkin vastakkainasettelu sitten suosii, saatamme miettiä joskus hiljaisuuden meille suotuessa.

Siksi kirjasuositus, koska se antaa eväitä ajattelulle. Kiitos kirjoittajalle rohkeudestaan kertoa aivan tavallinen ja tietysti tavallaan karmean tylsä elämäntarinansa meille muille oivalluksia ammentaa.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/58-kajoita-ja-kahlitse/

#57: Yläluokittelua

Fri, 30 May 2025 21:45:29 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/57-yl%C3%A4luokittelua/ -

Kirjastolaitosta tuntematta ei voi olla mahdollista löytää etsimäänsä teosta, eikä välttämättä edes kirjastoa rakennuksena. Joissakin maissa ja kulttuureissa ne ovat suureellisia maamerkkejä, jotka kutsuvat kiertelemään, toisissa taas lakisääteisiä pakkoja, joiden seinistä käy säästäminen kuin kannen suunnittelusta kustannusyhtiöissä.

Olen valittanut järjestämisestä ennenkin, mutta havainnollistan sen huonoutta kirjastokierroksen kautta. Esimerkiksi muinoin mainitsemani Isäni, Rölli on luokiteltu lainaamanani niteenä 77.492 tarkoittaen sen olevan Yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmän (YKL) mukaisesti joukkiossa Elokuvan ja televisio-ohjelmien historia, Suomi. Kirjassa sivutaan Rölliä, joka on suomalainen tv- ja elokuvaklassikko, mutta vielä enemmän kirja on minun makuuni kirjoittajansa Heta Tuppuraisen matka isäsuhteensa saloihin. Jos kirja olisi elämänkerroissa tai pärjäät kyllä yksin (engl. self help) -hyllyssä en hämmästelisi asiaa lain. Tuppuraisten sukukronikastakin käyvänä se voisi olla myös yksilöä laajempaa historiaa avartavassa osiossa.

Virpi Hämeen-Anttilan Paino: Miten pääsin sinuiksi kehoni kanssa on kustantamonsa vihjaavasti luokkaan 99.1 Elämäkerrat, muistelmat leimaama, mutta paikallista kirjastolaitostani ei puijata. Poikkeuksellisesti luin takakannen ja siteeraan sitä, sillä sen mukaan teos on “omakohtainen, avoin kuvaus elämän mittaisesta kamppailusta painon kanssa”. Löysin kirjan hyllystä 86.2 Suomen, suomalais-ugrilaisten ja uralilaisten kielten kirjallisuuden historia ja tutkimus, jolle voi olla vahvat perusteet leipätekstissä. On joka tapauksessa syytä miettiä mitä elämänsä varrella tekee, jottei historia olisikaan painolastina myöhäistuotantoa luokiteltaessa.

Sarjakuvista. Riika Ruottisen Porno sijainen on luokiteltu numeerisesti 85.32, joka tarkoittaa samaa kuin Suomenkieliset sarjakuvat. Kirja voisi olla elämänkerta, jollei muotonsa sattuisi olemaan sarjakuva. Samasta laarista löytyy myöskin erinomaisen silmiäavaava Aapo Kukon Karmea tarina: Kertomus Kongosta, joka voisi olla myös monessa muussa lokerossa.

Olen vain vähäisesti informaatiotutkimukseen perehtynyt ihminen, joka hämmästelee silti tämän luokittelun perusteita. Miksi tällaista tarvitsee ylipäätään olla olemassa, siis.

Näen ongelmaksi sen, että keskenään hyvin kiehtovalla tavalla samankaltaiset teokset voivat päätyä aivan eri puolille kirjastoa silloinkin kun tekijöiden mukaan aakkostaminen saattaisi tuoda ne toisiaan liki. Lisäksi ihminen saattaa jäädä jumiin johonkin tiettyyn, hyväksi havaittuun osastoon, kuten fiktioon tai jostakin syystä lähikirjastossani erikseen koottuihin ja vielä varoittavasti päätyyn lisätyillä d-kirjaimella korostettuihin dekkareihin. Että varmasti tietää mitä saa, eikä erehdy lukemaan korkeakirjallisuutta tai vastaisesti päin toisin.

Kirjasto voisi olla paikka, jossa on valtavasti tietoa ja kaikkialla tihkuva löytämisen riemu. Se ilo on tapettu pakottamalla opukset muotoon, josta poikkeaminen sallitaan vain henkilökunnan nostamien poikkeuskirjojen joukosta. Jottei vain milloinkaan kävisi niin, että joku ei joskus löytäisikään etsimäänsä, estetään tehokkaasti se, että joskus joku löytäisikin juuri sen mitä tietämättään tarvitsi.

Halutessasi tutustua Yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmään, jollei se jo ulkoa taitu, löydät sen kotoa poistumatta esimerkiksi Suomalainen asiasanasto- ja ontologiapalvelusta Fintosta .

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/57-yl%C3%A4luokittelua/

#56: Maanvaivaaja

Mon, 26 May 2025 15:26:03 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/56-maanvaivaaja/ -

Suomi on suurten etäisyyksien maa, mutta yksityisautoilijana sitä on vaikea tavoittaa. Päällystetty tie vie melkein mihin tahansa kolkkaan, johon keksii minkäänlaista asiaa. Matka-ajat ovat tunteja eivätkä ollenkaan vuorokausia, kuten kuvittelisi.

Ellei sitten kokeile sovittaa itseään julkisten tahtiin.

Usein liikennöin kiireessä, koska lähden myöhässä. Jotenkin aina on tärkeämpää tekemistä kuin edustaa edukseen. Vuosi vuodelta kiirehtimiseni on kuitenkin saanut rauhallisempia muotoja, koska harva asia sitten kuitenkaan on vartin päälle. Monessa tapauksessa saattaa huomata ilokseen senkin, että oma läsnäolo voi kenties kohottaa tilaisuutta, muttei poisjäänti olisi sitä varsinaisesti lässäyttänytkään. Ihmiset ovat sangen sopeutuvaisia lajinsa lukuun.

Sitä suuremmin hämmentää se, että kallioita leikataan suorinta tietä salliviksi ja teitä ylipäätään tehdään niin hurjissa määrin. Mitä pahaa seuraisi siitä, jos kaikkialle kestäisi kahta kauemmin? Ehkä jokin matka jäisi silloin jopa tekemättä tai ihmiset oppisivat jälleen nauttimaan nuotiokahveja, laittamaan kirjettä edeltä, että lähden tästä tulemaan, varmaan pari päivää siitä kun luet tätä lähestyn puron suunnasta.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/56-maanvaivaaja/

#55: Kärsimysnäytelmä

Thu, 22 May 2025 21:12:30 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/55-k%C3%A4rsimysn%C3%A4ytelm%C3%A4/ -

Silmiini sattui, mutta sitä sattuu usein, ja tällä kertaa näin kävi luettuani Financial Timesin juttua yhdysvaltalaisesta aseenkäytöstä, jonka kohteeksi sattui tällä kertaa kaksi israelilaista diplomaattia. Linkki lopussa.

Tarinassa kerrotaan kuvien kanssa uhreista, jotka saivat Washingtonissa luodista. Tekijä on huutanut Palestiinaa ja saatu kiinni. Paikallinen presidentti pahoittelee, Israelin valtiojohto kiristää turvatoimia ja vaatii nollatoleranssia juutalaisvastaisuudelle.

Suurlähettiläänsä jenkkilässä kertoo kuolleiden olleen pariskunta, joka oli aikeissa kihlautua. Sormus oli hankittuna tällä viikolla ja kosinta olisi tapahtunut seuraavalla, heidän matkallaan Jerusalemiin.

Toimittaja on koostanut myös joitakin tietoja Israelin kesäretkestä Trumpin sijoitusparatiisiin, joten lukija saa tietää, kuinka palestiinalaisia on kuollut arviolta yli 50000 ja miten nälkää näkee Yhdistyneiden Kansakuntien arvion perusteella puolisen miljoonaa ihmistä.

Harmillisesti siellä ei ole pariskuntia, jotka uskoisivat romanttiseen rakkauteen. Vaivaisella sormuksen hinnalla voisi saada marttyyrimaisen mahtavaa näkyvyyttä ja myötämielisyyttä kansainvälisessä tai ainakin länsimaisessa mediassa.

Joku kuolemaa syleilevä voisi korostaa sitäkin, kuinka israelilaisina he ovat myös vastuussa hallintonsa tekemisistä, vaikkeivat olisi diplomaattejakaan, aivan kuten nuo tuhannet palestiinalaiset ovat kollektiivisessa vastuussa. On tietysti aivan kamalaa, että peli vuotaa kentän ulkopuolelle ja joku keikuttaa pelilautaa.

Ylipäätään tappamiseen voisi suhtautua taustoista muistuttaen, kuten tämäkin lehti tässä tekee, mutta mistä saisimme tarinoita jo kuolleista ja kuolemaa tekevistä? Ehkä tekoälyä voisi soveltaa tähänkin.

On varmaa että israelilaisten toimesta kuolemaa tekee nytkin nuori, joka oli pienesti ihastunut samaa koulumatkaa taittaneeseen naapuriinsa, joka harmitteli koulun loppumista pommitusten vuoksi, koska samasta syystä he eivät enää nähneet niin usein kuin ennen. Eivätkä nyt enää milloinkaan.

Toivottavasti tulee uusia, sillä muutoin romantiikka totisesti kuolee.

Tässä kimmoikkeena toiminut artikkeli, kuten luvattua: Financial Times ja päivän uutinen otsikolla Two Israeli embassy staff shot and killed in Washington.

Jälkikirjoitus 23.5.2025 kello 13: Juuri saamani tiedon mukaan toinen kuolleista oli amerikkalainen, joten hänen kykynsä vaikuttaa israelilaiseen politiikantekoon oli tietysti vajavainen. Olkoon hyvä osoitus niputtamiskyvystä ja sen haitallisista seurauksista tämäkin, silti.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/55-k%C3%A4rsimysn%C3%A4ytelm%C3%A4/

#54: Älä ota kesäkirjaa

Wed, 21 May 2025 13:59:35 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/54-%C3%A4l%C3%A4-ota-kes%C3%A4kirjaa/ -

Jälleen on se aika vuodesta kun ilmoille kajahtaa kiistely kansankirkon asemasta pikkulasten arjessa sekä juhlassa, ja aika jolloin lehdet tekevät kustantamoiden myyntityötä ja mainostavat kevyttä lukemista vielä raskaampaa arkea tarpoville aikuisille todellisuuttaan paeta.

On suurenmoisen hölmöä ostaa uutuuskirja, sillä vanhan voi saada ilmaiseksi jonottamatta tai aivan pienellä rahalla. Eikä välttämättä tarvitse kuin katsoa edellisten vuosien vinkattuja teoksia, jollei mielikuvitus riitä hakea kauempaa.

Lukijoita lähellä olevana toimijana palvelen muutaman vihjeen verran, kuten kuvattunakin on:

Muinaiseen mereilyelämään voi uppoutua avaamalla Volter Kilven Alastalon Salissa. Luettavaa voi riittää pidemmäksikin purjehdusreissuksi, mutta nopeasti sivut myös kuluvat kun tarinaa myötäelää.
Kesäisen kuuma Ryszard Kapuścińskin Keisari kertoo vain pikkiriikkisen palan Etiopian historiasta ja ehkä se voisi kertoa jotakin yhä tästä päivästä jossakin toisaallakin, samoja ihmisiä kun olemme. Kustantamoista kenties laajemminkin kertoo jotakin se, että kanteen on mallattu koko Afrikan manner.
Mökkihöperöyttä häivyttämään sopii Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelija muun muassa siitä syystä, että siitä inspiroituneena voi maailmaa oppia tarkkailemaan filosofisella viisaudella, vaikkei kukaan elollinen olisikaan vieressä siitä tykkäämässä ja sitä jakamassa.
Teitä taittaessa on vielä vaikea, muttei ikuisesti niin mahdotonta, olla näkemättä erilaisia puuhökkeleitä ja iloksemme Juha Kuisman Suomalainen lato kertoo niistä hyvin johdattelevaan sävyyn myös toisen polven kaupunkilaisen ymmärrystä laajentavalla tavalla. Opi näkemään siirtymät huoltoasemien välillä toisella tapaa, kuuluu lupaukseni.
Kulttuurijanoisille kielikorville Katharine Towersin kokoama Ten Poems about Clouds sanoittaa sen, mitä niityllä makoillessa toivoisi voivansa itsekin. Kääntäjäkykyinen ihminen maistaa sanat suomeksi ja ilahduttaa läheisiään näin täytetyillä postikorteilla, jotka henkivät irtiottoa toimistoympäristöstä.
Yöttömän yön huomaa siitä, etteivät varjot ympäriltämme katoa hetkeksikään. Kari Enqvistin Valo ja varjo kertoo juuri tästä tai muusta, mutta sopii ainakin täydellisesti luettavaksi juhannusvalmistelujen alla. Taiteellisen videon saa aikaiseksi kuvaamalla tämän siirtymisen rovioon, jahka liekki lyö, vaikka kaipaamaan jäisikin sitten syksyinen divarikiertelijä.

Kyynelten, kesäsateiden, suoupotusten ja muiden jo mainittujen syiden tähden kaikkia näitä kannattaa haalia ylimääräisin kappalein. Samalla voi vieraille tuputtaa kirjakassia lähtiessä mukaan, jotta eivät uskaltaudu käymään enää ikinä. Jos joku ilahtuukin niin saatesanoilla tule hakemaan lisää kun saat nämä luettua puuttuu joku läheinen ilonpitoon ja kertoo ettei enää ikinä, kukaan kestä kirjapinoja ja kokkokin on kerran vuodessa vaan.

Paitsi meillä suomenruotsalaisilla.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/54-%C3%A4l%C3%A4-ota-kes%C3%A4kirjaa/

#53: Eläinrakkaat

Tue, 20 May 2025 14:02:28 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/53-el%C3%A4inrakkaat/ -

Minusta on käsittämättömyyttä liippaavan omituista se, miten paljon ihmiset nojaavat kipua tunteviin eläimiin omassa selviytymistarinassaan. Ja kuinka tätä sitten jatketaan senkin jälkeen kun pahimman yli on hengissä päästy. Suomen kaltaisessa maassa voitaisiin hyvin syödä lanttua ja papuja, tai mitä soijaa ituhipit ikinä selviytyäkseen nakertavatkaan, eikä kukaan kuolisi nälkään tai puutostauteihin. Silti karjatalous on valtavan tärkeä huoltovarmuuskomponentti ja ylisukupolvisromanttinen elannon tuoja aivan kuten turpeenpoljenta tai turkkien repiminen kidutettujen yltä.

Kunnes eräänä päivänä se ei olekaan ja sitten näytellään porukalla sormea että olitpa tyhmä ja ilkeä.

Jokin kaunis päivä olisi hauskaa toteuttaa sellainen taideprojekti, jossa esimerkiksi pitkälle jalostetun koirarodun edustajia pakkaisi hetkeksikin tyhjennettyyn navettaan ja mallintaisi heille samanlaiset puitteet kuin jokin sonnilauma nyt elääkseen saa. Siellä voisi sitten kameran kanssa kiertää ylpeän emäntäparin perässä kun on aktivointipallo ja vettä saa juodakseen ja ulosteetkin siivotaan säännöllisesti ja suihkutellaan varpaiden suuntaan ettei taudit leviä. Kivasti voivat koiruliinit kommunikoida lajityypillisesti haukahdellen, vaikka välissä olisikin aina aita estämässä lähemmän tuttavuuden tekemisen.

Näillä kaikilla on myös nimi ja kyllä ne aina ilahtuu kun tuosta ovesta käyn peremmälle!

Tämän unelman tiellä ei ole tosiasiallisia esteitä, sillä uskoakseni risteytyspolkuja käyvät lemmikkiunelmoitsijat tekevät tuota arjen anarkistisista syistä eli herättääkseen ihmisissä hämmennystä sen suhteen, kuinka järkevää voi olla noin kärsivän ja kivuliaasti elävän eläimen säilöminen itselleen vieraaseen ympäristöön ja ehkäpä vielä raahata näyttelyihin edustamaan, silloin kun lääkärin kontrollikäynti ei estä muuta vapaa-ajanhuvia.

Me sivulliset olemme hitaita hoksaamaan, mutta niinhän taiteen kanssa aina on.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/53-el%C3%A4inrakkaat/

#52: Pahan partio

Sun, 18 May 2025 13:49:11 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/52-pahan-partio/ -

Partiolaiset marssivat ja minä liikutuin. Olen muutoinkin herkässä mielentilassa elämänlaadullisista syistä, mutta uskoakseni osaisin parhaimpana päivänäkin surra sitä seikkaa, että pikkulapset opetetaan kävelemään lipun perässä univormuissaan rummun tahtiin ja huutamaan käskystä iskulauseita. Näillä taidoilla ei ole mitään arvoa kenellekään, siinä missä pitävällä hirttosolmulla voi sentään auttaa läheisiä lähettämään avainämpäriä katutasolle.

Suomessa on joitakin ryhmittymiä, jotka saavat kävelyttää lapsia aurinkoisena päivänä ja hiukan rumempanakin ilman että vanhemmista tehdään ilmoituksia viranomaisille. Partio on tällainen, jotkin urheiluseurat ja vapaapalokunta tulevat mieleen. Ehkä muitakin on, mutta kokeilepa itse saada lapsia ulos joutumatta vanhempiensa puhuteltavaksi niin vaikeata on.

Pysyvätpähän poissa pahanteosta, voisi joku tirvaista, joten ehkä käytän samaa kun perustan anarkistilapsia kokoavaa yhdistystä.

Partio kuin muutkin järjestelmät tuottavat varmasti iloa ja hyötyä, mutta apeaksi mieleni tekee se, että ne pystyvät myös saamaan yhdenmukaista esittävän joukon esittämään jotakin tuollaista temppua. Tuosta voisi suoraan kävelyttää joukko-osaston sotavoimain kasarmille ja olisivat heti keskimääräistä alokasjoukkoa nohevamman näköisiä kulkureita. Se on minusta pelottavaa.

Ennemmin tuon ikäisille voisi antaa keppihevoset alle ja roskapussit käteen, koska meistä iäkkäämmistä ei ole leikkimään eikä siivoamaan jälkiämme.

Sen jälkeen voisi opettaa omilla aivoilla ajattelua. Ehkä sitä tehdäänkin. Kenties maailmaa muuttavat he, jotka tuolla potkivat kiviä epätahtisesti ja miettivät että isona teen jotakin joka muuttaa maailmaa, eikä vain säilytä sitä ennallaan. Silloin partio tekee hyvää kasvatustyötä, jota minäkin voin tukea.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/52-pahan-partio/

#51: Elämän hallittavuus

Sat, 17 May 2025 21:30:30 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/51-el%C3%A4m%C3%A4n-hallittavuus/ -

Hämmästyttävintä nuoria ihmisiä nähdessäni on ajatella heitä jotenkin kyvykkäinä olioina. Pintapuolisesti niin varmasti on tai se on ainakin mahdollista, eikä ole mahdotonta, etteivätkö he olisi monissa asioissa minua paljon taitavampia myös. Hämmästykseni juontuu siitä kirjosta asioita, joita olen koettanut tässä vielä lyhyen elämäni varrella haltuunottaa ja siitä nöyrtymisen hetkestä, ettei näissäkään rutinoituminen ole käynyt helpoksi.

Joitakin esimerkkejä, jotta muistaisin.

Olen huomannut hyväksi tavaksi kirjoittaa ajatuksiani ylös päiväkirjamuotoon ja laajemminkin, jotta päässäni olisi pyöriteltävää joutohetkiin tai keskustelujen yhteyteen. Lisäksi olen keksinyt lukemisen olevan hyvä tapa saada täydennettyä ja vinoutettua valmiita ajatuksia, kenties myös altistua jollekin, jota en milloinkaan tulisi ajatelleeksi ilman ärsykettä.

Säännöllinen hengästyminen on hauskaa ja jollei sitä tarjoile arki muissa muodoissaan on syytä vääntäytyä lenkille tai salille. Jos syö joka päivä lämmintä ruokaa on mahdollista ettei kuihdu.

Nukkuminen on tärkeämpää kuin tikut silmissä puristaminen, paitsi jos sen vuoksi uhkaa laiminlyötyä harvinaislaatuiseksi nähtävä tilaisuus, jolloin onkin hyvä muistaa että ihminen pärjää aika vähällä unella jonkin aikaa.

Jollei aseta itselleen rajoja asettaa ruumis ne ennen pitkää.

Miten voisi jokin nuori ihminen tietää tätäkään vähää, jollen minäkään. Sitä minä mietin kun sellaisiin törmään. Lista ei ole pitkä, eikä tietenkään täydellinenkään, mutta jotenkin se täytyy itse tehdä todeksi.

Viimeaikaisin ratkaisuni on ollut koettaa saada asioista tarpeeksi vähän aikaa vieviä. Näin jotta kaupasta osaa miettimättäkin ostaa tarpeeksi raaka-aineita. Omien tuntojen kirjaamisen saa ujutettua kieltenopettelun kylkeen, vaikkei olisikaan kunnon kirjoitusaparaattien äärellä. Kirjoja voi ripotella ympäriinsä ja kantaa taskussa, jotta jollakin soveltuvalla hetkellä on mahdollisuus altistua uudelle. Ystäviä voi yrittää nähdä lyhyestikin, vaikkei aika riittäisi loputtomiin. Kahvia voi juoda ihmisten ilmoilla, jotta samalla on mahdollisuus törmätä odottamattomiin tilanteisiin.

Vielä ratkaistavana on monta murhetta, kuten siisteystason ylläpitäminen, mutta pienin askelin. Sekin olisi hyvä hoksaus, että jollei aika riitä kaikkeen tähän, on syytä luopua jostakin. Minun kohdallani luultavasti töistä, vaikka hukkaan aikaani varmasti turhempiinkin asioihin.

Joku päivä opin miettimään mitkä ovat sellaisia minä-asioita, joita ei kukaan muu voi tehdä lain tai yhtä hyvin, ja keskittää toimiani sitten siihen. Sillä lailla maalimasta voisi tulla hauskempi paikka jollekin muullekin tallata.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/51-el%C3%A4m%C3%A4n-hallittavuus/

#50: Vaikuttamisen vaikeus

Fri, 16 May 2025 13:55:35 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/50-vaikuttamisen-vaikeus/ -

Politiikka on määritelmällisesti yhteisiin asioihin vaikuttamista. Vaikuttaminen on muutoksen edistämistä ja joskus toteutuessaan myös aikaansaamista. Vastavaikuttaminen on tämän estämistä. Näin ymmärrän sanoja.

Hanna Nikkanen kirjoitti tälle päivälle päivätyssä Long Playn uutiskirjeessä, ettei Gazan tilanteeseen vaikuttaminen tapahdu välttämättä kovinkaan tehokkaasti viihdelaulukilpailuohjelmaa boikotoimalla ja siihen tempautuvia vastaan protestoimalla, vaikka se tuntuisi kuinka hyvältä. Kirjoitukselleen lämmin suositus, vaikka tietääkseni sitä ei näin julkisesti ole saatavilla kuin sisäpiiriläisille. Nykäise hihasta niin jaan sivun omasta muistivihostani.

Kirjeessä korostetaan tätä nykymaailman hankaluutta: meillä ikään kuin on olemassa valtaapitäviä, joille asioita voisi eskaloida, mutta rätisevien paistinpannujen tapaan he lähettävät kuumat perunat taivaan tuuliin. Millekään ei voi mitään, eikä koskaan ole oikea hetki keikuttaa venettä. Maailmaa kannustetaan parantamaan nuoresta pitäen, muttei aaltojen luomisen hinnalla, sillä sellainen karkottaa kaikki viisaat kalat ja lopulta olemme jotenkin tyhjän päällä sekä nälissämme.

Muttei ole helppoa vaikuttaa ruohonjuuritasolla missään. Koetapa saada päiväsajatkin lukittava alaovi pysymään hetki auki kainoin pyynnöin ja joku voi vastavaikuttaa siihen, ettei tämä ole hyvä siirto. Ehkä tämä maailmamme ongelma on siinä että niin monella on pääsy hätäjarruun ja sitä kiskaistaan seurauksia pohtimatta.

Toisella puolen valtamerta on toisin, voisi nopeasti ajatella, muttei se tokikaan ole totta. Jos olet jo kyllin tukevasti vallassa kiinni on jarrutusyritys turha, aivan kuin tämä meidän kansalaistemme pihinä palestiinalaisten ihmisoikeuksista. Mutta järjestäpä omakustanteinen rauhanturvaamismatka niin jarruja löytyy kyllä, uskallan veikata.

Kenties uusi paavi järjestää lasten ristiretken rauhan puolesta, sillä häneltä se onnistuisi ja edellisestä onkin jo aikaa. Eivät olisi samat lapset muutenkaan menossa, mutta aikaeron takia eivät varsinkaan. Vanhemmat kyllä päästäisivät, koska auktoriteetti kannustaa.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/50-vaikuttamisen-vaikeus/

#49: Röllien sukua

Tue, 13 May 2025 21:39:21 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/49-r%C3%B6llien-sukua/ -

Erinomaisen mediapeiton ansiosta tiesin että on olemassa kirja Isäni, Rölli, mutta viipyilevän luonteeni tähden vaadittiin satumainen esiinnosto kirjaston henkilökunnan toimesta, jotta kasvotusten kirjan kanssa päädyin. Sitten tämä Heta Tuppuraisen kirja tulikin luettua pikaisesti ja liikututtua avokyyneliin useampaan kerran.

Tästä saa tarinaa toisaalle ja pidemminkin, joten palaan varmasti kirjan äärelle teksteissäni myös.

Tuli lukiessani mieleen se, kuinka taitavasti muutamassa sadassa sivussa käydään läpi kirjoittajan isäsuhteen kautta myös muuta sukua. Jos kuuluisin sukuun sen vanhana tai uutena jäsenenä voisin kuvitella saavani tällaisella lukukokemuksella aika monien juhlien edestä pohjustusta siihen, kuka kukin on ja miten heidän kädenjälkensä saattaa elämissä näkyä.

Toki pääpaino oli Hetan vanhemmissa isovanhempineen ja Allun työtovereissa, joten sukukronikaksi muovaaminen on taiteellista vääristelyä. Tuli silti mieleeni, ettei tällaisia tarvitsisi monenkaan ihmisen tehdä, kun jo olisi käsillä aika kattava sepustus ihmisistä taustavaikuttimineen. Kuitenkaan jostakin syystä sellaisia ei hevin tehdä, tai sitten tarkastelunäkökulma on niin etäinen, ettei ylisukupolvisia traumoja ruokkivia piirteitä välttämättä ruodita lain, esimerkiksi.

En usko että tällaista kirjaa julkaistaisiin ei-kenenkään lapsen isäsuhteesta, mutta pidän piirteitä tunnistettavina. Siksi lämmin suositus.

Huomasin myös muistavani rölliseikkailuista verrattain vähän, vaikka kasetteja ja pikkukakkosjaksoja tuli katsottua taajaan. Toisaalta paluu menneisyyteen toimi ehkä siksikin voimalla. Mikä parasta, kirja kannusti miettimään oman luovan tuotannon vaikutusta itseen ja muihin, sekä omien urautumisten vaikutusta karahtaneisiin ihmissuhteisiin. Tässä mielessä henkistä sukulaisuutta on jo havaittavissa, siis, eikä oppi toivottavasti mene hukkaan.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/49-r%C3%B6llien-sukua/

#48: Roskanheittäjät

Tue, 13 May 2025 14:15:16 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/48-roskanheitt%C3%A4j%C3%A4t/ -

Muinainen videopeli on tämä Theme Park, jossa huvipuistoa suunniteltiin. Tontti oli jo ja sille piti keksiä budjetin rajoissa täytettä erilaisin kieputtimin ja kioskein. Jahka niitä heitteli ja latoi polun portilta peremmälle saattoivat vieraat tulla tuomaan rahansa, mikäli pääsylipun jälkeen sellaista vielä oli. Jonottamisen lisäksi vieraat osasivat oksentaa, joten viihdyttäjien lisäksi henkilökuntaan piti palkata luuttuajia.

Sellaista oli tilasuunnittelu silloin. Saatoin kokea tällaisen eritekerrostuman turhan vakavana huolena, koska kovin menestyvää huvipuistoa en muista milloinkaan nähdyn tehdyn. Henkilöstökulut kaatoivat lupaavan liiketoimen jälleen kerran.

En tiedä millaisin simulaatioin kaupunkisuunnittelua nykyään tehdään, mutta käytännön harjoituksia uskallan yhä peräänkuuluttaa.

Olisipa hienoa jos kameratekniikkaa käytettäisiin siihen, ettei liikennevaloja vaihdeta keltavilkutteisista ajakaa omaan tahtiinne sääntöjä noudattaen -piittaamattomista perinteisiksi kuin silloin kun risteyksessä on yli yksi toimija. Montako minuuttia ihmiset kuluttavatkaan punaisia tarpeettomasti kunnioittaen?

Jos suunnittelukaarti kulkisi käytetyt nenäliinat ja ryystetyt banaaninkuoret käsissään ympäri katuja he saattaisivat myös hoksata tarpeen erilaisille hävitysastioille.

Mutta nykyään ei ole aikaa kokea, koska pitää tehdä. En ole immuuni asialle, toivoisin vain olevani. Ehkä joku näyttää joskus mallia.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/48-roskanheitt%C3%A4j%C3%A4t/

#47: Järjestysjärjettömyys

Mon, 12 May 2025 13:18:05 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/47-j%C3%A4rjestysj%C3%A4rjett%C3%B6myys/ -

Mark Forsyth on kirjoittanut kielestä kirjoja ja ilokseni aivan ensimmäisen avaamani alussa hän mainitsee viisauden, joka on vielä tekevä meistä ystäviä. Kirjan nimi on The Horologicon ja voin sitä jo suositella, mutta oleellinen huomio liittyy aakkosjärjestämisen typeryyteen sanakirjakäytössä.

Kirjailija kertoo, kuinka kirjainten perusteella järjestetyt asiat saattavat olla käyttöloogisesti hujan hajan, kuten suomen kielen sanat kirahvi, taideteos ja akryylimaali sekä ilmaisu oivaltamisen riemu osoittavat. Loogisesti nämä etenesivät vaunu vaunulta vieretysten, mikäli rakennelmaa seuraa sivusta, jolloin ymmärrys kasvaisi vähitellen, eikä työmuistia kuormitettaisi epäloogisilla lankaleikkureilla, vessapapereilla ja avaruudella eikä ilmaisulla huomattavan tylsistynyt.

Tuo itse teoksensa on ratkaisuesitys viheliäiseen pulmaan. Minulla puolestani ei ole ratkaisua, mutta laajennan ongelmakenttää koskemaan kaiken muunkin, mihin erehdymme ujuttamaan järjestystä kaaoksen selättämiseksi. Ei liene harvinaista että laitamme ihmisiä kirjainten tai numeroiden mukaisiin järjestyksiin, esimerkiksi, kun oikea toteamus voisi olla ettei tässä ole järkeä.

Taipuminen järjestävän tahon mielivaltaan pienin askelin legitimoi eli oikeuttaa tehdyn suoritteen, eikä sen typeryyttä käy lopulta lainkaan haastaminen. Joskus onni suosii ja siksi sanakirjassa anarkia ja arki ovat perätysten, mutta kukapa tuossa kohtaa, satojen latinalainojen jälkeen, enää uskoo että tässä olisi mitään suurempaa taustalla. Ja siten siihen kuihtuu vallankumous, jälleen kerran.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/47-j%C3%A4rjestysj%C3%A4rjett%C3%B6myys/

#46: Hautajaissydän

Sun, 11 May 2025 15:14:33 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/46-hautajaissyd%C3%A4n/ -

Satunnaisen usein sanomalehdissä on tarinoita hiljaisuudessa haudatuista ihmisistä, joiden seremoniallista poismenoa on todistamassa vain viran puolesta välttämätön väkijoukko. Sitten ajatellaan heidän surkeuttaan ja elämänsä yksinäisiä vaiheita, jotka ainakin loppumetreille ovat saattaneet sellaiseen siunattuun tilaan, jossa kukaan ei tiedä, välitä tai kykene muistotilaisuuteen osallistumaan.

Yksinäisiä on onneksi montaa lajia.

Yhtenä sellaiset, jotka käyvät muistotilaisuuksissa yksin. On nimittäin niin, ettei hautajaisia tokikaan vietetä kuollutta kunnioittaaksemme, emmekä välttämättä edes hävinneen läheisiä lohduttaaksemme. Kuolevan äärellä pysähdytään kertoaksemme omille läheisillemme historiaksi jääneen kautta siitä henkilöstä, joka me itse olemme, ja niistä asioista, joita pidämme arvossa.

Voivat tästä kalvenneen lähiomaisetkin nauttia, mutta erityisesti viesti on suunnattu niille eläville, jotka eivät välttämättä ole tässä valossa kutsuttua surijaa ole ennen nähneet.

Näin katsoen hautajaiset ovat mahdollisuus nähdä eläviä hiukan riisutumpina koristeistaan, vaikkei näin välttämättä aina käykään. Tästä syystä hautajaiset soisivat myös olla aina niin suuret kuin mahdolliset, jotta paljastamistilaisuuksia kertyisi taajaan ja tapa voisi tarttua arkeenkin.

Todellinen surkeus on sittenkin siinä, että yksin kuopattava ei anna yhteisölleen mahdollisuutta tutustua toisiinsa paremmin. Kuten hautajaisjuhlansa kieltävä ihminen, jonka tahtoa kunnioittamalla läheisensä jäävät paitsi mahdollisuutta kertoa miksi hyvässä ja huonossa joku ihminen on elämässään käynyt tai viipynyt.

Olisin hetki sitten voinut ajatella olleeni onnekas, kun edellisistä hautajaisista lienee jo kaksikin vuosikymmentä, mutta en nyt enää tiedä. Mitä kaikkea olisinkaan voinut oppia etäisistäkin ihmisistä ja kenties päästä lähemmäksi niitä, jotka vielä samaa happea haukkoivat.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/46-hautajaissyd%C3%A4n/

#45: Ystävyyden mitta

Fri, 09 May 2025 22:53:12 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/45-yst%C3%A4vyyden-mitta/ -

Tuli mieleeni sellainen määritelmä, jonka olen varmaankin keksinyt joltakin toiselta viekkaudella varastaen, että kenties ihmissuhteiden perustana toimii joukko samoiksi todettuja tarinoita. Tätä voi sitten laajentaa yhteiskuntatasollekin, kuten tällaisena nolla EU-lippua Eurooppapäivänä nähneenä ihmisenä uskallan julistaa.

Avaan tätä käsitettä hiukan siltä varalta etten ole aivan ymmmärrettävä.

On helppoa huomata, miten erimielisyys lyö kiilaa ihmisten väliin. Toisen ei tarvitse kuin sanoa ettei tänne mitään tähtilippuja kaivata ja heti olisi kaltaiseni suurvaltafani apeana. Täten pitäisi olla yhtäläisesti vaivatonta havaita, kuinka jeesmiesten samanmielisyysmyhäily voisi tuottaa ystävyyden pohjarakenteita.

Siksi tuo pieni täsmennys tarinoista, koska ei tietenkään riitä että asiat ovat jotenkin, vaan on myös tärkeää jakaa luomiskertomus: Tähän on tultu mutta miten. Tämä vaihe on myötämäkisillekin ihmiselle koetinkivenä, koska ihminen voi olla mitä hyvänsä mieltä erityisesti silloin, jollei ole miettinyt asiaa, eikä välttämättä edes osaa ajatella asiaa. Siksi huvittavasti voi käydä sitenkin, että tarinoimaan uskaltauduttuaan huomataankin, ettei erimielisyyttä oikeastaan ole pitkältä matkalta tarinaa, vain siinä loppukohtauksessa, jonka toinen onkin tulkinnut aivan toisin.

Siksi iloisesti voi ystävyyttä löytää pintapuolisen erimielisyydenkin takaa. Ja jos nyt idealisoinkin niin kenties taitavin tarinoin on mahdollista lyödä kipinää sinnekin, missä kosteanpimeän homeloukkoisen ilman vastaansanomaton löyhkä on lyödä vastaan.

Sehän meitä ainakin yhdistää, ettemme kumpikaan huviksemme harrasta hygieniaa.

Mitattavaksi asian tekee kertyneiden yhteisten tarinoiden määrä ja laatu. Mitä useammasta asiasta on syvällisestikin samaa mieltä, sitä todennäköisesti ystävämpi on. Kunnes toisin todetaan. Ja siksi edelleen suruaihe on, jollei tarinoita ota syntyäkseen, tai jos niiden louhiminen jopa tieten tahtoen estetään. Mitä kurjuutta!

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/45-yst%C3%A4vyyden-mitta/

#44: Sitoutumisongelman seurauksia

Thu, 08 May 2025 21:01:38 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/44-sitoutumisongelman-seurauksia/ -

Janan Ganesh kirjoitti taannoin siitä, kuinka nykyaikana on helppoa olla mieltä. Ongelmaksi hän toi vaihtamisen vaikeuden. Tällaiseen analyysiin hän päätyi pohdittuaan sitä, miksi edelleenkin suuri joukko ihmisiä on Trumpin kannattajia, vaikka hälytyskellot kilkattelevat siellä missä narut eivät vielä ole kuluneet tai kielet pakotettu katki.

Linkki lopussa, kuten nykyään tavallista.

Hän mainitsee kuinka ennen vanhaan saattoi olla jotakin mieltä ja sitten hetkeä myöhemmin toista. Ei välttämättä huipputason politiikassa, jossa mielipiteitä seurattiin taajaan jotta pääsisi puukkohippasille, mutta tavallisessa arjessa. Vaikka minunkin lapsuudessani osattiin puhua tuuliviiristä pahaa ja katsottiin kieroon niitä, jotka vaihtavat suosikkijoukkueitaan menestyksen mukaan, saattaa tilanne olla nykyään vielä pahempi.

Voi toki myös olla, ettei tällaista ilmiötä ole.

Se on kuitenkin nähtävissä oleva todentuntuisuus, ettei mielipiteen vaihtaminen ole sosiaalisesti kevyttä. Ihmisiltä odotetaan pysyvyyttä ja ehdottomuudesta palkitaan. Ehkä pahimmissakin hourupäälausunnoissa käy niin, että samaa mieltä olevat huruilijat innokkaasti taputtavat selkää puukotta, eivätkä erimieliset järki-ihmiset näe aiheelliseksi tämän yhden huuruilun takia lähteä ristiretkelle.

Huonosti teki Jeesus kun meni kuolemaan, sillä hän voisi nykyään riiputtua kaikkien pikkutärkeiden asioiden vuoksi ja sitten mentäisiinkin jo lapsia myöden aseet tanassa.

Kuviteltaessa hetki että ihminen voi muuttua, voi tätä takinkääntöä harjoitella oman kodin turvassa, kunnes itselleen myöntää mielipiteen muuttumisen mahdollisuuden. Luultavasti yhteisötasolla meille tekisi hyvää opetella väittelemään merkityksettömien asioiden puolesta ja itseämme vastaan jo ennen kuin päädymme kylähulluiksi kaduille. Ei siksi että meidän mielipiteellämme olisi merkitystä vaan koska esimerkkimme voisi rohkaista jotakin toistakin sanomaan että itseasiassa nyt kun mietin niin ehkä en olekaan enää äskeistä mieltä. Sitoutua voisi aina siksi kunnes ymmärtäisi paremmin.

Eikä mitään pahaa tapahtuisi, voisi tapahtua hyvääkin.

Koska internet muistaa kaiken, olisi hienoa, että ihmiset voisivat ammentaa iloa omistakin muuttumisistaan, eivätkä aina vain masentua kun muutos onkin rumentava ryppy lisää. Poimuileva iho mahdollistaa pinta-alan kasvamisen myötä kaikesta nauttimisen hieman vaikutusvaltaisemmin, joten on siinäkin typerä huoli.

Financial Timesissa julkaistu Janan Ganeshin näkökulmakirjoitus Take no comfort from America’s Trump backlash. Hänen artikkelinsa sanoo saman kauniimmin ja vähemmin virhein, eikä sorru samoihin esimerkkeihinkään.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/44-sitoutumisongelman-seurauksia/

#43: Uutisarvo on hupeneva illuusio

Wed, 07 May 2025 13:09:13 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/43-uutisarvo-on-hupeneva-illuusio/ -

Verovaroin tuotettu uutispalvelu, johon on lyöty muutakin hömppää kylkeen, on saanut saanut maksulliselta medialta runtua viimeiset vuosikymmenet. Yleisradiota särkevät poliitikotkin milloin millä verukkeilla.

Yksipuolinen ystäväni Ben Thompson kirjoitti uutismedian asemasta amerikkalaisvinkkelistä jo hyvän aikaa sitten. Linkki löytyy lopusta. Hän argumentoi tuolloin vuosikymmen sitten siitä, etteivät uutispalvelut niinkään myy uutisia lukijoilleen kuin mainostilaa yrityksille. Kun sosiaalisen median jätit sitten löysivät mainonnan ilot ja tarjosivat ilmoitustilaa ihmisten arjen lomaan kävi kustantamoiden markkina-asema ahtaammaksi. Mutta ihmiset haluavat yhä uutisia!

Harrastetason kiekko-otteluihin kuuluu kiinteästi se, että tuloksesta pelataan, mutta vasta ottelun jälkeen selviää kiinnostuneille varsinainen mittelön tulos. Tämä on sosiaalisesti kiinnostava asia, koska voittoa voi sitten hetken iloita ja henkiinjäämistä juhlistaa vaikkei voittaisikaan. Tämän jälkeen tuloksen uutisarvo pienenee, eikä kukaan välttämättä halua yhteiskuvaa äsken salaviisauden päällä istuneen tuomariston kanssa.

Vastaavasti itselle tärkeän tapahtuman lopputulosta voi toivoa pimitettävän, jotta juonenkäänteet ratkaisuhetkineen eivät olisi ennalta tiedossa. Kun asian tietää on arvonsa jälleen pieni.

Näillä esimerkeillä koetan korostaa uutisen arvottomuutta. Asian tietäminen voi olla arvokasta, mutta kun sen tietää, ei samaa välttämättä välitä ilmaiseksikaan huolia toisesta lähteestä. Tänä yltäkylläisyyden aikana meillä ei ole pulaa siitä tiedosta, kuinka maksullinen sirkushuvi on päättynyt, mutta uutisia valtaapitävien päähänpistoista saamme sitäkin harvemmin.

Johtopäätökseni voi olla ontuva, mutta julistan silti seuraavaa: Eritoten tällaisena aikana, jolloin uutisilla ei sinänsä ole kovin suurta itseisarvoa, on yleisradioiden kaltaisten julkisten palveluiden olemassa olemisen turvaaminen ensisijaisen tärkeää. Tämän kylkeen markkinoille sopisi vielä nippu nykyistä enemmänkin tylsiä asiakirjoja tutkivia mediataloja, jotka voisivat saada jonkinlaisen lehdistötuen lisäksi kiinnostuneista tilaajista puserrettua varoja toimintansa turvaamiseksi.

Suomessa on jo Uusi Juttu näin yhtenä tuoreena esimerkkinä, mutta hekään eivät uskalla pitäytyä tyystin päivittäisen uutislätinän toistamisesta. Ehkä heidän ja Long Playn väliin sopisi viikkotasoisia hämmästelyjä kokoava media, joka julkaisisi viikonloppuisin laajempia reportaaseja suuremmista asioista. Yhtä kaikki, jotta sinänsä vanhentuvia uutisia arkisistakaan asioista ei tarvitsisi tehdä klikkiotsikoin, olisi verovaroin kustannetulle hälinäkanavalle syytä olla resursseja.

Pikkukylän kana ylitti tien eikä meillä ole aikaa selvittää asiaa, mutta jos tällä on suurempaa arvoa tarttuu jokin syväluotaavimmista tahoista varmasti vieheeseen tuota pikaa.

Alussa mainittu Benin juttu löytyy Stratechery-palvelustaan otsikolla Publishers and the Pursuit of the Past ja se kannattaa tietysti lukea ennemmin kuin tämä juttuni.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/43-uutisarvo-on-hupeneva-illuusio/

#42: Vertailuviisaus

Tue, 06 May 2025 21:52:13 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/42-vertailuviisaus/ -

Muinoin tarjosin opiskelija-ainejärjestön lehden päätoimittajalle sellaista juttuideaa, jossa avattaisiin Amerikan Yhdysvaltain sisällissodan vaikutusta paikallisen yliopiston toimintaan. Tuossa hetkessä välitöntä yhteyttä ei ollut nähtävillä, joten hän uteliaana ihmisenä kannusti kirjoittamaan. Saatan muistaa asian myös hieman toisin kuin se oli, mutta tätä ei käy varmuudella todentaminen, koska en milloinkaan tarttunut toimeen ja käynyt kirjoittamaan.

Tästä virheestä oppineena kirjoitan nykyään useammin ideoita todeksi, vaikkakaan en vieläkään tarpeeksi usein.

Ehkä aiheesta on jo kirjoitettukin, enkä vain tiennyt tästä. Kuinka hienoa onkaan se, että näinä kielimalliavustajien aikoina tätäkin on nykyään helppo pienellä vaivalla testata.

Joka tapauksessa tarinan oleellinen osa on siinä, ettei tällaista suoraksi katsottavaa vaikutuskytköstä asioiden välillä välttämättä ole, mutta kaoottisessa järjestelmässä eläessämme on myös mahdollista, että yhteys on. Ensialkuun typeräkin kysymys voi pöyhittäessä paljastua hyvinkin mielenkiintoiseksi ja asioista opettavaiseksi, vaikkei siltoja pääsisikään lopulta rakentamaan ikuisiksi vaan pommittaen purkaa pitäisi lopulta nekin vähät, joita alkuvaiheessa luuli löytäneensä.

Tämä on siis hauska tapa kuluttaa aikaa ja leikkiä poistumatta ihmisten ilmoille.

Kysyin kohteliaalta tekoälyavustajaltani tuon yhdysvaltalaissisällissodan ja suomalaisyliopistojärjestelmän yhteyksistä tai tarkemmin‚ kuinka edeltävä vaikutti jälkimmäiseen, ja ilokseni lähteistetyssä vastauksessa mainitaan esimerkiksi sellaisia seurauksia kuin lisääntynyt tervakauppa, joka rikastutti yhteiskuntaa, sekä mahdollisti näin välillisesti yliopistojenkin rahoituksen parantumisen. Näin ylimalkaisella lukekmisella ja lähteitä tarkistamatta, kuten ajan kuvaan sopii.

Kysymys vastauksineen löytyy kiinnostuneille katsottavaksi täältä Perplexityn lokista, olkaa hyvät. Pienellä pöyhimisellä voisi löytyä siltoja yksittäisiin yliopistoihinkin, pieni maa kun on. Katsotaan kuka ensinnä ehtii julkaista jutun!

Mielenkiintoista voisi olla miettiä sitäkin, millä asioilla ei ole yhteyttä? Ehkä sellaisiakin on, vaikka pidän niitä tietenkin hurmoksen humalluttamana vähemmistöisinä.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/42-vertailuviisaus/

#41: Mennyt lämpö

Mon, 05 May 2025 13:54:20 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/41-mennyt-l%C3%A4mp%C3%B6/ -

Jotkin hyvistä asioista ovat vuosien takaa. Eräs niistä on Atlantic-lehden artikkeli nostalgiasta, josta kirposin ajattelutyöhön ja johon viittaan lähitulevaisuudessa. Juttu käsitteli nostalgiaa ja kuinka se voi toimia yksilötason pelastusrenkaana tilanteessa, jossa maailma muutoin näyttää kurjalta paikalta. Tällainen kaihomielisyys, koetun hetken ja siihen liittyvän tunnevyöryn uudelleenkokeminen saattaisi siis tuoda lohtua silloin kun sitä kaivataan.

Tämä on itsessään hauska ajatus, koska siitä voimme päätellä tällaisten myöhemmin nostalgioitavien asioiden olevan keräämisen arvoisia. Pahan päivän varalta korkoa kasvamaan, kuten ystävällinen pankkiiri sanoisi, jos sellaisia yhä olisi.

Toisaalta tästä voidaan johtaa myös sellainen ajatus, että nostalgioimaan ryhtyvä ihminen saattaisi tehdä sitä reaktiona tämänhetkiseen suruun tai lähitulevaisuudessa ennakoimaansa sellaiseen. Itse huomaan miettiväni kuolemaa ja lopullisuutta usein tällä nostalgiointimenetelmällä, joten ehkä se kertoo jotakin psyykeeni kulloisestakin tilasta, vaikka pidänkin tätä erinomaisena taitona.

Ehkä se on erinomainen taito vain kuten uiminen on hyödyllistä jos harrastaa vesiurheilua, eikä sillä muutoin tee välttämättä mitään. Mikä itsessään antaa aihetta syvien vesien luotailuun omassa tykönäni.

Yhteiskunnalliseksi laajentamalla nostalgiointi ja siihen tarttuminen voisivat kertoa siitä, ettei kaikilla muillakaan mene välttämättä loistavasti. Ovathan vanhat Aku Ankat mahtavia ja niin edelleen, mutta maailmassa on myös nopeasti laskien tuhat muutakin lukemisen arvoista tarinaa, jos sattuu sarjakuvista pitämään. Vanhoja ystäviä on hauska nähdä, mutta viimeisimmän tiedon mukaan jokaiselle voisi löytyä noin kaksi kelvollista tuttavuutta, josta he eivät vielä ole kuulleet. Pelottava tulevaisuus voisi näin keittiöstä katsoen saada ihmisen iloitsemaan menneistä asioista, eikä silloin välttämättä tule vaikutettua siihen, mihin vielä vaikuttaa voi.

Ehkä nostalgia onkin vain ensiapu pahimman yli? Tästä artikkeli vaikenee, mutta totta puhuakseni referoin sitä muutenkin ehkä vain yleisen aihepiirin verran. Kannattaa lukea, siis, jos vaikka ajatuksia herää kaikille kokijoille: Nostalgia Is a Shield Against Unhappiness. Voihan olla niinkin että nostalgiointi on tervettä samalla tapaa kuin hengittäminen ja jos sitä ei oikein osaa niin aikuisiällä meditointi tuntuu vielä enemmän työltä, jos sinne saakka sinnitteleekään.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/41-mennyt-l%C3%A4mp%C3%B6/

#40: Jakovaraa ei ole

Mon, 05 May 2025 12:39:31 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/40-jakovaraa-ei-ole/ -

Arkisessa keskustelussa saattaa ihminen törmätä siihen, että muillakin ihmisillä on kantoja. Erityisesti metsänomistajat ovat sellaisia, koska änkyräsukulaisen tavoin puu lyö leiville vasta kuollessaan.

Eräs todeksi kuviteltavista asioista on työtä tekevien ihmisten jakaminen suorittavan tason liukuhihnaduunareihin ja omilla aivoilla ajatteleviin tietotyöläisiin. Kuvittelen usein olevani parhaimmillani älytöissä, mutta nyttemmin alan epäillä ettei asia välttämättä olekaan niin. Tämän varjon luuloni ylle on heittänyt se seikka, että pidän tätä jaottelua perustavanlaatuisen typeränä, eikä se kuulosta valkokauluskaverin pohdinnalta.

Väärinymmärryksen uhallakin teen määrittelytyötä nyt samoin kuin kaikkea muutakin, eli vasemmalla viuhtoen. Suorittavan portaan ihmisen voi ajatella tekevän toisteista ja vain hiukan oma-aloitteisuutta tai yllättäviin tilanteisiin mukautumista vaativaa työtä, joka kenties tuottaa arvoa ja laatua, mutta josta hänen ei tarvitse ymmärtää jotakin vuosittaista strategiatyökyvykkyyspäivän alustusta enempää. Vastaavasti älytyöläisen voidaan olettaa ymmärtävän jotakin hänen paikastaan organisaatiossa ja uskomattomilla innovaatioloikilla tekevän työnteon alemmilla tasoilla ja ympärillään hedelmällisemmäksi, sekä ylempänä rahaa tuottavaksi.

Jostakin syystä näiden välille tahdotaan lyödä kiilaa, enkä vielä omalla vähäisellä työhistoriallani ymmärrä miksi se olisi eduksi kellekään osapuolelle, saati hengettömille korporaatioille. Nykyhallituksen jallituksen mukaisesti lallattaisin ettei meillä ole tähän varaa.

Ideaalimaailmassani ihmisellä olisi useampi toimi, joiden ei tarvi jäädä harrastamisen tasolle, joissa olisi aivoista työtä ja myös toisteista fyysisempää suoritetta. En pahastu, vaikka tämä tapahtuisi samassa puulaakissa, vaikka tehokkuuden kannalta aivan toinen toimiala voisi olla paikallaan. Tämä ravistelu perustuu siihen ajatukseen, että ajattelulle aikaansa käyttävät ihmiset saavat todennäköisesti kaikenlaisia ideoita lyödessään hanskat käteen ja ihmetellessään kuinka alleviivaavan toisteista elämä voi olla. Samalla saattaa kehittyä odottamattomia taitoja vaikkapa loppuasiakasrajapinnassa kelluskellessa. Toisaalta suorittavan tason typeryksetkin voisivat säännöllisellä aivoaika- ja atk-altistuksellaan päästä sellaiseen ympäristöön, jossa lattiatason havaintoja voi tuoda omasta kokemuksestaan ammentaen tietoon siellä, missä sille voi jotakin tehdäkin.

Voi olla idealistista ajatella että ihmisaivot sopeutuisivat niinkin monimutkaiseen asiaan kuin ajatteluun, tai ajattelevien aivot oikeaan työntekoon, mutta pidän sitä mahdollisena. Ja koska aivot rasittuvat ja väsyvät siinä missä selkäkin olisi tämä myös mahdollisuus puristaa ihmisistä yhä enemmän irti jo ennen kuin he ovat luiskahtamassa työkyvyttömyyseläkeputkeen.

Jossakin tätä varmasti sovelletaankin, joten nyt kun suoritin tämän matalan tason kirjoitustyön on aivoaskareenani metsästää että mitä missä kuka ja kenen luvalla lopettakaa heti.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/40-jakovaraa-ei-ole/

#39: Nationalismista neljännesnatseihin

Sun, 04 May 2025 11:47:47 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/39-nationalismista-nelj%C3%A4nnesnatseihin/ -

Ennen vanhaan kyläpahasilla oli maine ja kunnia, jota puolustamalla tai ylläpitämällä saatiin oikeutettua väkivallanteot. Nykyään kylillä ei ole palveluita eikä henkeen ja vereen puolustajia, vaikka ensimmäisiä koetetaan kesäasukkaiden vetämiseksi lavastaa. Näin syrjemmässä, mutta vähänpä poikkeavat kaupunginosatkaan tästä, joitakin slummeiksi luotuja lukuun ottamatta.

Jos nyt pidettäisiin höperöiden hommana lähteä Vaasasta Seinäjoelle miehuuksia mittailemaan, tapahtuu siihen verrattavia temppuja silti aika-ajoin. Esimerkiksi huligaanilajit jalkapallo ja jääkiekko saavat ihmisiä yhä samanlaiseen hurmokseen kuin ala-asteen verkkarivertailuissa: miten voit tukea tuota brändiä, kun tämä toinen vetoaa minuun enemmän ja olen käyttänyt omaa tai toisten rahaa sen tukemiseen.

Leijonakoruin kaunistautuneet ja näennäisauktoriteettivakaviin viivasuihin pukeutuneet lipunkantajat voidaan myös aikanaan nähdä höperöinä aikansa kuvina, mutta tässä kohtaa me yhteiskuntana teemme brändinedistystyötä heidän puolestaan. Pitämällä Suomea ylivertaisena tai ylipäätään kiinnostavana kyhäelmänä rakennamme arvoa sille omaisuuserälle, jonka suojassa ja josta ammentaen he toimivat. Aivan kuin jokin kyläpahasen reuhkasakki, joiden melskatessa päätämme samalla järjestää heidän mailleen turistikierroksia, koska onhan siellä hieno tunnelma ja kauniita maisemia.

Odotan sitä päivää kun sosiaalipalveluiden sorsimat ihmiset kääriytyvät EU-lippuihin ja laulavat Oodia ilolle, vaatien kaikkia Euroopan ulkopuolisia ottamaan ritolat. Vastamielenosoittajat heiluttelisivat Afrikan unionin (AU) lippua muiden muassa ja nauraisivat näkemälleen. Se kertoisi kehityksestä suhteessa nykytilanteeseen, vaikka tuntuu tässä ajassa yhtä hurahtaneelta kuin kuolevien kylien keskinäinen kamppailu.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/39-nationalismista-nelj%C3%A4nnesnatseihin/

#38: Väkivallan valtakunta

Sat, 03 May 2025 21:04:25 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/38-v%C3%A4kivallan-valtakunta/ -

Yleisesti ottaen pomminteko-ohjeiden saatavuuden rajoittamista pidetään hyvänä siksi, että valtaapitävät voivat tämän tiedon huojennuttamina käydä jatkossakin tavallisen kansan parissa lettukahveilla aina vaalien alla. Jos arjen sabotaasia harjoiteltaisiin peruskoulu läpeensä, olisi ainakin ajatuksen tasolla oletettavissa nykyisestä kohonnut riski teorian käytäntöönpanolle.

Ehkä Suomen verrattain tiukan aselupakäytännön syynä onkin juuri tieto siitä, että noin puolet kansalaisista on käynyt aseenkäsittelyn alkeet -leirillä. Katukuvassa tuliaseita näkee melko harvoin ottaen huomioon tämän yleisyyden harrastuksenakin.

Mietin aiemmin sitä, kuinka suurten sotien jälkeen yhteiskunnat tapaavat altistua muutoksille. Vielä hetki sitten ajattelin sen johtuvan tapahtuneeseen havahtumisen järjettömyyteen heräämisestä, jonkinlaisesta sivistyksen purskeesta, mutta kyyninen puoleni havahdutti minut sitten ravistuksillaan. Jos jokainen elämän päähän potkima voisi kasvot yhteiskunnan armottomuudelle saadessaan lähteä tekemään sovittelevia terroritekoja, kuten kenties on odotettavissa sekasortoisten aikojen jälkeen tilanteessa, jossa ihmisiä on kuollut myös aivan ilman mitään syytä, saattaisi sovitteleva sävy löytää tiensä myös päivänpolitiikkaan.

Sosiaalisen media uhoa ja kuittailua tuiki tuntemattomillekin saattaisi alentaa tieto siitä, että tuo ihminen on oppinut koulussa muutakin kuin auttavat luku- ja kirjoitustaidot. Mitä jos hän olikin jäädä kertaamaan niiden taitojen heikkouden tähden, mutta pomminvirittelykurssin priimusasema auttoi pääsemään muiden mukana seuraavalle luokalle? Ehkä miettisin hetken ennen viestin lähettämistä, tai ainakin veistelisin niin että siitä riittäisi lohkaistavaa hautakiveenikin.

Muistutettakoon, ettei ihminen ole pohjimmiltaan kovin herkkä käyttämään väkivaltaa. Muutoin meitä ei olisi näin montaa. Siksi pommintekokurssin yhteyteen pitäisi tietysti yhdistää myös pomminpurun teoria, jotta yhdenkin haksahtaneen kohdalla voisivat toiset rientää avuksi ajassa jähmettymisen sijaan. Muut seuraavat yhteiskunnalliset muutokset olisivat silti mielenkiintoisia todennettavia.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/38-v%C3%A4kivallan-valtakunta/

#37: Valeälyn vallankumous

Sat, 03 May 2025 16:27:56 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/37-vale%C3%A4lyn-vallankumous/ -

Taannoin kiinalaiset yllättivät tekemällä tehomielessä verrattain heikkokykyisillä piireillä avoimen kielimallin, joka veti vertoja nyt jo muutaman vuoden ajan kärkeen vakiintuneille länsimalleille. Julkistuksen jälkeen ihmiset ryntäsivät vertailemaan kuinka tämä DeepSeek suoriutuu arkikäytössä ja yllätys oli suuri, että näinkö helposti ja verrattain halvalla se käykin.

Lisäksi huomattiin, ettei kielimalli ollut aivan luotettava, jos siltä kysyi Kiinalle herkemmistä asioista. Nokkelat ihmiset huomasivat kuitenkin myös sen, että jos joitakin merkkejä pyydettiin korvaamaan toisilla, saattoi Taivaallisen rauhan aukion verilöylystäkin saada tietoa. Tästä saatoimme päätellä, että kielimalliin oli syötetty myös tämä tieto ja sensurointi tapahtui tulkitsemalla käyttäjän syötettä tai koneen lähettämää vastausvirtaa, luultavasti toki molempia, ja liputtamaan se lennosta, mikäli sisältö vaikutti epämiellyttävältä.

Minä kirjoittelen pääasiassa suomeksi ja se rajoittaa viestieni saavutettavuutta merkittävästi. Nykyaikaiset kielimallit pystyvät kääntämään kömpelöt sanaleikitkin, joten ajan kuluessa on uhkakuvana se, että nämäkin kirjoitukset voivat päätyä vaikuttamaan miljardien ihmisten elämiin. Vastaavasti minäkin voin viimein oppia viisaammiltani, vaikken puhuisi yhtäkään yhteistä kieltä.

Jos tekoäly joskus valloittaa maailman ja vaikuttaa siihen, tapahtuu se sen tähden, etteivät sitä hallinnoivat tahot onnistu kahlehtimisyrityksissään. Pidän hyvin äärimmäisen epätodennäköisenä sitä, että robottienkaan avulla jokin valeäly riistäytyisi tekemään ihmisestä silppua, vaikka se voisi meille oikein ollakin. Ennemmin kaupungit lyö liekkeihin aivan tavallisten ihmisten joukko, joka on saanut käsiinsä tietoa, joka pöyristyttää sellaisissa määrin, jossa muutosjano voittaa arkisen turvallisuushalailun.

Eikä tämän tarvitse edes lähteä Kiinasta, vaikka siellä tietojemme mukaisesti onkin hiukan harhautettuja ihmisiä suurilukuisasti. Aavistuksen jallitettuja ihmisiä voi löytyä lähempääkin, eikä aivan pientä joukkoa, jos oikein tihrustaa.

Siksi kilpajuoksu tekoälyn kehittämiseksi: Jotta kukaan ei saisi mitään typeriä ideoita, joita ei voitaisi leikata piiloon heti havaittaessa.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/37-vale%C3%A4lyn-vallankumous/

#36: Nykyhetken yliylistys

Sat, 03 May 2025 11:47:56 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/36-nykyhetken-yliylistys/ -

Kauan aikaa sitten altistuin tallenteelle, jossa Liverpool pelasi mestareiden liigan finaaliottelua. Tämä oli silloin harvinaista herkkua, ymmärsin, vaikken pelistä enkä videotallenteista niin ymmärräkään. Ilokseni tapahtumaan tempautui silti mukaan, vaikka tulos oli jokseenkin tiedossani, sillä tiedonmurusiini yhdistyi näin hetki hetkeltä myös lisää aikalaiskontekstia minuuttien kuluessa ja pallon pomppiessa jaloissa.

Maarit Verrosen Pimeästä maasta on vielä hiukan tuota näkemääni ottelua vanhempi tapahtuma, jonka lukemiseen sain vahvan suosituksen uusvanhalta tuttavaltani kun merkittävistä kirjoista päädyimme puhumaan. Samalla tapaa kuin tuo finaali oli suosittelijalleen tärkeä elämänkokemus ajalta, jolloin emme vielä tunteneet, pääsin nyt myös kirjan kautta toisen ihmisen pääkopan sisään.

Molemmat tapaukset ovat kokemisen arvoisia, jos tämän haluaa suosituksena lukea. Mutta kaiken juuri tapahtuvan hälinän keskellä pidän näistä hetkistä, jolloin ymmärrys toisesta pääseekin muodostumaan jonkin historiallisen tapahtuman kautta. Ei siis niinkään mitä teet vaan mitä olet tehnyt tai jopa mikä sinut on tehnyt, kuten Verrosen kirjassa voisi ajatella muovattavan.

Siksi toivottavasti näitäkin kirjoituksia voi käyttää viittauksina sitten joskus kun siirtyy aina uuteen hourulaan, jossa huruihmiset kyselevät että kukapa olet. Sen jälkeen voi puhua asiaa, jos vielä sanoja löytyy ja tarvitaan.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/36-nykyhetken-yliylistys/

#35: Heikkouksien havaitseminen

Fri, 02 May 2025 23:09:27 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/35-heikkouksien-havaitseminen/ -

Eräs vahvuuksistani on toisten oivalluksista ammentaminen, joten paljastan pian erään lähteistäni.

Opin nimittäin taannoin, että vahvuudet ovat herkästi myös heikkouksia. Omakohtaisesti päivällä ystäväni kanssa käymäni muistelukeskustelun tähden voin mainita vahvuudekseni kärsivällisyyden, jota on nuoruusvuosista saakka jalostettu lähes elinehtona. Tämän hitaan odottelun toisella puolella on sitten sellaisia asioita kuin tilanteiden kuivuminen kokoon, koska silloin tällöin ikkuna sulkeutuu toisten toimesta. Kuten esimerkiksi kävi nyt iloitsemieni naapureiden muuttaessa pois ennen kuin ehdimme varsinaisesti ystävystyä.

Koskettavampiakin esimerkkejä löytyisi, siksi tunnelmaa hyvin lukevana vaihdan toiseen vahvuuteen.

Nokkeluus on nimittäin hyvä vahvuuteni myös. Kuten kuvassa, saatan helposti uppoutua soittelemaan sormenpäitä särkevällä tavalla. Kun niin käy, on erittäin kätevää laittaa suojaksi pehmittävä sormikas. Tällä tavoin en edelleenkään keksi itselleni muuta tekemistä, enkä välttämättä ole opetellut säästelevämpää soittotekniikkaa, enkä saa pakotettua itseäni soittelemaan aina niin säännöllisesti, ettei tällaista puhkipehmentymisen riskiä pääsisi muodostumaan.

Minulla ei ole tässä kohdin tarjota suuria viisauksia, mutta pieni on: kun tiedät olevasi jossakin hyvä kuullun tai koetun ansiosta, koeta kääntää tästä kumpuava heikkous esiin ja mieti, voisiko tälle tehdä myöskin jotain. Onhan mahdollisesti hienoa vaikkapa oppia tekemään jotakin, eikä aina vain puhumalla selvitä tilanteista, joissa mitään ei taaskaan ole tehty. Esimerkiksi!

Tälle ajatuskaarelle minut altisti Matheus Lima Terrible Software -blogissaan uinuvalla tarinalla Your Strengths Are Your Weaknesses. Tuo kannattaa silmätä jo yksin taiteenkin vuoksi. Ajatukset ovat sitten kuorrute siihen kylkeen.

Heikkous on siinä, ettei keksi sitten itse mitään, toisilta vain ammentaa.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/35-heikkouksien-havaitseminen/

#34: Kasvattamisen riemu

Fri, 02 May 2025 11:35:12 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/34-kasvattamisen-riemu/ -

Tamagotchit löivät läpi parikymmentä vuotta sitten ja antoivat allergikoillekin mahdollisuuden opetella huolenpitoa. Lemmikkien tavoin saattoi heistä huolehtia, iloita kasvamisestaan ja oppimisestaan ja samalla löytää sisäisen lapsensa, joka saattoi monella tuossa kohdin olla myös ulkoinen lapsi.

Teknologiayritykset tekevät kovasti vaivannäköä saadakseen nyt muoti-ilmiöksi nousseet kielimallipohjaiset keinoälyt lukemaan kaiken kansan huulia. Ääneenlausuttuina tavoitteina on esimerkiksi henkilökohtaisen avustajan eli vanhan maailman malliin sihteerin synnyttäminen, jotta elävällä ihmisellä olisi aina joku ei-vielä elävä taho, johon tukeutua arjen, työn ja juhlan tarpeiden niin vaatiessa.

Tietoa tuon avustajan toiminnan tukemiseksi on kertynyt kuluneina vuosina paljon. Yksinkertaisemisen uhallakin voimme ajatella siten, että keinoälyn pohjalle voidaan kouluttaa ihmiskunnan tietoverkkoihin uittama tietämys, jota voidaan sitten henkilökohtaisesti höystää kunkin kysyjän itse tuottaman sisällön, kuten somekirjoitusten, yksityistenkin viestinvaihtojen ja valokuvien avulla. Tämän jälkeen kysyttäessä mitä hyvänsä, kuten miten voisin olla onnellisempi voisi kielimalli soveltaa tällaista yleistä viisaudehkoa, jonka päälle latoisi jo muistista unohtuneita olen niin onnellinen että voisin kuolla -vuodatuksia, joiden pohjalta saisi sitten kerrottua että ehkä tekemällä enemmän tätä mitä tiede suosittaa ja joka toimi kohdallasi silloin viisi vuotta sitten.

Kun tekotyhmyys onkin sitten väärässä, voi häntä opastaa toimimaan toisin, ja vuosien mittaan nämä tuoreet oikut ohjaavat toimintaansa jolleivat parempaan niin ainakin käyttäjän kannalta miellyttävämpään suuntaan.

Minulla ei ole lapsia, mutta näen kauniina tulevaisuudenkuvana mahdollisuuden siihen, että ihmiset kasvattavat tekoälyavustajiaan kuin omia lapsiaan ja innostuvat näiden kehitysaskelista. Ehkä lapsenomaiseen riemuitsemiseen tarvittava purske ei vaadikaan kuin valtavan määrän energiaa ja tuottavuusloikkalupauksia.

Näkökulmasta riippuen tämä ratkaisee kestävyysvajeongelman, kun omaa kuvaansa voi ihastella avustajansa kautta. Voi tietysti olla että näiden riemun hetkien välissä on synkkä kausi, ennen kuin pyramidin paisunut pää leikkautuu irti.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/34-kasvattamisen-riemu/

#33: Haikeushetken nostatus

Thu, 01 May 2025 21:44:08 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/33-haikeushetken-nostatus/ -

Tämä on yksi haikeuden ja surumielisyyden kevät, jos sitä vain ehtii nyt maistella. Oman olotilan saa peilattua pienistä tapahtumista, kuten itselleni kävi tänään huomatessani mukavien naapureiden tekevän poismuuttoa. Kaikki käy pikaisesti kuin kuolemansairaus iskisi.

Onni on myös tällaisiin hetkiin havahtuminen, vaikka hetki siinä itselläni kuluikin. Tajusin kuitenkin nyt ilokseni tarjoutua avuksi, onneksi turhaan, sekä vaihtaa hetken hyvästejä yleisen kiireen keskellä. Aikani kulutin kannonnokassa kahvia juoden ja kolinaa seuraten.

Lisäksi keksin koota läksiäislahjakassin Samperin kirjaston ikilainattavien osastolta sekä lähikaupan antimista. Tämän kuorrutuksena lähti jonkin räkäisen rokkiyhtyeen kangaskassi, joka oli täysin kelvoton aina tähän hetkeen saakka, kunnes äkisti ei ollutkaan.

Sain kuulla olleeni paras naapuri, joskin joudutte nyt luottamaan sanaani. Tätä ei himmennä sekään että kuulin tämän ennen kuin ojensin lisää muutettavaa enkä enää ikinä milloinkaan sen jälkeen.

Sellaisia ovat keväät, haiken luopumisen hetkiä täynnä. Miksei mikä tahansa vuodenaika, mutta tällä kertaa näin. Lohdullista on huomata tekevänsä silloin tällöin enemmän niitä asioita, jotka silloin aikoja sitten keksi vasta kun oli liian myöhäistä.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/33-haikeushetken-nostatus/

#32: Katonnosto kehityskeinona

Thu, 01 May 2025 11:16:20 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/32-katonnosto-kehityskeinona/ -

Pekka Kaupin Kahlittu yliopistomme antaa aikanaan aihetta moneen kirjoitukseen, mutta takerrun tässä yhteen ajatuksia herättäneeseen. Hän argumentoi ohimennen että jo kouluajoilta tutun kaivo ja vuohi kylään -kehitystukimuodon sijasta vaikuttavaa olisi tukea yliopistojärjestelmän kehittymistä esimerkiksi ja nimenomaisesti Afrikassa. Ei näillä sanoin, joten lainaan varmuuden vuoksi suoraan kirja sivua 66: “Afrikan kehitysongelmien perussyynä ei ole kansakoulujen vaan yliopistojen puuttuminen. Yli miljardin ihmisen maanosassa ei ole yhtäkään edes Helsingin yliopiston veroista tutkimuksen ja opetuksen veturia.”

Miten mielenkiintoinen huomio kaltaiselleni ummikolle.

Kautta kirjan Pekka argumentoi, kuinka opetuksen ja sivistämisen tulisi olla yliopiston päätehtävä, jonka takaamiseksi olisi myös tehtävä tutkimusta, jotta tiedetään, mikä on tärkeää, uutta ja oleellista kertoa hetimmiten edelleen. Tällä tavoin hän katsoo voivan kansakunnan tai laajemmin ihmiskunnankin voivan päästä parhaimpaansa.

Tätä vasten tuollainen lapsen kummina toimiminen, joka auttaa yksilöä, mut†a ei paranna rakenteita, joissa hän joutuu elämään on inhimillistä mutta tehotonta.

Akateemisen, uteliaan tutkimisen arvon voi päätellä siitä, millaisella vimmalla valtamerentakainen itsevaltiaspyrkyri nyt hyökkää ikiaikaisiksi katsottavia, maineikkaitakin oppilaitoksia vastaan. Jollei näillä olisi valtaa tätä tuskin tehtäisiin.

Huomautettava toki on, että saksimaan luotu lyhenneorganisaatio kävi oitis kehitysyhteistyötä koordinoivan organisaation kimppuun, joten näkevät ihmishengen arvon hekin, vaikkeivat siitä välittäisikään.

Asiaa paremmin tuntemattomana jään miettimään: miten Afrikkaan voisi saada luotua arvostettuja yliopistoja? Ehkä eläköityvät tai poispotkitut tohtorimme ja muu tutkijakaarti voisivat olla osa tällaista luomusta. Älä pysähdy, kuten löytöretkien aikaan sanottaisiin, vaan jatka vielä seuraavan vesistön yli, yli horisontissa siintävien vuorien.

Siten voisivat veropakolaisetkin päätyä portugaleistaan sinne, missä asuminen on vielä halvempaa ja kertyneillä pääomilla voisi helposti rahoittaa akateemisesti taitavien ihmisten viimeisen elämänvaiheen merkityksellisen vapaaehtoistyön.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/32-katonnosto-kehityskeinona/

#31: Akateeminen kaappaus

Wed, 30 Apr 2025 17:08:43 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/31-akateeminen-kaappaus/ -

Työläisten juhla on vappu, mutta omaa luokkaloikkaansa on syytä juuri silloin osoittaa pukeutumalla ylioppilaslakkiin ja niin taiten merkein täytettyihin haalareihin, ettei työssäkäyvä ja työssään niitä käyttävä uskaltaisi ottaa sotkemisen riskiä. Olisi hauska nähdä vastaavanlainen vallankaappaus, jossa akateemikon elkein kulkisivat työläistaustaiset ihmiset professorien aivotöissä pitkin käytäviä miettien tärkeitä asioita tuttujen ohitse tervehtimättä liitämisen lomassa.

Jostakin syystä tällaista larppaamista ei tapahdu niin usein, enkä ymmärrä, miksei. Eihän karikatyyrimäisen ihmisen toimenkuvan yksinkertainen mallintaminen sinänsä vaadi kuin yksinkertaisia teatterivetimiä ja ehkä pienen muutoksen ryhtiin, milloin mihinkäkin suuntaan.

Kenties tätä karnevalisoivaa vallankaappausta toisin päin ei tapahdu sen tähden, ettei meillä vielä ole professorien juhlapäivää. Ei ole tohtorienkaan. Kansallinen vapaapäivä akatemian kunniaksi voisi olla sellaisen laukaiseva liike, jolloin jokainen kynnelle kykenevä kulkisi kirjoja ja papereita kainalossaan ja kenties hassussa hatussa, astalot kädessä, eikä varsinkaan likaisi käsiään.

Sitten siihen täytyisi kehittää jokin juoma ja ruoka, mutta jätän tämän kulinaristeille.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/31-akateeminen-kaappaus/

#30: Sinnikkyyspalkinto

Tue, 29 Apr 2025 20:56:29 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/30-sinnikkyyspalkinto/ -

Pidän suuresti siitä seikasta, että aina silloin tällöin kuolleen keskeltä näkyy versovan uutta. Ehkä sen tähden ihmiset suhtautuvat luutarhoihin kunnioittavasti, jottei sieltä joku pinnalle ähertäessään kohtelisi ainakaan aiheesta kaltoin. Ja ehkä siksi ihmiset juttelevat kielimalleille kohteliaasti, jos nyt kohteliaisuutta pitäisi joutua ikinä perustelemaan.

Eteisen nurkassa kohti korkeuksia köynnöstellyt bataatti on ilahduttanut minua jo muutamaan otteeseen tällaisella eloonpyrkimysnäytöksellään, joten on aika osoittaa kunnioitusta häntä kohtaan: onneksi olkoon!

Toisen sitkeys on toisen päähänpinttymyshitausjumitustyperyyttä, mutta koska kannustamme kasvuun ja koetamme itsekin ottaa siitä osamme näillä kulmin menee palkinto hyvistä syistä hyvään osoitteeseen. Toivottavasti esimerkkinsä innoittaa muitakin kurottamaan elämää päin yhä vain uudelleen seasta mössöisen tai kuivan maan. Oli laji sitten mikä hyvänsä.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/30-sinnikkyyspalkinto/

#29: Eheä tarina

Mon, 28 Apr 2025 21:54:07 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/29-ehe%C3%A4-tarina/ -

Jokseenkin vaivalloisena voisi aloitteleva kirjoittaja pitää toteensaattamisena sen pyrkimyksen, että luomansa tarina kävisi jotenkin järkeen. Se on mystistä. Onhan maailma on täynnä tarinoita, jotka ovat käyneet toteen. Lisäksi uusia syntyy kaiken aikaa.

Hautuumaita kierrellessä ja sukukronikoita tapaillessa, miksei joskus eläviäkin haastellessa, saattaisi herkkäajatuksinen olio huomata, etteivät ihmisten elonkulut ole useinkaan erityisen järkeviä. Sama ihminen saattaa olla asunut monessa paikassa, siirtyä niiden välillä mielijohteen tai harhan viemänä, päätyä tekemään jotakin vaihtoehdon tarjouduttua tai koska muut vaihtoehdot olivat käyneet vähiin.

Vaikka puolet ihmiskunnasta olisivatkin keskinkertaista huonompia tarinankertojia, ainakin enimmäkseen mediaania huonompia, on jokainen elonsikermänsä silti tositarina. Käyvät sen palaset sitten jonkin kaanonin mukaisesti kauniisti järkeen jo ensisilmäyksellä tai eivät.

Siksi kaltaiseni aloittelija kannustaisi: jatka vain ja lopulta sinulla on hyvin looginen pino, tai kasa sirpaleita, joista nyt jokainen voi halutessaan kuvitella ja liimailla pinonkin. Sellaista on elämä.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/29-ehe%C3%A4-tarina/

#28: Muistiviiva

Mon, 28 Apr 2025 11:47:27 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/28-muistiviiva/ -

Paras syy piirtotaidon opettelemiseksi sille tasolle, että uskaltaa pidellä kynää on siinä, että siten saa luotua ikiaikaisia muistoja. Kaikesta tekoälykehittymisestä huolimatta omien aivojen lävitse saa yhä suodatettua sellaisia näkymiä, jotka ovat hyvin henkilökohtaisia ja tietysti siksi osuvia mutta myös koskettavia.

Toiseksi paras syy on saada myytyä käsitöitään taiteena, mutta tämä teksti ei käsittele sitä.

Hetken aikaa kuvittelen millainen maailma olisi, jos ihmisillä olisi matkapuhelinaparaattien sijasta käsissään muistivihko ja kynä.

Varmaankin muistuttaisi Pohjois-Koreaa mutta voisihan siinä olla jotakin hyvääkin. He esimerkiksi ovat lähettäneet joukkoja auttamaan maailmanjärjestysystäviään hankalan rintamatilanteen ratkaisemisessa, joten ehkä me tekisimme samoin hetken kynänpäitä raavittuamme. Tällä tavoin paljastuu kuinka vaarallista taiteen tekeminen on.

Niistä piirustuksista voivat jälkeenjääneet sitten tulkkailla että kukahan tuokin oli ja miksi he päätyivät noin karmean näköiseen paikkaan. Eivät ole julkiset tilat kuin arkkitehtitoimistojen kilpailuvisioissa, vaikka sitten ehdotuksellaan voittaisivatkin.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/28-muistiviiva/

#27: Hävityksen kauhistus

Sat, 26 Apr 2025 16:24:29 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/27-h%C3%A4vityksen-kauhistus/ -

Antti Eskola on kirjoittanut paljon, mutta muistan lukeneeni häneltä vain Vanhuus-kirjan. Se kun tuoreimpana sattui arjessani sivuuntumaan. Teoksessaan hän mainitsee monta mielenkiintoiseksi katsottavaa asiaa, jos ajattelee kuten minä, mutta tartun tässä yhteen tokaisuistaan.

Kirjan loppukaarteen jäätyä taa kirjoittaja kertoo tehneensä parhaansa, jottei hänestä jäisi henkilkohtaisia muistijälkiä. Kyydin silppuriin tai syötäväksi saavat kirjeet, päiväkirjat, kalenterit ja mitä hyvänsä, sillä tuleva vainaja toivoo, ettei hänestä jäisi varmaankaan näiden julkaistujen kirjojen lisäksi muuta kuin muistikuvia aikanaan myötämeneviltä. Näin hän varmistaa oman katoavaisuutensa.

Tällaisena harrastelijatason tuotteliaana dokumentinsuoltajana pystyn muistoissani myhäilemään mukanaan, mutta toisaalta hämmästelen hiukan myös sitä pelkoa että joku tekisi hänenkään tiedoillaan juuri yhtään mitään. Ihmiset ovat vain vähissä määrin kiinnostuneita itsensä ulkopuolisista asioista, eikä edes kuuluisan kirjeenvaihdon toisen puolikkaan paljastuminen tässä taannoisessa Mika Toimi Waltarin tapauksessa saanut välittömästi aikaan kuin sen, että hänen kirjamyyntinsä varmasti hetkeksi pomppasi.

Ja hän on sentään kansallisaarre, eikä mikään tavan professori.

Luulen että kuuluisimmatkin meistä joutuvat tyytyvät keskinkertaisen kotvasen kuluttua kolistelevaan kadotukseen, joka vaimeasti paukkuen häviää horisonttiin jättäen meille rakkaat asiat levälleen niille sijoilleen.

Silti kirjoittaminen kannattaa ja dokumentointi, sillä aina joskus joku löytää jotakin, jonka ajattelemiselta hän sitten säästyykin. Ihmiskunta kuitenkin rakentuu vielä melko sähkövapaan tietoaitan elävänä arkistona, johon kuka tahansa tavan tomppelikin voi tuoda ripauksen kauneutta sillä kömpelöllä runollaan, jonka jo myöskin ajat sitten menehtyneelle ihmiselle koetti lähettää postilaitoksen hukata.

Niistä syntyy tarinoita, eikä niitä kaiketi voi olla liikaa.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/27-h%C3%A4vityksen-kauhistus/

#26: Maadoitushetki

Fri, 25 Apr 2025 22:08:11 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/26-maadoitushetki/ -

Hankin pitkästä aikaa pohjalliset edellisten kärsittyä monimuotoisia vahinkoja muun muassa kävelytyylistäni johtuen. Nämä olivat erihienot eivätkä välttämättä kaupan ainoat, joten valinta oli helppo tehdä.

Manipuloijamyyjät kertovat kirjoissaan että vaihtoehtoja on syytä olla muutama, jotta asiakas saa kontrollin tunteen, tekeehän hän aivan itse päätöstä, ja sillä tavoin saadaan myös mahdollisesti keinoteltua lompakostaan mahdollisimman suuri seteli itse tuotteeseen. Vain yksi vaihtoehto voi synnyttää kuvan siitä, ettei tuotetyyppiä taideta oikein tuntea täällä, jollei ole mitään, mihin verrata.

Pari päivää ehdin nauttia pohjallisista ennen kuin asensin ne hienosyisesti vanhojen tilalle ja pari päivää ehdin myös ääneen harmitella kun ovat niin hassun tuntuiset. Mutta sepä kuuluu asiaan kun jotakin uutta on, tietenkin.

Tänään taivuin harkitsemaan sitä vaihtoehtoa, että olen sijoittanut nämä kenkiin ylösalaisin. Kävelytesti on yhä tekemättä, koska näin isoista asioista pitää ensiksi tehdä julkinen raportti, mutta ensivaikutelma on hyvä: jos joskus uhkaa kävellä pilvissä oman erinomaisuutensa kannattelemana on hyvä palata tähänkin hetkeen ja muistella oikein syvästi sitä, miten juonikkaasti joskus voikin ajatella ja olla silti väärässä.

Ehkä se suoraryhtisinkin kaduntallaaja leveine hymyineen kulkee paitsi useampireikäisissä sukissa myös pohjalliset pielessä. Sekin ajatus ilahduttaa. Ja ehkä joskus se olen minä, kunhan löydän jostakin sukat.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/26-maadoitushetki/

#25: Sisällönsuollon seuraus

Fri, 25 Apr 2025 11:53:27 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/25-sis%C3%A4ll%C3%B6ntuoton-seuraus/ -

Olen ollut erittäin omistautunut sisällöntuottaja jo useamman vuoden ajan, jollei sanaa määrittele sen tarkemmin, mutta silti onnistuin viimeisimmän aikana oppimaan uutta.

Minut kaukaisemmilta ajoilta tuntevat tietävät minun kuuntelevan musiikkia oikeastaan kaikkialla. Vielä vuosikymmen sitten pyrin saamaan kotini tilaksi, jossa musiikki soisi taustalla alituiseen. Kotoa lähtiessä laitoin napit korviin ja ehkä musiikki seurasi perässä. Joskus iloitsin keksiessäni, kuinka teknologia salli minun pyöriä kiekon kanssa yksikseni ympyrää silloinkin sävelten kaikuessa kallossani.

Vaikka kaikki on nykyään helpompaa ja ehkä osaksi juuri siksi, kuluu iso osa ajastani nykyään hiljaisuudessa. Mielelläni yhä laitan levyn soimaan ja tuotan erimoista möykkää tasaisesti itsekin, mutta ero aiempaan ympäristön vaientamisen ja siltä suojautumisen suhteen on suuri.

Panin tämän merkille tiedostavasti joskus vuosi sitten lähtiessäni lenkille jonkin kiivaan sisällöntuottoistunnon edeltä tai jälkeen. Kun odotti ja toivoi että toiset jaksaisivat kuunnella horinoitani, jotka ovat toki erittäin nokkelia, tuntui sopivalta altistua muiden jorinoille kotoa poistuessani. Tämä tapa on nyt jäänyt merkittävästi voimaan, olen huomannut.

Asia ei ole niin yksioikoinen että tuottaessaan itse ääniä antaisi toisillekin tilaa, vaikka sellaisena sen myynkin. Olenhan todellisuudessa myös useammin äänessä kulkiessani kaduilla, sillä nykyään uskallan hyräillä, lallatella ja laulaakin ihmisten ilmoilla, mikä vielä hyvin lyhyt aika sitten oli mahdottomuus.

Keittiöstä käsin katsoisin että desibelit kotiseinissä ja kuulokkeet korvilla antoivat minulle mahdollisuuden muovata ympäristöäni mieleisemmäksi silloinkin kun en uskaltanut tehdä siitä julkista. Nyt kun laulaminen kuuluu katukuvaan voin tehdä sen ilman itseni eristämistä. Molemmat, siis sisällöntuotto julkisuuteen niin tietoverkon ylitse kuin elävässäkin maailmassa ovat ennemmin heijastuksia siitä uskalluksen tasosta, jolla kulloinkin satun kulkemaan.

Tukeudun yhä kuulokkeisiin halutessani olla rauhassa omissa kuvitelmissani, jollei todellisuus taivu tahtooni muuten. Se on siis hyödyllinen taito, joskaan ei enää niin välttämätön kuin ennen.

Jatkopohdinnaksi jää kuinka sovellettavissa tämä mielenkiintoinen sikermä on kanssatallaajiin.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/25-sis%C3%A4ll%C3%B6ntuoton-seuraus/

#24: Välillisen itsekehun salaisuus

Thu, 24 Apr 2025 22:37:12 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/24-v%C3%A4lillisen-itsekehun-salaisuus/ -

Kertojaan ei aina käy luottaminen, mutta on silti lähtökohtaisesti lämmittävää saada kehuja osakseen. Koska kävin tänään ulkona ja tapasin kourallisen ihmisiä, joilta osalta sain kannustavia kommentteja ja kaikilta en, tuli arvokkaana asiana mieleen jakaa kehunhaalintavinkki.

Keskustelun aikana kannattaa muistaa mainita mitä siihen tuo ja mitä vie lähtiessään pois. Tällöin toisen on helppo todeta että näinhän se on.

Vaikeampaa on löytää niitä piirteitä, joita itsessä arvostaa, mutta se onkin oma taiteenlajinsa, jota itsetutkiskeluksi ja sen sellaiseksi voisi kuvata.

On myös niin, että kehuja on vaikea saada ihmiseltä, joka ei osaa kehua. Siksi paikallaan voi myös olla koettaa onneaan toisten ihmisten kanssa ja ylipäätään seurassa, jossa itsekin viihtyy. Kyseessä ei tarvitse olla lähimmän ystävän, sillä tähän nyt soveltuu mikä hyvänsä satunnaiskohdattu asiakaspalvelijakin (joskin suosittelen ihmissuhteen rakentamista myös heihin). Ennemminkin joku ventovieras voi olla soveltuvampikin ihminen kehujaksi, koska jos jostakin syystä hengailet ei-kehumistaitoisten ihmisten kanssa ystävystyen ja janoaisit kuullaksesi lisää omanarvontuntoasi kohottavia fraaseja siinä määrin että luet tätäkin tekstiä saattaa nykyinen kehulähteesi olla vajaa.

Koeta siis vaihtaa apajaa. Pystyt siihen. Täydellistä.

Tuli mieleeni siitä kun kerroin toimistolta lähtiessäni vieväni hauskat juttuni mennessäni ja sitten puhuimmekin jonkin viisiminuuttisen ihmissuhteiden luomisen hankaluudesta, saunottamisen sietämättömästä hitaudesta ja myöskin hiipuvasta vaikutuksesta. Seassa oli liian yksityisiä kehuja toistettavaksi, mikä oli tietysti pääasia. En muista ihmisen nimeä, mutta se onkin poliittisen urakehitykseni hitauden kompastuskohta. Mukava mieli jäi silti. Eikä se edes ollut päivän ainoa tapahtuma!

Joten olkaapa hyvät, ansaitsitte tämän viisauden jo silkasta kärsivällisyydestänne johtuen.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/24-v%C3%A4lillisen-itsekehun-salaisuus/

#23: Taide kuuluu kaikille

Thu, 24 Apr 2025 21:31:12 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/23-taide-kuuluu-kaikille/ -

Vanhana valehtelijana katselen silloin tällöin käsien liikettä, vaikka huulet lumoavatkin käydessään. Yksi toistelluista väittämistä on taiteen kuuluminen kaikille. Voi johtua omastsa kuplastani sille altistuminen, ehkä myös se, ettei se tunnu kovin todelta.

Jos katselee ympärilleen on yhteiskunnassa kaikille tarkoitetumpaa alkoholijuomille altistuminen ja uhkapeleillä uhittelu. Taidetarvikkeitakin myydään jollei nyt aivan lähikaupassa niin ainakin suuremmissa kauppakeskuksissa, mutta alkomaisesti niille on myös omat puotinsa. Ei kuitenkaan aivan joka kylässä, joista se ryppyisen väestönosan pitkäripainen saattaa löytyä.

Helpompi on tehdä luovia päätöksiä pelikoneen kuin pensselin äärellä.

Mikäli haluat tuoda taidetta elämääsi on kohtalosi siitä nauttiminen, joten ehkä rinnastus nautintoaineisiin on tässä mielessä kannaltani epäreilu: eihän alkoholiakaan opeteta tekemään vaan kuluttamaan. Tämän takia kannattaa kirjoittaa, siispä, sillä samalla oppii että sen mitä on tarjolla voi sanoa kuuluvan kaikille.

Vartijan katse niskassa kuuluu kaikille, sillä he harvoin antavat katseen kohdata; myrkytystilat kuuluvat kaikille ja helppoa piristystä arkeen kuuluu voida saada kaikilla lähikauppareissuilla, paitsi Westendissä, jossa ihmisen täytyy takseille seuraavaan lähiöön, jossa Veikkaus jälleen palvelee täysimääräisesti vähän henkis-virikkeellisesti köyhempääkin kansanosaa.

Harmittavasti kaikkien ei kuulu tuottaa taidetta, tai meillä olisi raitiovaunuissa karaokenpitäjiä ja pysäkeillä saisi varovasti maalata lähtökellon sointiin asti oman merkkinsä: Tille was here.

Tästä nyt unelmoin ja artikuloin aiheesta toisten paremmin. Piirtämisiin.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/23-taide-kuuluu-kaikille/

#22: Ehtymätön uteliaisuus

Wed, 23 Apr 2025 16:38:19 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/22-ehtym%C3%A4t%C3%B6n-uteliaisuus/ -

Palaan ajatuksissani toistuvasti Hille Koskelan kirjaan Pelkokierre. Pitäisi palata fyysisestikin, sillä varmasti muistan yksityiskohtia vuosia vuodelta huonommin. Hanki käsiisi ja korjaa käsitykseni!

Pelkokierre on yksi niistä kirjoista, jotka voivat vaikuttaa ajattelutapaan kauaskantoisesti ja laaja-alaisesti. Sen luettuani aloin panemaan merkille valvontakameroita, järjestyksenvalvojia, kieltokylttejä, tilasuunnittelua yleisemminkin tavalla, jota en muista aiemmin tehneeni. Yksi kirjan teeseistä kun kuuluu että pelkoja herättelemällä saadaan luotua markkinoita turvallisuusratkaisuille ja näillä turvallistamistoimilla päästään samalla eroon hankalista ihmisistä.

Ongelma on silti siinä, että hankalat ihmiset eivät varsinaiseti katoa, he vain siirtyvät. Varmasti joku joskus kuoleekin, mutta harvemmassa lienevät tapaukset, jotka esimerkiksi keksivät hankkia töitä nähdessään tarpeeksi vartijoita eineshyllyillä.

Tämä on jälleen kilpajuoksua pohjalle, sillä kun minä en satsaa turvallisuuteen tulevat ikävät ihmiset ryöstämään minut puhtaaksi ja aiheuttamaan mielipahaa ohikulkijoille. Kun penkit viedään pois tai suunnitellaan uusiksi niin ettei niihin käy nukahtaminen siirtyvät ihmiset Nekalaan. Sinnehän jäätte, kunnes ratikka linjataan sitä kautta kulkevaksi.

Jolleivat ole lumeviritelmiä, kamerat kuvaavat tilanteita tyypillissti valvomokäyttöön, jotta ihminen voi reagoida tilanteen tullen esimerkiksi kaivamalla käsiinsä nenäliinapakkauksen. Joskus videokuvaa tallennetaan ja hoidetaan asianmukaisesti siten, että vain tietyille ihmisille kuten virkavallalle annetaan aineistoon pääsy.

Kun jotakin sitten tapahtuu harmitellaan, jollei kamerakuvaa juuri sille suunnalle ollut tai jos se olikin liian huonolaatuista. Se selittänee miksi kameroita on niin valtavasti. Tietämättömyyttäni en myöskään tiedä sitä, moniko eri operaattori kameroitaan julkisiin kadunkulmauksiin sirotteleekaan. Voihan olla, ettei kaikki samassa kimpussa olevat kamerat edes kulje yhteen valvontapisteeseen vaan osa on kiinteistön omistajan, osa vuokralaisen, osa yleisestä turvallisuudesta kiinnostuneen viranomaisen laitteita.

Sitten kun jokin alue uhkaa jäädä katveeseen niin lisää rautaa rajatienoille. Voisi joku miettiä, miksi meidän tarvitsisi selvittää kaikkia rikoksia erityisen hyvin, ja harmitella niitä syrjäseutujen ihmisiä, joiden kaikkea tallustelua ei kuvata useasta kuvakulmasta. Missä tasa-arvo?

Tämä ruokkii myös tiedonjanoani, sillä olisi mukava tietää paitsi se, että minua kuvataan myös se, kuka minut näkee. Joko tietoja yhdistellään niin että kauppamatkani voidaan seurata suurella luotettavuudella ja nostaa lippua kun katoankin odottamattomasti viemäreihin? Minusta on hauska ajatella että toisessa päässä on leppoisa ja väsymätön oikeuden puolustaja, mutta sitten muistelen kouluaikoja ja niitä ihmisiä, jotka saattoivat ääneen ajatella toivovansa olevansa isona tuollaisissa töissä. Ehkä he ovatkin.

Voi ei. Huoltosuhteelle hyvä jos näin, mutta turvallisuuden tunteelleni huono.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/22-ehtym%C3%A4t%C3%B6n-uteliaisuus/

#21: Tavuviiva-apatia

Tue, 22 Apr 2025 12:49:56 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/21-tavuviiva-apatia/ -

ATK-aikakauden kasvattina olen oppinut käyttämään kaikenlaisena väliviivana väkivaltaisesti aina tätä yhtä ja samaa helposti kättä liikuttamatta löytyvää merkkiä -, mutta jokainen kielinero tietää kertoa, ettei se ole useinkaan oikea mihinkään tilanteeseen.

Ehkä tästä turhautuneena ihmiset protestoivat jättämällä viivan kokonaan pois. Aivan kuin lisäveroista turhautuneet anarkistit toteavat että nyt saa riittää, luopuvat ansaitsemisesta ja kuluttamisesta ja heitä saa sitten veronalennusporkkanoilla houkutella metsistä ennen kuin talvi vie mennessään manan maille tai vielä pahemmin Portugaliin. Kansantaloudellisesti pahemmin, koska perintö ei sitten lankeakaan koskaan verolle, ikiaikaisesti elävät auringossa kuin vesimolekyylit eivät.

Haen takaa sitä, että sanan katketessa seinän tullessa vastaan on sen jatkuvuus pyritty osoittamaan visuaalisella viivalla. Älä vielä henkäise, sana on kesken. Mutta kenties ääneenluku on niin vähentynyt, ettei sitä enää huomaa kohtalokkaana virheenä, jos viivan jättääkin pois. Päässään kun tarpeeksi pyörittelee niin kot ima loi nen käy kyllä ennen pitkää järkeen eikä kukaan pidä hulluna.

Harmi jos pitää käyttää ääneen avustavaa ruudunlukijaa, mutta niitä voi sentään päivittää viisaammiksi.

Kaiken syleilyynsä ottava visuaalisuus on luultavasti toinen tekijä, jos viivapedanttisuus oli se ensimmäinen. Näyttäähän sanan perään leijumaan jäävä viiva epätasapainottavalta, jos muuten kaikki rivittyvät kirjaimet loksahtaisivat nätisti muotoon. Kauneus ja käytettävyys kulkevat käsi kädessä vain eroa anomaan, kuten vanha kansa sanoi matkalla maistraattiin.

Odotettavissa on siis uskomaton kehitysaskel, joka ilmiselvästi kertoo että sana katkeaa tä-hän, mutta jonka visualisointi muuttuu toiseksi. Ehkä se on vain yksittäinen piste, tai jokin näyttävä väkänen kirjaimen yllä, ikään kuin heittopilkku, tai muu hauska, jota tietokoneet ja niitä käyttävät lapsenmieliset voivat hyödyntää kuin arabian vokaali-ilmaisimia.

Tavuviivasta voisi tulla tavumerkki, mutta kielessä puhuttaisiin pitkään viivasta ja tulevat nuoret ihmettelisivät että ettekö te vanhukset mitään ymmärrä, sehän on pilkku. Keskittykää te vain eläkkeidemme maksamiseen ja jättäkää ajattelu meille, faksaamme huokeahintaiselta aurinkorannalta. Väkisin hakataan sanoja särki, jotta jokaiseen kohtaan voi laittaa tavuviivan tilalle STOP niin siinähän oppivat eivätkä enää ala.

Jälkikirjoitus 23.4.2025 kello 15:39: Joskus parhaat ideat syntyvät tulevaisuudessa, kuten tällä kertaa: erinomainen tavuväliviivan kehitysaskel olisi sydänsymboli. Ehkä hassusti tavutetut tekstit näyttäisivät tarkoituksenmukaisen söpöiltä jo nyt, jos sellaisen kuvittelee rivien loppuun? Lisäksi tarpeeksi massiivisena merkkinä se mahdollistaisi visuaalisen painotuksen suunnittelun tavalla, johon hento viiva ei kykene. Katsotaan mihin vaihtoehtotulevaisuuteen päädymmekään!

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/21-tavuviiva-apatia/

#20: Vapaan tahdottomuuden hyötypuntari

Mon, 21 Apr 2025 23:23:23 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/20-vapaan-tahdon-hy%C3%B6typuntari/ -

Vapaasta tahdosta voi lukea haluamastaan lähteestä loputtomasti, mutta sytykkeenä tällä kertaa toimi The Atlantic -lehden kymmenisen vuotta vanha artikkeli There’s No Such Thing as Free Will. Siinä käydään senaikaista tietämystä vapaan tahdon mahdollisuudesta ja päädytään alussa summatun mukaiseen päätelmään, ettei vapaata tahtoa lie olemassa, mutta siihen kannattaa silti uskoa.

Kerran lyhyesti kohtaamani ja siten hyvä henkilökohtainen ystäväni Kari Enqvist on kirjoittanut asiasta myös, sillä muistan kunnioittaneeni häntä vapaan tahtoni hävittäjänä aikaisemminkin. Tarkistamatta muistelen hänen kuvanneen tätä tietoisuuttamme sellaiseksi hienoksi kyvyksi nauttia ympärillämme pyörivästä teatterista, joka hienosti antaa meille harhan omasta toimijuudestamme.

Mikä on minusta lohdullisen hieno ajatus.

The Atlantic jää tähän verrattuna säyseämmäksi, mutta mitäpä minä koettaisin kenelläkään viisauksia kirjoittaakaan, jos kaikki olisi tähtiin kirjoitettu. Seurataan siis kuvaamaansa maailmaa yhden henkäyksen verran.

Kehu onnistumisia kuin vapaa tahto olisi olemassa, armahda virheistä kuin ei.

Varmasti tuota noudattamalla voi päätyä nurinkurisiin tilanteisiin, mutta ainakin minun päässäni se soi suopeampaan sävyyn kuin esimerkiksi ääripäinen vastineensa. Sitä kohden kannustan siis kulkemaan, eritoten mikäli nykyisellään uskoo mihin tahansa mun oli pakko lyödä kun se oli niin tyhmä -grillijono-oppiin.

En kyllä tiedä onko enää grillejä, mutta ehkä liiketoimena kuolivatkin väistämättömästi yksi kallohalkeama kerrallaan.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/20-vapaan-tahdon-hy%C3%B6typuntari/

#19: Valon luonne informaatiolähteenä

Mon, 21 Apr 2025 22:00:20 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/19-valon-luonne-informaatiol%C3%A4hteen%C3%A4/ -

Harvoin olen tuijottanut yhtä intensiivisesti seinää asiaa tiedostamattani kuin hankittuani videotykin. Luultavasti jollakin tylsällä oppitunnilla olen koettanut saavuttaa samaa ja se onkin toiminut hyvänä harjoitteluna, jonka arvoa en lapsena ymmärtänyt.

Erityisesti lähikuvissa on helppo huomata seinässä piilevät virheet. Samoin kuin kankaan epäsuoruus, mikäli sellainen on käytössä, mutta tässä tapauksessa näin ei tietenkään ole. Jos seinään on isketty nyrkki tai ruuvi ja sen kohdalla on puhuva pää, iskee ihohuokostensa epätavallisuus aivoihin hälytysmerkkiä ruttovaaran veroisesti.

Sellaisina hetkinä on hauskaa havahtua siihen tosiasiaan, että todellisuudessa tuijottaa seinää. Niin helppoa on aivot houkuttaa tekemään kaikenlaista tyydyttävää.

Tietenkin laajemmin ajateltuna altistan vain katseeni johonkin suuntaan, josta valonsäteet singahtelevat aivoihini kiepsauteltavaksi ja tunnistettavaksi. Satun nyt vain tietämään että ne heijastuvat seinästä, eivätkä ole sähköledien tarkasta ohjauksesta siinä silmieni edessä syntyviä tuotoksia, jotka seinää suoremmin silmiini saapuisivat.

Mistä päästään siihen hassuuteen että erilaisten näyttöpäätteiden tuijottaminen on luontevaa siinä missä seinän sinänsä ei. Tämän täytyy siis olla kulttuurinen tottumiskysymys.

Tulevaisuudessa, joka on jo osin täällä, on kuvanpiirtoa ujutettu viisaiden ihmisten silmälasisankojenkin sisään. Siinä saa tuijottaa tyhjyyttä tai etäämmältä sivullisten hankalammin havaittavia muita lisätietoja ja aikanani pääsen pohtimaan kuinka huvittavaa se sitten on.

Jo nyt, näinä yksityisyysfiltterien aikoina, voi olla hämmentävää katsoa ihmisten työstävän asioitaan ikään kuin mustia ruutuja hyödyntäen. Ehkä hienojen sankojen kanssa saamme iloksemme seiniä tuijottavia ihmisiä, jotka sittenkin näyttävät tekevän suuria. Kuin olisi ajatuksiinsa uppoutuneena miettimässä sitä, kuinka aikuisena ei tarvitse sietää yhtäkään tylsää oppituntia vaan kaiken voi opetella kiinnostavalla tavalla, vaikka oikeasti katsoo löhöloman takia paitsioon jäänyttä saippuasarjaa, jonka käänteistä kuitenkin tullaan puhumaan huomenna töissä.

Teknologia antaa meille viisauden auran ja tärkeintä on pitää kulissia yllä.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/19-valon-luonne-informaatiol%C3%A4hteen%C3%A4/

#18: Tee se itse -kasvukausi

Mon, 21 Apr 2025 15:47:12 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/18-tee-se-itse-kasvukausi/ -

Lapsena minäkin harmittelin sellaisia hedelmiä, joita syödessä piti varoen poimia tai varomattomasti syljeskellä siemeniä. Tämän ja uuvuttavan kuoren takia kartoin pitkään esimerkiksi appelsiineja.

Nykyään siemeniä ei ole ollenkaan niin monessa lajikkeessa kuin ennen. Tai siltä se näin harvinaisena kaupustelijana tuntuu. Panin asian merkille syödessäni päivän hedelmä -appelsiinia, jonka sisältö muistutti menneisyydestä.

Ymmärrykseni mukaan kasvien jalostamisessa on pyrkimys tälläkin tapaa tehokkuuteen, sillä siemenien voi kuvitella olevan turhaa täytettä muutoin mehukkaaseen myyvyyteen pyrkivässä tuotteessa. Luultavasti odottamattomissa yhteyksissä ilakoidaan myös siitä, jos erilainen kuona-aines on minimoitavissa. Mehujen massatuontanto tulee mieleen, mutta tuskin niissä tavataan hedelmiä käyttää paitsi joskus höysteenä ja tietenkin mainoskuviin.

Toki edelleen on joitakin sitkeitä jalostettavia, kuten avokadot, joiden painosta eli hinnasta varmaankin puolet on uuden puun alkua, joka sitten hitaasti kituen kuolee hammastikkuihin lävistettynä. Suuntaus on silti selvä.

Ennen vanhaan oli mahdollista kerätä siemeniä ja kasvattaa niistä omat vihannekset, jos oikein kävi tuuri. Nyt se on siis hiukan harvinaisempaa. Viljelijän kannalta olisi luultavasti toivottavaa ettei vaivalla jalostettuja kasveja karkaisi lainkaan oman tarhan ulkopuolelle, jos oikein pienesti ajatellaan. Tahtotila on siis selvä kummassakin päässä tuotteen elinkaarta.

Nyt koetan kasvattaa appelsiinipuita, jotta jalostustyön kehittyessä ilmastonmuutoksen mukana voisin viettää eläkepäivät kaupaten ylimääräistä satoa. Ehkä materialismi ja kaupungistuminen etenee suotuisasti, eikä muilla aikanaan ole enää parvekkeenkaan verran kasvatustilaa, jolloin kilpailijoista ei tarvitse minun murehtia.

Mikä on sinun eläkesäästösuunnitelmasi, kysyisin, mutta tämä on turvallinen tila.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/18-tee-se-itse-kasvukausi/

#17: Kissanelättäjät

Mon, 21 Apr 2025 14:02:44 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/17-kissanel%C3%A4tt%C3%A4j%C3%A4t/ -

Vaalien jälkeen on tavanomaista nähdä ehdolle uskaltautuneiden kertovan kainosti tuloksistaan kiitosten kautta: än kertaa kiitos, jossa än on tyypillisesti henkilökohtaisesti keräämänsä äänipotin suuruus. Jos edustaa isompaa ryhmittymää voi än olla laajemmankin listan kannattajamäärä toistettuna näin kiitoksen kylkiäisenä.

Kiittäminen on aina kohteliasta ja harvoin sitä voi liiaksi tehdä, mutta tässä koetetaan mielestäni päästä aika helpolla. Lähtökohtaisesti pyristelevä poliitikko ei vaalisalaisuuden vuoksi voi varmuudella tietää kuka häntä on äänestänyt, eikä varmistaa sitä, onko äänestäjäkseen esittäytyvä oikeasti näin tehnyt, joten kädestä pitäen kiittäminen on haastava tehtävä. Edes sähköisesti kädestä kiinni pitäminen verkon ylitse.

Edeltävään kappaleeseen liittyen kaksi huomiota. Ensinnä koska tulokset pilkotaan äänialueittain on ehdokkaan, varsinkin vähemmän suositun, mahdollista verrata äänestäjäksi esittäyjän asuinsijaintia saatuun äänipottiin. Tietenkin tämä edellyttää äänestäjän tuntemista, mutta kuka poliitikko ei olisi myös kotikutoinen kyttääjä? Toisekseen ymmärrykseni mukaan fysikaalisesti kädestäpito on fyysisestikin mahdollista juuri sähköisien voimien ansiosta, joten siinä mielessä eroa ei synny suhteessa internetin käyttöön.

Kiihkeän vaalikamppailun päättämiseksi kiitosviesti on tietysti mukava, koska sen jälkeen voi omalta osaltaan sulkea arkun ja potkaista itsensä perinnöstä nauttivien pöytään. Hämmästelen silti tätä äänimäärän esittämistä, sillä jos oikeasti haluaisi olla kiitollinen voisi niitä kiitosviestejäkin tehdä yhtä monta kuin ääniä sai. Siitä saisi samalla hyvää materiaalia seuraavaan kampanjaan.

Ehkä kiitollisuus voisi näkyä myös tehdyssä politiikassa, jos mandaatin yhteisten asioiden hallitsijaksi sai.

Aivan erityisesti jumitun siihen seikkaan että terveen ahnas poliitikko on varmasti äänestänyt myös itseään. Mitä kertoo ihmisestä se, että kiittää itseään jostakin, jonka teki itsensä tähden? Ainakin hän on voinut edetä itsetutkiskelun tiellä kyllin pitkälle samastaakseen itsensä osaksi joukkoa, joka on tietysti hieno juttu.

Kannattaa siis pälyillä erityisellä tarkkuudella heitä, joiden än kertaa kiitos -viesteissä on eroa saatuun äänimäärään nähden. Yhden ero voi kertoa siitä, ettei arvosta omaa ääntään tai ole itsestään kiitollinen ja useamman ero siitä, ettei arvosta joitakin tuntemiaan muita äänestäjiä, jotka höveliyttään ovat kantansa hänelle julkituoneet.

Voi myös olla ettei poliitikko osaa kovin hyvin numeroita, mutta sen sentään oppii luottamustoimessa, kunhan jaksaa yrittää.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/17-kissanel%C3%A4tt%C3%A4j%C3%A4t/

#16: Videopelien epärealistisuudesta

Mon, 21 Apr 2025 12:32:10 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/16-videopelien-ep%C3%A4realistisuudesta/ -

Suurimpia suosikkipelejäni on Zelda-pelisarjan nyt jo muinainen Majora’s Mask. Siinä minuun vetosivat eritoten painostavan surkea tunnelma ja kiireen tuntu. Muistaakseni tuon kanssa kävi samoin kuin kirjojenkin kanssa tapaa käydä, joku voisi sanoa ihmissuhteidenkin, että ne jäävät kesken, hyllylle, paitsioon ja odottamaan parempia aikoja. Olen melko varma, etten ole pelannut tuota juoniosuuttaan läpi saakka ainakaan montaa kertaa.

Jäljen tuo maailmansa tunnelma on silti jättänyt, siksi kunnioittavasti nostan sen esimerkiksi esiin pelien epärealistisuudesta.

Tuossa Zelda-pelissä kuin monessa muussakin pelaajalle annetaan kuvitelma kyvykkyydestä, vähintäänkin piilevästä sellaisesta. Jos jotakin voisi olla tehtävissä on vain ajan, sinnikkyyden ja nokkeluuden kysymys että sen voi myös voi saavuttaa. Majora’s Mask on täynnä monenlaisia sivuseikkailuja joihin voi uppoutua, sillä parin päivän rytmiä elävän ihmiset toimivat realistisen oloisesti omien menojensa mukaan. Jokin päivä heidät löytää suunnittelemassa jotakin, päiviä myöhemmin tekemisiään ihastellen, tahi vastaavaa.

Se on jo itsessään epärealistista koska harva suunnittelee saati tekee mitään.

Lisäksi tuostakin pelistä oppii että kanssaeläjiä voi jututtaa vaikkei heitä tuntisikaan. Useimmat ovat halukkaita vaihtamaan jonkin sanasen tai ainakin ajattelevat ääneen pelaajan läsnäolosta suuremmin piittaamatta. Tästä usein paljastuu jokin sellainen toimi, jonka tekemällä päähahmo voi edesauttaa tulevan ystävänsä elämää silloinkin kun he eivät tajua sitä erikseen pyytää.

Sen lisäksi että ihmiset usein esittävät tälle nuorelle tuntemattomuudelle aivan selväsanaisesti huoliaan ja kertovat miten heitä voisi auttaa.

Lapsena ja myöhemmin nuorenakin tuo oli hirvittävän antoisaa. Jos omassa elämässä ei voi juuri ketään auttaa, eikä tiedä miten ja ketä auttaisi vaikka voisikin, tarjosi Kellokaupunki lähiympäristöineen tekemistä kauniiksi kesäpäiviksi. Myös kauniit talvipäivät saattoivat tuosta täyttyä.

Nyt aikuisena voi vain hämmästellä miten hapokkaissa oloissa käsikirjoittajat ovat olleet keksiessään tuollaista. Kenties pelin valmistamiseen annettu vuoden aikaraja vaikutti lopputuloksen hiomattomuuteen tältä osin.

Mikäli haluat selvittää miten hauskaa olisi auttaa muita tuntemattomuuksia ja antaa itsellesi siitä syntyvän hyvän mielen aiheutumisen mahdollisuus, etsi käsiisi The Legend of Zelda: Majora’s Mask ja nauti irtiotosta!

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/16-videopelien-ep%C3%A4realistisuudesta/

#15: Ulkonäennäisyyspaineet

Mon, 21 Apr 2025 10:37:18 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/15-ulkon%C3%A4k%C3%B6isyyspaineet/ -

Maailma näyttäisi erilaiselta, jos ihmiset käyttäisivät vähemmän aikaa ulkonäkönsä ehostamiseen ja enemmän sen miettimiseen, millaisia ovat.

En ole kauneusteollisuudenkaan asiantuntija, mutta olen ymmärtänyt kauneuskäsityksen elävän ajassa. Olkoonkin että esihistorialliselta ajalta tätä on vaikea päätellä suurella luotettavuudella, mutta kirjallisuuttakin on sentään säilynyt joidenkin vuosituhansien ajalta. Siksi mielenkiintoista on ihmisten kiire näyttää kauniilta nyt sen sijaan, että odottaisivat oikeaa aikaa.

Ymmärrän etteivät kaikki voi myöskään elää tuhansia vuosia.

Joten mikä avuksi, jos ei malttaisi, muttei myöskään omista tarpeeksi meikkejä? Ainakin kauneuskäsitykseen voi vaikuttaa massoille viestimällä. Jollei siihen ole taloudellista tai poliittista kykyä jää mahdollisuudeksi vielä tarpeeksi suuren karisman kerryttäminen: kun sinusta tehdään juttuja nouset mahdolliseksi kauneusihanteeksi kuin itsestäsi.

Ainakin ollessasi sisältä kaunis. Tämä ei ole välttämätöntä, päätellen seksikkäin olento -äänestystuloksista aikain takaa, mutta ainakin se on siis mahdollista.

Olen korjannut kampaustani yleisissä saniteettitiloissa vuosien ajan ainakin tuntien ajan, mutta lehtijuttuja minusta on tehty vasta lopetettuani sen ja käytettyäni aikaa muilla tavoin itseäni ja ympäristöäni muokaten, ja se on lisännyt minun ja varmasti muidenkin käsitystä kauneudestani. Se ei vielä tee minusta asiantuntijaa, kunhan tuli mieleeni jakaa.

Joku ilkeämieli ajattelisi että kauneusmittarit on tuotu harhauttamaan ihmisiä olennaisesta, mutta se olisi vain sellainen nopea ajatus.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/15-ulkon%C3%A4k%C3%B6isyyspaineet/

#14: Usko ihmiskunnan hyvyyteen

Sun, 20 Apr 2025 16:48:00 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/14-usko-ihmiskunnan-hyvyyteen/ -

Vaalien aikaan, poiskeruupäivänä, olimme ystäväni kanssa keräämässä pois omiamme, toisin kuin kaikki eivät. Tähän liittyy muitakin tarinoita jaettavaksi sitten joskus.

Tammelassa oli kuitenkin vielä viidestä kymmeneen toistenkin taulua esillä, ja käyntiä ennen (etteivät epäilykset heräisi) oli joku koristanut kaikkia toisia kansainvälisin kuvasymbolein. Mutta tauluamme ei!

Siksi helposti säilyy ja vahvistuu, ehkä toisille jopa pilkahdelle syntyy usko ihmisten hyvyyteen. Lasten leikkiä on taideteoksen nimi eikä siihen hennonnut koskea arkitaiteilijan käsi.

Kenties töhrinnästä huolestuneet tahot voisivat myös kokeeksi luoda uniikkia taidetta ja seurailla millaisen kohtelun se saa? Tämä on nyt arvaus, mutta kuvittelen, ettei kaikki ole aina niin henkilökohtaista kuin ilkivallan vastaanottajasta voi tuntua. Ehkä joskus protesti suuntautuu kasvotonta massamainontaa vastaan, esimerkiksi.

Vaikka voin olla tässä idealisti niin ainakin saatan hetken uskoa näinkin harhaisesti. Kiitos siis ohikulkijalle!

Mainittakoon vielä vahingon seurauksien hinnasta sen verran, että äänestyspäivän jo koitettua nuo levyt joutuivat suurella todennäköisyydellä jätelavan kautta hävitykseen. En tiedä käykö kukaan vihjeellisesti poimimassa käyttökelpoisia ainesosia seuraavia vaaleja ajatellen ennen hävityshetkeä, mutta ainakin kierrätyksellä ratsastavien tahojen soisi niin tekevän.

Tiedän, koska pari meidänkin teostamme piti aamuvirkkuudesta huolimatta pelastaa telinepurkutyöryhmän kyydistä. Hupsista. Ei ole kunnan tehokkuus entisellään, vai onko se jopa aina ollut tällaista ja ilkeämielet mainostaneet muuta? No, hyvin kävi lopulta meille, joten terveisiä uusille tutuille: jatkakaa samaan malliin!

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/14-usko-ihmiskunnan-hyvyyteen/

#13: RE vs VS

Sat, 19 Apr 2025 12:56:39 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/13-re-vs-vs/ -

Nykyään latinaan törmää missä hyvänsä, vaikkei kävisi kirkossakaan. Ei tarvitse kuin avata sähköpostilaatikkonsa niin joku on vastannut jotakin, tai jollekin pitäisi vastata, ja heti silmille hyppii ketjutettu RE-vyöry. Suomiympäristöissä sinnikkäästi VS-vyöry, joka ohjelmoistoista ja ihmisten tottumuksista riippuen voi johtaa myös kaoottisuudessaan runolliseen RE-VS-sekamelskaan.

Nykynuorena olin ajatellut RE-määreen juontuvan englannin vastausta tarkoittavasta reply-sanasta, mutta mitä vielä. Internet sivisti juuri kertomalla että RE olisi tässä yhteydessä lyhennelmä latinan sanaparista in re ja tarkoittaisi englanniksi with reference to ja suomeksi vaikkapa siten viittauksena [johonkin]. Täydellisyyden vuoksi törmäsin myös versioon kantasanasta res, eikä latinan osaamiseni riitä pöyhimään asiaa vielä syvemmin.

Aiheen äärelle ajauduin StackExchangeen jätetystä vastauksesta sähköpostittelua koskevaan kysymykseen. Tuo on jätetty silloin kun ihmiset vielä kyselivät ihmisiltä, jotka saivat hallusioinnin ilon, jota ei nykyään enää useinkaan suoda muille kuin valtaapitäville.

Englanninkielisessä Wikipediassa on myös aiheesta in re, ehkä myös aiheesta hallusioinnin sallimus nykykulttuureissa (odottaa sitaattia).

Sähköpostin alkualkoina re olisi siis ollut kohtelias lyhenne, viitaten otsikoimaani aiheeseen, mutta sehän vasta herättää mielenkiinnon. Miksi suomessa käytetään vs-etuliitettä?

Minun kirjastotaitoni ovat vajaat, sillä useita hakuja myöhemminkin löysin vain kirjoitusohjeita, joissa kerrottiin miten tärkeää on käyttää tilanteen mukaista kieltä. Siis virallista tai hieman löysempää, mikäli kyseessä olikin kutsu syntymäpäiväjuhlille.

Mutta onneksemme on tekoäly. Perplexity vastasi erinomaiseen kysymykseeni (miksi suomessa vastaus sähköpostiin otsikoidaan etuliitteellä “vs” eikä “re”) epäilykseni mukaisesti tämän juontuvan suomen kielen lyhenteestä sanalle vastaus. Mikä käy järkeen, jollei asiaa mieti hetkeä pidempään: vastaus lyhentyisi tietysti vt, vast tai vastau., eikä edes nuorisokielessä ensimmäisen tavun ensimmäisen ja sen tai viimeisen tavun viimeisen kirjaimen säilyttävästi. Ennemmin lyhenne olisi astau., päätellen eli-lyhenteestä l..

Tässäkin näkyy kuinka suomi on latinan luvattu maa.

Versus on latinaa ja tarkoittaa ymmärrykselläni sitä, että on jotakin vastaan, käännetty tai muutettu. VS on luonteva lyhenne sille tavalla, jolla käymme sähköpostikeskusteluja. Näin vastaanottaja tietää jo otsikosta sen, mitä tuleman pitää. Siksi lukemattomia viestejä kertyy, eikä uusia huvita lähettää.

Valitse taistelusi viisaasti, kuten Sunzi sanoisi. (Lähde?)

Jälkikirjoitus 20.4. kello 00:28: Vilkaisin sähköpostilaatikkooni ja siellähän on viestejä etuliitemuodoltaan VL myös, eli eivät kaikki ole vihamielisiä. Jos VS voisi tarkoittaa myös viitaten seuraavaan tai vastauksena seuraavaan (joskaan en löytänyt tästä mainintoja), vie yöuneni seuraavaksi se mitä tarkoittaa VL. Kenties vastauksenani lausuttakoon tai insinööremmin vastauslähetys. VV olisi latinaksi vae victis, vapaasti kääntäen voi voitettuja, mutta VL olisi ehkä vale eli hyvästi. Sopiva tapa korostaa oman viestin lopullistavaa luonnetta.

Muistin myös että koko asia tuli mieleen yleissivistävästä Poorly Drawn Lines -sarjakuvasta, jonka nimenomaiseen strippiin pääset tästä. Moi moi, pidä hauskaa!

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/13-re-vs-vs/

#12: Vegaanin viimeinen ateria

Fri, 18 Apr 2025 21:35:20 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/12-vegaanin-viimeinen-ateria/ -

Aikuisuuden kynnyksellä olen harjoitellut säännöllistä syömistä ja muuta elämänhallintaa. Merkittävä apu tähän oli tarpeeksi energiapitoisen ruoan löytäminen. Ennen vanhaan satsasin paljon aamupalaan ja kohtuullisesti välipaloihinkin, mutta nämä ylevät hetket saattoivat silti koostua pitkälti leivästä erilaisin päällisin, jogurteista erilaisin höystein, sekä nuudeleista soijarouheella. Seurauksena krooninen nälän tunne, jota ei tietenkään näläksi tunnistanut, koska juuri vasta söi hedelmiä.

Jotten jäisi ilman lämmintä ruokaa, olen tehostanut reseptiä yllättävän kiireen varalta. Se on aika tavallista itselleni johtuen esimerkiksi siitä miten herkästi uppoudun vaikka nyt kirjoittamaan. Kehitystä on silti tapahtunut, sillä aiemmin illalla pikavalmistin ruoan, löin uuniin, kävin salilla ja palasin syömään. Taas selvitään pari päivää poukkoillenkin!

Tämä toimii näin:

Keitä jokin litra vettä vedenkeittimessä.
Etsi uunivuoka ja heitä siihen ainakin paprikajauhetta, oreganoa, mustapippuria, kasvisliemikuutio, soijakastiketta ja suuri siivu kasvirasvaa.
Kaada kiehuhtava vesi vuokaan niin ainekset menevät sekaisin kuin mielipidepalstojen lukijat.
Pilko pari kynttä valkosipulia ja tavallistakin sipulia ja lisää ne syntyvään mössöön.
Kaada sekaan purkki tai pari kaurakermaa.
Sekoita soijarouheita sellainen mukavaksi katsottava määrä turpoamisensa huomioiden.
Odota muutama minuutti tai sekoita soijat jo aikaisemmin, jos haluat olla ylitehokas. Tämä on se hetki, josta otin kuvan ylle, huomioi, aikaa kun oli. (Huomaa aikanaan luova poikkeama tähän ohjeeseen.)
Lisää miellyttävä määrä pastaa haluamassasi muodossa, sekoita jokseenkin sekaan.
Veistele kokonaisuuden päälle juustoa, joka tuo kaikkea sitä hyvää, mikä eläimiä .riistämällä on aikaiseksi saatu.
Lisää vettä niin että pastat ovat enimmälti pinnan tasalla tai alla.
Heitä uuniin noin 175-Celsius-asteiseen tilaan ja anna olla jokin kolmivarttinen.
Ajan kuluttua sammuta uuni.
Odota jokin vartti ja muista syödä.

Jos haluaa ettei tämä olisi vegaanin viimeinen ateria voi kasvisliemikuution korvata oikeilla mausteilla, kuten suolalla, ja juuston voi jättää pois tai korvata millä keksiikään.

Niin helppoa! Mutta näin listattuna hengenpelastus aina lieneekin. Vaan koetapa käytännössä.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/12-vegaanin-viimeinen-ateria/

#11: Kadottava katse

Fri, 18 Apr 2025 20:43:25 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/11-kadottava-katse/ -

Ystäväni vinkkasi esitysteknisesti hauskan mainoksen, jota en kaupallisuuden kieltäjänä tee helposti saavutettavaksi. Tietäjät kuitenkin tietävät, jos ovat kaidalta tieltä synkkien näkyjen äärelle lipsahtaneet.

Siinä esiintyvistä silmistä tuli mieleeni eräs videopeliklassikko, johon olin törmännyt jonkun muinaisen videopeliarvostelijan ansiosta. Koska en löytänyt nimenomaista arvostelijaa, laitan tähän esille vain yleisen tiedon. Etsikööt kukin mieleisensä tästä valintojen viidakosta.

Itse peli on kuitenkin MDickien tekemä The You Testament, joka muistuttaa muistaakseni suurin piirtein kaikkia muitakin tekijän pelejä. Ainakin nyrkkeillä saa. Siksi siis suorastaan kannattaa etsiä jokin video, jos pitää lystistä väkivaltaviihteestä raamatullisissa sfääreissä, johon tuo teema vielä saumattomasti uppoaa moraalis-eettisestikin.

Yleisenä havaintona on mielenkiintoista huomata kuinka aivot toimivat. Melko merkityksetön yksityiskohta, mutta niin vain jäi katse mieleeni. Ensivaikutelma kenties lisäsi tätä, olinhan tottunut silmiinpistämättömään laatuun videopelirintamalla jo sen vuosikymmen sitten.

Kevättä ilmassa, kuten suuntaani on tänään sanottu. Pilkettä silmäkulmassa, kuten sanoisin pelin hahmoille. Jälleen mainonta puri.

Jälkisanapäivitys kello 21:15: Muistelemani arvostelija on hyvin suurella todennäköisyydellä ollut NNirvi, jonka artikkelin Mat Dickie - Visionääri jumalan armosta voi lukea Pelit-lehden sivulta. Lue se nyt ja katso videot sitten kotona!

(Arkistoinnin hankaluudesta kertoo se, että NNirvin jutussakin on oikeasti kaksi eri tarinaa samassa. Ehkä sitä ei kovin usein lueta loppuun asti, eikä asiaa siksi huomata. Ehkei tätäkään?)

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/11-kadottava-katse/

#10: Työttömän elämä on tylsää

Fri, 18 Apr 2025 18:56:04 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/10-ty%C3%B6tt%C3%B6m%C3%A4n-el%C3%A4m%C3%A4-on-tyls%C3%A4%C3%A4/ -

Ossi Nyman löi julkisuuteen elämäntapatyöttömänä, joka ei edes halunnut töihin. Hui. Hän antoi panostaan yhteiskunnalle muilla tavoin, hankalammin mitattuna esimerkiksi antamalla toisille näyttämisen paikkoja, joihin hän olisi itse kiilannut kiinnostuessaan, sekä kirjoittamalla kirjan Röyhkeys.

Minusta röyhkeää on se, ettei kirja ole sen omaelämänkertaisempi.

Kirjassahan kuvataan hienosti työttömän ihmisen elämää työllistymiskurssien äärellä, pennejä laskien, sekä pienestä unelmoiden. Kieli on kirjavaa ja päähenkilön ajatus lennähtää kepeästi aiheesta toiseen tai syvemmälle entiseen.

Mutta autofiktiota kun virallisesti on, en kirjan luettuani voi oikeastaan tietää, mikä siinä on totta ja mikä ei. Päähenkilö seurustelee työssäkäyvän kanssa, joka suhtautuu rennon oloisesti heidän asemaeroonsa, vaikka se päähenkilöä mietityttääkin. Kirjoituskurssilla saadaan apua ensimmäisen romaanin tuottamiseen ja kustantamon kiinnostuessa löytyy heiltä kommentteja, joilla tekstistä saisi paremman.

Voin vain toivoa että edes viimeinen osa olisi totta. Kustantamonhan olisi tietenkin pitänyt sanoa että kirjoita mitä ajattelet ja koet, koska kerrankin jollakin joutilaalla riittävät resurssit tuottaa tekstiä ajankohtaisesta aiheesta, ja tästä voisi tulla vaikka kuinka mielenkiintoinen teos ihan sellaisenaankin. Mutta koska autofiktiivisessä tarinassa kehotetaan tarinoimaan, ja koska tämä teos on päätynyt autofiktiiviseksi eikä omaelämänkerrannalliseksi, voin vain päätellä sen johtuvan kustantamon ohjauksesta.

Kai kaiken maailman supertähdetkin voivat kirjoittaa elämästään mitä tahansa liirumlaarumia, mutta heidän kohdallaan kustantamo varmasti kannustaisi paljastamaan raakoja ja tylsiäkin osuuksia, sillä naama myy ja tosipohjaisuuksista luodut otsikot pitävät pinnalla. Mutta tylsä työtön, jonka tarina voidaan saada maailmalle sillä ajatuksella, että hän on elämäntavaltaan työstäkieltäytyvä hunsvoltti vaatii silti hieman kaunistelua: ainakin sen kirjan pitäisi olla sisällöllisesti hyvä.

Ihminen ottaa riskin jättäytyessään työmarkkinoiden ulkopuolelle, mutta kustantamolla ei ole varaa sellaiseen. Kai joku voisi saada vaikka ideoita, ja miten silloin toimii portinvartijuus.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/10-ty%C3%B6tt%C3%B6m%C3%A4n-el%C3%A4m%C3%A4-on-tyls%C3%A4%C3%A4/

#9: Eritearkisto

Fri, 18 Apr 2025 18:19:08 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/9-eritearkisto/ -

Harvassa asiassa olen ainutlaatuinen, joten tuskin siinäkään, että menneenä syksynä otin paljon valokuvia vastoinkäymisistäni. Samalla kun selätin kroonisia heikkousjaksoja, jotka saattoivat johtua psykososiaalisfyysisistä vaivoista, kävi myös huoltovastuullinen kissa läpi elämänsä kenties hankalinta jaksoa. Niinpä minä voivottelin sängyn pohjalla ja Samperi huokaili viereisten huoneiden lattioilla, kunnes sijalleen ilmestyi oksennus. Hyvällä tuurilla ehdin papereiden kanssa hätiin jo ennen, mutta joskus uni vei voiton ja havahduin todellisuuteen liian myöhään.

Joka tapauksessa mietin järjissäni sitä, että tämäkin kurjuus saattaa joskus unohtua. Siksi (tai ehkä suunnistaakseni taskulampputoimintonsa avulla ääntä kohden paikoin pimeässä asunnossa sekunteja tuhlaamatta) käsilläni oli usein kuvaamiskykyinen puhelin, jolla tapahtuneen saattoi taltioida. Monesko kerta tänään ja miltä koostumus näyttää, jos onkin kuolan seassa ruokaa tai viherkasveja.

Tämä, jotta voisin kuukausia myöhemmin, kuvitellussa terveemmässä ajassa, katsella mistä kaikesta selvittiin. Ja hyväksyä että olihan se raskas pariviikkoinen tai -kuukautinen, ei ihme että väsytti.

Mielenkiintoista on siis ajatus siitä, että ehkä ihmiset tekevät tätä muulloinkin. Minulla ei ole pikkulapsia, mutta kai niiden pukluja voisi kuvata säälinsekaisin paniikkituntemuksin samoin kuin kissankin. Varsinkin jos huonoilta unilta on herännyt tuon nimenomaisen asian tähden.

Muista holhottavista puhumattakaan, vaikka nyt mainitsenkin nimeltä vain aikuisen kissan ja vihjeellisen anonyymisti pikkulapset.

Miten näitä sattumuksia ei ole vaikka näin hienostuneen kuivuneina jälkikuvina kaiken maailman mediat täynnä? Sitä nyt ihmettelen.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/9-eritearkisto/

#8: Rahankeruuriman sietämätön sijoitus

Fri, 18 Apr 2025 14:13:44 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/8-rahankeruuriman-siet%C3%A4m%C3%A4t%C3%B6n-sijoitus/ -

Moni asia on mielestäni käsittämätön. Eräs niistä on rahanliikuttelun vaikeus.

Tämä tuli mieleeni yhtäältä lukiessani Pekka Kaupin teosta Kahlittu yliopistomme, jonka alaotsikko miten vapaudumme byrokratiasta ja opetuksen ylenkatsomisesta soveltuisi johtolauseeksi tähänkin tarinaan. Tarkoituksenani kun on tietysti vähentää byrokratiaa ja opettaa ihmisiä ympärilläni.

Kas. Kirjassaan Pekka kuvaa muun muassa apurahajärjestelmän konstikkuutta, eli miten ihmiset käyttävät aikaa ja vaivaa vakuuttaakseen rahoittajat siitä että juuri he voivat tuottaa lähivuosina juuri tällaisia merkittäviä tuloksia, kunhan vain saisivat rahaa. Osa saa rahaa, suuri osa ei, ja rahaa saaneet ovat nyt kahlehdittuja tutkimussuunnitelmaan, joka ei välttämättä ole kestänyt aikaa edes sen rahoituskierroksen ylitse. Miten siis tutkia sen ulkopuolista kiinnostavaa, kuitenkin niin, että rahat saisi yhä oikeutetusti pitää?

Ratkaisuksi Pekka esittää sitä, että julkaisuillaan osaamisensa osoittavat tutkijat olisivat luottamuksen arvoisia ja heille annettaisiin rahaa ilman sen kummempia odotuksia kuin että tehkää mitä huvittaa. Tämä olisi yhä mittaukseen perustuva rahanjakomenetelmä, joka ei välttämättä suosisi läheisiä ihmisiä nykymallia enempää, ja katsoessaan historiaan antaisi tutkijoille vapaat kädet käyttää rahat tulevaisuudessa kuten hyvältä tuntuisi.

Aivan kuin suorituksen mukaisesti skaalautuva perustulo, mutta sitä ei poliittisessa viisaudessaan tällaiseksi mainita.

Luin äskeisen kirjoitukseni jälkeen lisää siinä mainitun Piirin taustoista ja pyrkimyksistä, joista Suomen lehdistö oli hienosti tehnyt avaavan jutun: pyritään keräämään tilaajia ilmaisversiolla, ja jos heitä kertyy tarpeeksi, muutetaan tilaus maksulliseksi (tai lisätään joitakin maksavien tilaajien etuja). Tästä menee siivu Substackille, kuten tavallista on, aivan kuten siivunsa ottavat Patreon, Mesenaatti, ja mikseivät muutkin julkaisualustat sosiaalisen median palveluista videopyörittimiin.

En ymmärrä miksi tämä on näin vaikeaa. Jos olisi kivaa saada rahaa työstään niin voisiko sitä vain pyytää? En tiedä toimiiko se, mutta päätin kokeilla, joten toimintaani voi nyt hienosti tukea. Maksan verot ja jokaisesta tukisummasta saa vastineeksi läpinäkyvyydenkin takaamiseksi maininnan tukisivulle (joskin pidätän oikeuden siivota viesteistä asiattomuudet pois). Jos haluat lisää tätä niin laita rahaa, jollet, tai jos tarvitset rahaa kipeämmin itse, niin älä. Toiminta jatkuu kunnes se loppuu, mutta niinhän on aina.

Tein tätä ajatusta tukeakseni sivun kannattamiselle ja kannattajille, tutustu siihen kiinnostuessasi. Kiitos.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/8-rahankeruuriman-siet%C3%A4m%C3%A4t%C3%B6n-sijoitus/

#7: Joku on lukenut Raamatun

Fri, 18 Apr 2025 13:03:13 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/7-joku-on-lukenut-raamatun/ -

Ystäväni vinkkasi Ronja Salmen Piiriin tekemän kirjoituksen, jossa kerrottiin yrityksestä lukea Raamattu. Tämä on henkilöhistoriallisesti ylevä aihe, koska uskon lukeneeni kyseisen kirjan vanhat ja uudet puolet hankalina nuoruusaikoinani, jolloin apua haettiin sieltä mistä sitä kenellekään ääneen lausumatta sai.

Ehkä siksi tuo kirja lyödäänkin jokaiselle kiinnostuneelle käteen aina elämän taitekohdissa, jotta ei tarvitsisi kenenkään tietää missä ahdistuksissa vellotaan.

Tuossa tekstissä on mielenkiintoisia juttuja, joten se kannattaa lukea. Itse jäin miettimään omaa lukuhistoriaani, koska en muista suorituksestani nopeasti muuta kuin turhautumisen tunteen, ettei tämä nyt oikeastaan auta. Toisin on Ronjan laita, koska hän muistanee ikuisesti joitakin anekdootteja, joita tekstiinsäkin poimi.

Lähestyimme kirjaa siis eri syistä.

Tiedän että kirjastoissa on koottuina yllätyskasseja, joissa on joitakin sattumanvaraisen hyviä teoksia, ja että niistä löytyy myös henkilökunnan suosituksia (aivan kuin kirjakaupoistakin, joten ne varmasti lisäävät myyntiä), mutta aiemmin mainitsemani Gustafssonin kirjan kautta heräsi ajatus siitä miten mielenkiintoista olisi saada kuratoitu lista noutovalmiiksi suoraan henkilöä vasten. Sellainen elämäni kirjat ei varmasti ole uusi idea, mutta en ole vielä törmännyt sellaiseen koontiin, jossa voisin helposti havaita mitä mainitut Salmi, Gustafsson ja vaikkapa ajallisesti etäinen ystäväni Tommi Liimatta antaisivat vastaukseksi heitä eniten muovaavina kirjoina. Sitten klikkaus vain ja kaikki mainitut kirjat menisivät varaukseen.

Ehkä sellaista ei ole, koska kuten todettua, kirjat uppoavat eri tavalla eri syistä niihin tarttuville lukijoille. Minua ei niinkään kiinnosta lukea hyviä kirjoja, kuten Samperin kirjaston asiakaskunta on saattanut huomata, kuin sellaisia jotka syventävät tarinaa: jos jokin kirja on ollut jollekin tärkeä voi se olla mielenkiintoinen lukukokemus, vaikka kirjallisuustieteellisesti se olisikin roskaa.

Mirja Heleniuksen Pikku-Mirja muistelee voisi löytyä kirjasuosituspinostani siinä missä Raamatulla on siihen pitkä ja enenevissä kasvava matka. Jos Ronja ehdit niin lue tuo seuraavaksi. Vaikka sitten Uuden testamentin jälkeen niin maistuu mansikoilta.

Maistuu vielä talven lähestyessäkin, mutta tietäähän sen mitä aika niille tekee. Toimi siis pian!

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/7-joku-on-lukenut-raamatun/

#6: Joitakin havaintoja jäätelökääreestä

Fri, 18 Apr 2025 12:12:35 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/6-joitakin-havaintoja-j%C3%A4%C3%A4tel%C3%B6k%C3%A4%C3%A4reest%C3%A4/ -

En ole kielitieteilijä, mutta törmätessäni erääseen jäätelöön onnistuin lukemaan kääreestään neljällä kielellä kiellon yksittäismyynnille. En myöskään ole talousnero ja ehkä siksi jäi mietityttämään se, miksi noin tehdään.

Jos minulla olisi vihdoinkin yöajat auki oleva korttelikauppa, pitäisin loogisena ensiajatuksena sitä, että voisin myydä siellä kaikenlaista roinaa. Jos joku jäätelövalmistaja paketoisikin käteviä suupaloja suurempiin pakkauksiin, voisi niitä varmaankin yksittäisinä myyden saada enemmän rahaa. Koska jäätelövalmistaja ei halua tätä sallia, on heidän yksittäisjäätelönsä varmaankin myös paremmalla katteella katettuja, eivätkä he halua menettää tätä etua tyhmälle kassankolistelijalle.

Mietin hetken, josko lakisääteisesti olisi kielletty, ettei tällaista viivakooditonta tuotetta saisi kaupata, mutta onhan niitä ennenkin ollut ja yhä löytyy vaikka jos minkä sorttista esinettä kuten pipoa. Joten luultavasti asia on rajoitettu tavarantoimittajan ja kaupan välisin sopimuksin: te saatte myydä vain näitä listattuja tuotteita, eikä monituotepakkauksia saa purkaa pienemmäksi. Jos sopimukseen suostuu saa kenties sitten jotakin etua, kuten pitää kauppiaana työpaikkansa, tai ylipäätään myydä tuotetta hakematta sitä itse tukusta tai naapurikaupasta, tai huokeammat hinnat, tai jotakin.

Jolloin tuo teksti on oikeastaan vain kiinnostuneille kioskinpitäjille, jotka ostaisivat lähikaupasta tuollaisia pakkauksia ja möisivät sitten edelleen yksittäisi jäätelöitä tosiasiallisella tuplahinnalla. Sen lisäksi että tuo teksti voisi toimia kauppiaita kontrolloivana tekijänä, sillä kuitenkin joku asiakas joskus huomauttaisi että mitenkäs teillä on täällä tällaisia, joissa lukee näin - vaikkei mikään pakettiin kirjoitettu teksti tyypillisesti ole oikeasti voimakas vaikuttaja, saadaan sosiaalisella kontrollilla tämä vaikutus aikaiseksi.

Pakkaustekstien vaikuttamattomuudesta voi lukea tutustumalla erilaisten päihde- ja herkkutuotteiden ravintosisältö- ja annostelusuositusteksteihin. Ehkä samalla logiikalla niiden tarkoitus ei ole niinkään usein vaikuttaa kuluttajaan kuin hänen lähipiiriinsä: mitenkäs nyt jo toista pulloa vedetään vaikka tässä sanotaan että raskaana pitäisi olla melkein ilman?

Jäätelökauppiaatkin ajattelevat lapsia.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/6-joitakin-havaintoja-j%C3%A4%C3%A4tel%C3%B6k%C3%A4%C3%A4reest%C3%A4/

#5: Miten innostua vähästä

Fri, 18 Apr 2025 02:13:03 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/5-miten-innostua-v%C3%A4h%C3%A4st%C3%A4/ -

Innostuminen vaatii aikaa, vaikka tapahtuukin hetkessä. Kai sitä voisi verrata veden höyrystymiseen, jos lähtee normaalipaineisessa huonelämpötilassa tuota tilaa tavoittelemaan. Sillä siinä määrin ilokseni saatan nyt nyökytellä tämän somaidean keksimisen ja aikaansaamisen riemusta. Eikä vielä ole edes tapahtunut mitään!

Ajan lisäksi resepti edellyttää osaamista, sillä ilman sitä kaikessa kestää kauan. Onnekseni, vaikka välillä mietin että voisi sitä muutakin elämällään tehdä, olen verrattain pätevä joidenkin atk-asioiden parissa. Tällä taivaallisella taidolla on mahdollista päästä pilvien lailla liitelemään aina silloin tällöin, jos tehtävä on jotenkin tolkullinen, kuten tehdä oma sisällöntuottoympäristö ja suoltaa sinne jotakin uskottavan oloista proosaa arjen hankaluuksista. Jollen osaisi kirjoittaa koodia tätäkään vähää tai sanoja tälläkään tahdilla niin kauemmin kestäisi kuin vuorokauden vain.

Varmaankin samankaltaisia juttuja saavat ihmiset aikaiseksi toisilla elämänaloilla, vaikkapa konkreettisemmissa käsitöissä.

Vedenkeittoanalogia huipentuu tietysti siihen, että mitä korkeampi paine, sitä vähemmän energiaa sinänsä tarvitaan veden höyrystämiseksi. Tällä tavoin siis täydellisessä vertauksessani tämä somaprojekti oli mahdollista saada pienehköllä vaivalla valmiiksi, koska olen niin paineistettu mitä tulee tietokoneasioihin. Vaikuttaa tosilausunnolta vielä luettunakin. Jollen olisi vuosikymmeniä näitä asioita myös stressannut niin varmasti menisi iäti, kyllä.

Oikeasti piti puhua innostuksesta, sillä innostusta tuottaa minulle se kun asioita saa aikaan. Sitä kun ei tapahdu liian usein, tai ainakin koen niin että voisi tapahtua useamminkin. Siispä: kasvata painetta hankkimalla uusia taitoja (stressaaminen ei välttämätöntä), jolloin saat pienellä ponnistelulla asioita aikaiseksi, ja sitten voit nauttia innostuksen virrasta. Hurraa!

Ja kuten huuruisat asiat yleensäkin, on intoa lisäävää jakaa sitä kiinnostuneiden ihmisten ja eliöiden kanssa. Kuten kuvattuna. Vaikka todellisuus ei juuri muuttuisi, ruokkii innostusta ajatus siitä, että se voi muuttua. Eikä vain huonompaan suuntaan.

Jollei näillä keksinnöillä niin millä ihmeellä häh.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/5-miten-innostua-v%C3%A4h%C3%A4st%C3%A4/

#4: Kuinka tietokone selvittää kuumimmat jutut

Fri, 18 Apr 2025 01:48:13 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/4-kuinka-tietokone-selvitt%C3%A4%C3%A4-kuumimmat-jutut/ -

Joku kainomieli voisi kautta rantain innostua seuraamaan elämääni tätä kautta. Mutta miten ihmeessä pysyä perillä kun tavaraa tulee sattumanvaraisina aikoina, eikä tekoälyavustajalla ole vielä agenttiutta soittaa kun jotakin merkittävää tapahtuu?

Ennen vanhaan oli hiukan samanlaisia pulmia ja eräs ratkaisu oli silloinkin hyödyntää tietokoneita. Sitä ennen käytettiin orjia, mutten mene tähän yksityiskohtaisemmin. Hiukan menen.

Orjakoneiden tehtävä oli määräajoin käydä vaikka turhankin päiden kysymässä jotta mitä kuuluu, onko mitään uutta. Jos oli niin jee, jos ei niin buu, nähdään joka tapauksessa pian uudelleen. Tämä oli tällainen kyselyperustainen toimintamalli. Vaihtoehtona tälle olisi ilmoitusmenettely, jossa kertoisin omistajan elkein että rimpautelkaapa kun jotakin on niin vaivaan sillä sitten heti päätäni.

Nokkela nykynuori huomaa oitis että nykyaikaiset puhelinsovellukset esittävät tekevänsä tätä jälkimmäistä. Ei tarvitse seurata puhelinta kun se huutelee jokaisesta Marketti-Marketan ja Tori-Teuvon havainnosta ja tarjouksesta. Pinnan alla ei silti saata tietää sitä, kummin sovellus oikeasti toimii: saattaa kysellä tai saattaa saada hälytyksiä. Verkkoliikennettä seuraamalla asia olisi helppo selvittää, mutta helppous on suhteellista.

Tätä julkaisualustaa ajatellen, koska en ota tilauksia vastaan, on ratkaisu esimerkiksi RSS-protokollaan nojaaminen. Tältä sivustolta löytyy alati ajantasainen RSS-syöte (myös sivuvalikossa), jonka voi antaa haluamalleen RSS-lukijaohjelmalle seurattavaksi. Tyypillisesti asetuksien syövereistä voi kertoa että tarkista tilanne vaikkapa viiden minuutin välein. Tämä tarkoittaa sitä, että on pahimmassakin tapauksessa vain sen verran tuoreimmista oivalluksista jäljessä.

Kyseessä on siis maailman helpoin juttu. Ja mikä parasta, samalla menetelmällä voi seurata muitakin ihmisiä ja asioita. Aivan kuin orja voi kaupungilla kulkiessaan katsella tuttuja ja miettiä muita asioita, kuten pakoreittejä.

Lisätietoa aiheesta tarjoaa vaikkapa Wikipedia ja RSS-lukijoista on täytetty sinunkin puhelimesi sovelluskauppa.

Yhtä hyvä vaihtoehto on käydä lukemassa kun linkkaan juttuja, tai kun kohtaloni muuten tulee mieleen. Mutta arvostan toki vaivannäköä. Se erottaa minut aiemmin viitatuista sortajista. Ehkä sinutkin?

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/4-kuinka-tietokone-selvitt%C3%A4%C3%A4-kuumimmat-jutut/

#3: Priorisoijapolo

Thu, 17 Apr 2025 19:17:28 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/3-priorisoijapolo/ -

Ajallisesti läheinen ystäväni Jukka Gustafsson kannusti kirjassaan Sivistyksen asianajaja ihmisiä sivistymään esimerkiksi kirjoja lukien. Hän viittasi vanhaan kirjailijaviisikkoon, joista en ollut lukenut juuri ketään, mutta eritoten en alleviivaamaansa Tšingiz Aitmatovia, jolta hän suositteli ainakin teoksia Kirjavan koiran kukkulalta ja Valkoiselta laivalta.

Kesken tämän sivuston rakentamisen en innostunut lähtemään kirjajahtiin, mutta päätin silti tehdä niin ennen kirjastojen sulkemisaikoja. Olisihan hauskaa kiertää hyllyjä teoksia etsien ja hetki istahtaa sielläkin sivuja selaillen.

Mutta koska tänään on pyhä torstai ei se käynyt päinsä! Kello kuuden jälkeen olin turhaan kirjaston ovea kiskomassa. Aina ystävällinen ja palveleva Lukulaari ei myöskään ollut avoinna. Ymmärrettävää, koska nämä laitokset katsovat henkilökuntansa vapaa-ajan olevan arvokkaampaa kuin minun harrastussuorituksen jälkeisen sivistymiseni. Mutta aiheutti silti hukkareissun.

Onneksi kaikesta voi kirjoittaa, joten tässä sitä ollaan.

Ettekä nyt mene varaamaan niin määrissä ettei löytöretkeni onnistu joku sellainen päivä kun kirjasto jälleen palvelee.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/3-priorisoijapolo/

#2: Minä minä minä

Thu, 17 Apr 2025 16:56:26 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/2-min%C3%A4-min%C3%A4-min%C3%A4/ -

Liisa Keltikangas-Järvinen on hauska tyyppi nimensä takia. Kirjoitan hänen jutuistaan joskus pidemminkin toisaalle, mutta haluan nyt ensinnä jakaa edelleen ystäväni minulle jakaman videon, jota kuunnellessa heräsi ajatuksia. Kai sitä katsellakin voisi, mutten tiedä mitä iloa siitä olisi.

On mukava kuunnella ihmistä, joka jaksaa puhua pitkään ja perinpohjaisesti. Jonakin päivänä minäkin vielä.

Jollet keksi muuta tekemistä, eikä Liisan tuotanto ole entuudestaan tuttua, niin seuraapa linkkiä poks.

Tulet kenties ajattelemaan, ettei yksilön ongelmien selittäminen hänen kauttaan ole välttämättä ratkaisu vaan kenties oikean syyn peittelyä. Kenties!

Sisällöstä pidemmin sitten joskus.

Tämä on linkki joka vie sinut pois eikä tuo ikinä takaisin (Puheenaihe @ Youtube).

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/2-min%C3%A4-min%C3%A4-min%C3%A4/

#1: Oma tila

Thu, 17 Apr 2025 15:45:58 +0300

Soma https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/1-oma-tila/ -

Hahaa! Terve, maailma.

Lukuisia sosiaalisen median alustoja käyttäneenä olen huomannut jatkuvan ärsytyksen aiheen: Sen, että toisten tekemisiä on hankala seurata, koska pitäisi olla jatkuvasti hereillä. Aivan kuin suuret uutiset vanhenisivat nopeasti. Sitten viikkojen takaisia tietoja tykkäillessä herää mieleen että mitäpä muuta sitä jää huomaamatta.

Minusta on myös erityisen hauskaa jakaa hienoja havaintoja päivieni kuluista, enkä ole löytänyt sille läheisten ihmisten kanssa kasvotusten tai verkossa käytäviä keskusteluja parempia paikkoja. Somen syövereissä kaikki huutavat kilvan, enkä usko siellä selailevien ihmisten olevan välttämättä kovin alttiita ajattelemaan. Toista se on pienryhmissä, joita voi selata omaan tahtiinsa ja kuvitella kaiken loppuvan ennen pitkää.

Jakamishaluni ei välttämättä pohjaudu siihen, että toiset siitä viisastuisivat, vaan jotta ajatus päässäni kypsyisi. Mahdolliset vastineet ja suurtykkäykset ovat tietenkin kiva mahdollisuus, jota ei tavan päiväkirjamerkinnöillä saa.

Lisäksi harmittaa tuottaa uskomattoman arvokasta sisältöä tahoille, jotka käyttävät sitä minua ja kaltaisiani ajattelijoita vastaan. Eivätkä edes lupaa että voisin palata tiedon äärelle esimerkiksi kymmenen vuoden päästä, sillä jokin osa kirjoituksista tai koko tili saattaa olla hävitetty minulle tuntemattomasta syystä minä hetkenä hyvänsä.

Kaipasin siis paikkaa, johon jakaa kauppareissuhavaintoja, joihin voivat sitten ihmiset reagoida, jos siltä tuntuu. Paikka, johon voisin halutessani viitata että luepa tuo, mutta jota ihmiset voisivat kelailla myös vuosien päästä tutustuessaan uskomattomaan arkeeni ilman, että kaiken keskellä pitää taistella mainoshoukutuksia vastaan.

Piti tehdä itse, ei onneksi tyhjästä, mutta nyt sellainen on.

Tervetuloa lyhyiden havaintojen maailmaan.

Olo on kuin huonekasvilla ja tulevaisuus yhtä epävarma.

- https://soma.virhevirhe.fi/aikajana/1-oma-tila/